Triathlonissa pärjääminen vaatii paljon, mikä rohkaisee useita harhautumaan kiellettyjen aineiden polulle. Perinteisten dopingaineiden testaus toimii, mutta veriarvoilla kikkailijoita ei nykyisten sääntöjen puitteissa saada kuriin.
- Korkeista veriarvoista ei saa sanktiota, koska lajissa ei ole niiden suhteen sääntöjä, Havaijin lokakuiseen teräsmieskisaan valmistautuva Tom Söderdahl harmittelee.
Söderdahl haluaisi kaikkiin kestävyyslajeihin samanlaisen veriarvokontrollin, joka on ollut jo pitkään käytössä hiihtolajeissa ja pyöräilyssä. Frankfurtin teräsmieskisassa heinäkuussa kilpailijoilla oli mahdollisuus antaa vapaaehtoinen veriarvonäyte. Yhdessä näytteessä 23:sta löytyi poikkeavuuksia.
Pelkästään vuonna 2005 kielletyistä aineista kärysi 80 triathlonistia. Lajin huipulla viimeisimpiä kärynneitä ovat vuoden 2004 Havaijin voittaja, Saksan Nina Kraft, ja Sydneyn olympiavoittaja, sveitsiläinen Brigitte McMahon. Kumpikin antoi positiivisen epo-näytteen, Kraft Havaijin voittokisassaan ja McMahon kilpailun ulkopuolisessa testissä kaksi vuotta sitten.
- Triathlonissa tehdään testejä huomattavasti muita kestävyyslajeja vähemmän, Söderdahl murehtii.
Suomalaisella ei itsellään ole ollut ongelmia veriarvojen suhteen.
- Korkeimmillaan hemoglobiini on pyörinyt siellä 165:ssa, normaalisti 140-155:ssa. Nestevajaus vaikuttaa lukemaan noin kymmenellä, Söderdahl tietää.
Tasoitusta hän ei koe dopinghuijareille puhtaudellaan antavansa.
- Korkeintaan annan tasoitusta olemalla suomalainen, koska laji on täällä pieni, Söderdahl naurahtaa.