Jääkiekon SM-liigaa lähes kaksi vuosikymmentä johtanut Urpo Helkovaara pitää sarjan sulkemista yhä tänä päivänä oikeana ratkaisuna. Täysin hän ei kuitenkaan mene takuuseen sen lainmukaisuudesta.
Helkovaara, 78, oli SM-liigan toimitusjohtajana vuosina 1989–2006 toimittuaan sitä ennen 1980-luvun alusta asti JyP HT:n toimitusjohtajana. Helkovaaran aikakaudella SM-liiga kasvoi puoliammattilaissarjasta jättiluokan tapahtumabisnekseksi.
Seurat ja sarja yhtiöitettiin 2000-luvun taitteessa. Liiga suljettiin nousua yrittäneiltä tai lähinnä putoamisten estämiseksi. Mukaan on päässyt tästä eteenpäin vain lisenssiehdot täyttämällä ja liigaosakkeen lunastamalla. Nyt kilpailuviranomainen tutkii mahdollista lainvastaista menettelyä.
Lue myös: SM-liigasta uusi pysäyttävä selvitys: Sarjaa pyöritetty laittomasti – "Kartellinomainen järjestely"
Pelaajayhdistys Suomen jääkiekkoilijat ry. teki reilu vuosi sitten toimenpidepyynnön tutkia, ovatko SM-liiga, seurat ja Suomen jääkiekkoliitto syyllistyneet kartelliin ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ottaessaan päätösvallan sarjanoususta oman harkintavaltansa alle. Tuo tutkinta on yhä kesken.
Helkovaara ei täysin tyrmää mahdollisuutta, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto löytäisi ongelmallisia kohtia.
– Maailma on tässä parissakymmenessä vuodessa muuttunut. Jotenkin tuo itsestä tuntuu sellaiselta, mikä ei istahda ihan tähän tilanteeseen käytännön tasolta, hän sanoo kilpailulain soveltamisesta liigakiekkoiluun.
– Se, että onko siinä juridisesti moitittavaa, niin saattaapa hyvinkin olla. Eiköhän tuo viranomainen sen selvitä, Helkovaara jatkaa.
180 miljoonan euron liiketoimintaa
Mennään ajassa vielä kauemmas taaksepäin hetkeen, josta kaikki sai alkunsa.
1990-luvun puolivälissä lama taittui, ensimmäinen MM-kulta toi lajille jättimäisen nosteen ja keskioluen myynti vapautettiin yleisötapahtumissa. Kiekkokatsomot pullistelivat väkeä ja rahaa virtasi seurojen kassoihin. Niistä tuli kymmenien työntekijöiden yrityksiä ja omien talousalueidensa vetureita.
– Ihmisten arvostus jääkiekkoa kohtaan nousi silloin ja se on säilyttänyt asemansa siitäkin huolimatta, että kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on lisääntynyt, Helkovaara pohtii.
– Aallonharjalla ratsastaminen meni pitkän pätkän suurista ikäluokista tulevien kausikorttiasiakkaiden varassa, mutta nyt ollaan uusien haasteiden edessä.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Nykyisten 16 osakkaan yhteenlaskettu liikevaihto nousee viimeisimmältä tilikaudelta jo yli 180 miljoonaan euroon, mutta samalla seurojen yhteenlasketut tappiot ylittivät vuosi sitten 10 miljoonan euron rajan.
Lue myös: Rajuja tietoja SM-liigasta: Usean seuran jatko vaakalaudalla
Palkka- ja energiakustannukset ovat kohonneet inflaation tahdissa kiihtyvää vauhtia. Tämä huolettaa myös Helkovaaraa.
– Olen seurannut sitä tarkkaan. Tämän toimialan kustannukset ovat ylimitoitetut, entinen liigapomo sanoo.
Suurten irtiottoa pelättiin jo 25 vuotta sitten
Taloudellinen kuilu suurten ja pienten seurojen välillä on koko ajan kasvamassa ja samalla eriävät näkemykset sarjan tulevaisuudesta repivät Liiga-osakkaiden välejä. Huhut suurseurojen irtiotosta ovat jälleen nostaneet päätään, kun Liigassa tekeillä oleva sarjauudistus on ajanut seuroja eri leireihin.
2000-luvun taitteessa Helkovaara sai itse todeta, kuinka vaikeaa oli pitää omia intressejään ajavat seurat saman katon alla.
– Lehmän hermojahan se tietysti kysyi. Kyllä minä varmasti pahoitin monta kertaa seurajohtajien mielen, mutta se vain oli mitattava.
– Siinä tietenkin piti tehdä itselleen selväksi, että seurajohtajat painivat omien, jokapäiväisten ongelmiensa parissa. Kokonaisuuden hahmottamista ei siltä suunnalta voi ajatella. Toimitusjohtajan piti tehdä ne johtopäätökset, että mihin suuntaan näitä asioita viedään.
Lue myös: SM-liiga myllerryksessä – vain Jokerit haluttiin mukaan
– Se oli juuri sitä taiteaikaa, kun vaikuttajat olivat sitä mieltä, että tulee eurooppalainen ammattilaissarja, johon lähdöstä meiltä oli ilmaissut ajatuksensa neljä viisi seuraa. Siihen uskoi aika moni, että tällainen tulee, Helkovaara taustoittaa.
– Sitä ei tullut, mutta kun se pelko oli päällä, ei haluttu tietoisesti pienentää jälkeen jäävien seurojen määrää.
