Jääkiekon SM-liigan pieniin seuroihin kuuluva KooKoo on säväyttänyt tälläkin kaudella päävalmentajansa Jouko Myrrän johdolla. Ilveksestä kolme vuotta sitten kuohuttavat lähtöpassit saanut Myrrä on lyönyt luonteensa peliin ja uudistanut kouvolalaisten kangistuneitakin toimintatapoja uuden kulttuurin luomiseksi.
Tylyt lähtöpassit Ilveksestä ovat enää kaukainen muisto vain. 56-vuotias Myrrä on noussut takaisin jaloilleen KooKoon peräsimessä ja johdattanut joukkueensa sarjataulukossa neljän parhaan joukkoon, kun runkosarjaa on puolet pelattuna.
Menestyksekkään syyskauden taustalla piilee Myrrän uudistama arki, joka kantaa nyt hedelmää.
– Totta kai, kun tulee ammatillisesti lunta tupaan, niin tarkastelee sitä omaa toimintaa. Sitä, että se arki pitää ehdottomasti olla itseni näköistä. Vaikka en ole itsekäs ihminen tai autoritäärinen valmentaja, niin minulla pitää olla se tunne, että arki on minun näköistäni, Myrrä muistelee MTV Urheilun haastattelussa.
– Se oma tapa toimia, eli milloin pitää lyödä vähän nyrkkiä pöytään ja vaatia reilummin. Ja milloin toisaalta pitää tukea ja antaa veneen mennä oikeaan suuntaan. Se on sellaista iän tuomaa seesteisyyttä, mutta ei välinpitämättömyyttä. Päävalmentajan tehtävä on katsoa, että palaset vievät meitä oikeaan suuntaan. Ehkä siinä on vuosien saatossa kehittynyt.
Koetko, että kokemuksesi Ilveksessä teki sinusta paremman valmentajan?
– Eikös sitä aina sanota, että kun koutsi saa potkut, niin se vahvistaa ja marinoi tulevaan? Myrrä hymähtää.
– En kuitenkaan siihen usko, ettei voisi olla hyvä ja voittava valmentaja, vaikka ei olisi saanut potkuja. Siitä on niin pitkä aika, enkä ole unettomia öitä niiden tai minkään muunkaan jääkiekkoasian takia viettänyt. Minulla on elämässä onneksi paljon muutakin kuin pelkkä hoki. Toki tämä on sydämen asia ollut kohta 57 vuotta.
"Ei meistä kukaan pärjää tässä maailmassa yksin"
Ihmisläheiseksi kehuttu Myrrä avaa syvemmin, minkälaisiin arvoihin ja periaatteisiin hänen harjoittamansa arki KooKoossa perustuu.
– Kun valmentaja on rehellinen ja oikeudenmukainen ja pystyy kohtaamaan pelaajan, pelin ja tuloksen oikealla tavalla, niin se tarttuu. Pelaajat arvostavat sellaista.
– Arvoni ovat siinä hetkessä elämisessä, reiluudessa, oikeudenmukaisuudessa, rehellisyydessä ja avoimuudessa.
Tamperelaisvalmentajalle on tärkeää, että ihmiset kohdataan aina ihmisinä. Silloin kipeistäkin asioista voidaan puhua suoraan, oli palautteen saaja sitten pelaaja tai valmentaja itse.
– Välillä jääkiekkomaailmassa on takavuosina ollut sellaista, että kun pelaaja on sanonut koutsille oman mielipiteensä, niin se on kääntynyt häntä vastaan. Meillä se ei ole niin, vaan se pikemminkin pistää koutseja miettimään, että mikäs pointti tuolla pelaajalla oli, kun se oli tuota mieltä.
Mikä siis tekee sinusta niin hyvän tyypin, kuin jääkiekkopiireissä puhutaan?
– Eiköhän se ole sellainen aitous. Kun on aina oma itsensä, niin ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Koen, että jääkiekko on itseluottamuspeli. Kun me kohtaamme ihmiset ihmisinä ja vaihdetaan kuulumisia aamulla, niin se ei ole sitä vastaan, etteikö treeneissä ja peleissä vaatimustaso olisi tarvittavalla tasolla.