Suljettu sarja
Suomalainen jääkiekkoväki löysi vuonna 2000 ratkaisuksi SM-liigan yhtiöittämisen ja sulkemisen. Putoamispeikon poistuminen auttoi yhdistyksistä osakeyhtiöiksi muuttuneita seuroja turvaamaan taloudelliset näkymänsä. Jo Bosman-päätöksellä vuonna 1995 EU:ssa kiellettyjä siirtokorvauksia makseltiin suomalaisseurojen kesken vielä vuosien ajan.
Päätöstä sarjan sulkemisesta on vuosikymmenten aikana kritisoitu voimakkaasti, mutta Helkovaara seisoo yhä sen takana.
– No, olin siinä yksi pääarkkitehdeista ja minun mielestäni se päätös oli oikea – tänäkin päivänä.
– Kyllä sen ajan jääkiekkojohtajien aika yksimielinen näkemys oli, että tähän suuntaan tätä on vain vietävä, Helkovaara sanoo.
Lue myös: SM-liigasta kartelliväite – näin vastaa sarjapomo
Helkovaara oli muutamaa vuotta aiemmin yhdessä Suomen jääkiekkoliiton puheenjohtajan Kalervo Kummolan kanssa kartoittanut silloisten 1-divisioonaseurojen nousumahdollisuuksia. Sekä nousijoiden että putoajien kohdalla riskit nähtiin erittäin suuriksi.
– Kyllä Mestis-seuratkin tunnistivat ne vaaran tekijät ja ongelmat, jotka talouteen liittyivät. Ei siinä juuri soraääniä kuulunut, hän sanoo sulkupäätöksestä.
– Minulla on sellainen käsitys ja muistikuva, joka varmaan pitää paikkansakin, että vuonna 2000 liitto selvitti asiaa eikä silloin ollut ketään halukkaita moittimaan tätä menettelyä. Siis Mestis-seuroista, joita se lähinnä kosketti. Pelaajayhdistykseltä tuskin asiaa kysyttiinkään.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Samaan aikaan pelattiin aikansa viimeiseksi jäänyt SM-liigan karsintasarja, jonka kabinettikeskusteluista oltiin tietoisia jo hallien käytävilläkin: karsintoihin joutunut Pelicans saa pitää paikkansa ja nousua hakenut Kärpät nostetaan SM-liigaan – kävi karsintasarjassa miten tahansa.
Samalla sinetöitiin tapa, jolla uusia osakkaita hyväksyttiin mukaan suljettuun piiriin.
– Seuroissa oli pelaajat mukaan lukien nelisenkymmentä työpaikkaa, ja kääntäen voi ajatella, että jos nousija on selvillä maaliskuussa, niin ei se pysty siinä ajassa kokoamaan joukkuetta ja liigaorganisaatiota, vaan siinä on pakko ottaa aikalisä ja tehdä niin kuin Liiga on nyt minun jälkeeni tehnyt, Helkovaara toteaa.
2010-luvulla SM-liigaa nosti kabinettipäätöksillä peräkkäisinä vuosina Sportin, KooKoon ja Jukurit pääsarjaan. Viime kaudella paluun teki Kiekko-Espoo.
– Minä ennakoin sitä jo. Pidän sitä ihan oikeana ratkaisuna. Se oli Suomen malli pitää huippukiekkoilua yllä, Helkovaara kommentoi.
Suomalaisen sarjakiekon laajempi uudistus on samaan aikaan mylläämässä järjestelmän uusiksi. Karsinnat tekivät viime keväänä paluun, ja nyt Liigasta voi jälleen myös pudota pelaamalla. Ainakin teoriassa, sillä sarjatasojen välille revennyt kuilu on sekä taloudellisesti että urheilullisesti aivan toista luokkaa kuin 25 vuotta sitten.
Samat purnauksen aiheet
Golf pitää jo yli 18 vuotta eläkkeellä olleen Helkovaaran liikkeessä, ja jo 1960-luvulla The Steeples -yhtyeestä alkanut musiikkiharrastus on edelleen vahvasti läsnä arjessa.
– Bändi on tikissä ja keikkoja on ihan kivasti, Jyväskylässä asuva Helkovaara iloitsee.
Liigakiekkoilua hän seuraa edelleen tarkasti sekä urheilun että johtamisen näkökulmasta.
– Edellinen kausi toi varmaan vähän ajateltavaa, kun sarjan onneksi kävi niin, että asiantuntijat eivät taaskaan ihan tarkkaan tienneet, miten sarja tulee menemään.
– Viime vuonna täysin maan rakoon manattu SaiPakin pystyi tällaiseen suoritukseen. Tietenkin se vähän noiden isojen tulonmuodostusta häiritsee, kun pieni seura menestyy, Helkovaara sanoo pieni virnistys äänessään.
Viime aikoina ennen kaikkea tamperelaisseurat Tappara ja Ilves ovat pitäneet hanakasti esillä SM-liigan pudotuspelien tulonjakomallia, jossa välieriin edenneet joukkueet joutuvat luovuttamaan lipputulonsa jaettavaksi kaikkien pudotuspeleihin yltäneiden kesken.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Lue myös: SM-liigajätti Ilves teki tappiota – käsittämätön fakta nousee esiin
Helkovaara toivoisi seurojen muistavan, että jakomalli luotiin aikoinaan nimenomaan tasoittamaan seurojen välisiä tulovirtoja.
– Joukkue, joka edellisenä vuonna sijoittui neljän parhaan joukkoon oli sitä mieltä, että sitä pitää jakaa vain neljälle, ja sitten kun sama joukkue oli seuraavana vuonna kahdeksas, sitä pitikin jakaa kaikille, hän lisää.
– Ei tässä ole mitään uutta, Helkovaara nauraa.