– Olen aina ajatellut tätä jääkiekkoa niin, että olemme kaikki sellaisia ikuisia pikkupoikia, jotka kokoontuvat polvihousuissa rakastamamme lajin pariin. Toivon, että se myös välittyy valmennuksesta pelaajille. Ei meistä kukaan pärjää tässä hokimaailmassa tai maailmassa muutenkaan yksin. Jos pelaajat ostavat sen ja viihtyvät kopissa omina itsenään, ja sitä kautta laittavat kroppaa likoon, niin sitten me olemme jossain onnistuneet.
Faijahahmo
1:19
KooKoon varakapteenin Robert Rooban kokemukset seurassa ovat lyöneet hänet ällikällä aiempaan verrattuna.
Toista kauttaan Myrrän alaisuudessa pelaava virolaistähti kokee, että aiemmin hänellä on ollut haasteita pitää mielensä rentona, mutta samaan aikaan tuotteliaana.
– Omalla kohdallani se oli ennen sellaista, kuin olisi koittanut puristaa vettä ulos kivestä. Silloin kun on ollut vaikeaa, niin on koittanut puristaa vielä kovempaa ja mennä vaikka seinän läpi jotta tulisi onnistumisia, Rooba muistelee.
– Nyt se tapa toimia on järkevämpää ja fiksua. Mietitään oikeasti sitä, missä pelaajat menevät fyysisellä ja henkisellä osa-alueella, ja miten heistä saadaan paras irti. Silloin kun tehdään, niin tehdään oikeasti hyvin, mutta pilke silmäkulmassa. Siinä on onnistuttu tosi hyvin ja se on sopinut hyvin ainakin mulle.
Aiheesta lisää keskiviikkoillan Tulosruudussa kello 22.25
Toimivan yhteishengen ansiosta pelaajien on myös helppo sitoutua Myrrän peliin kaukalossa.
– Uskon, että kaikki ovat nähneet, että se toimii. Ja kun se toimii, niin sitä on kiva pelata, Rooba hymyilee.
– Eihän me paljoa jarrutella. Jokainen pääsee menemään ja rokkaamaan täysillä. Muistan, kun tulin tänne, niin meni hetki aikaa, että oppi nämä systeemit. Mutta kun sai sen maun, että miltä tämä tuntuu parhaimmillaan, niin sitten alkoi siihen uskomaan, ja sitä on helppo toteuttaa.
Minkälainen ihminen Jouko Myrrä on?
– Helpoin tapa on sanoa, että hyvä ihminen. Näen hänet meillä sellaisena faijahahmona. Hän pitää meistä huolta. Hän huolehtii aidosti siitä, että jokainen meistä pärjää. Siinä sivussa on kuitenkin se vaatiminen. Kyllä vaatimustaso on korkealla. Se ei ole mikään vanhan liiton tyyli, vaan nykyaikainen tapa johtaa ryhmää.
– Huumorintajua on paljon. Se on yksi osa tätä kokonaisuutta. Silloin kun ollaan tosissaan, niin ollaan. Itselle ja muille pitää kuitenkin osata nauraa, ja silloin homma toimii.
"Kaikki on mahdollista"
Viime kaudella KooKoo ylsi kuudenneksi, mutta putosi heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Vaasan Sportille. Rooban mukaan joukkueen tavoite on parantaa edellisestä ja tällä hetkellä kaikki näyttääkin sen suhteen hyvältä.
Marraskuun alusta lähtien KooKoo on voittanut yhdeksän 12 ottelustaan ennen keskiviikkoillan kamppailua JYPiä vastaan. Pelaajamateriaaliin nähden kouvolalaisten menestyksekäs syyskausi on tullut jopa osalle yleisöstä yllätyksenä.
– Meillä koutsien mielestä materiaali on tietysti loistava. Kyllä meillä sellainen ajatus on, että silmän pitää palaa kirkkaasti. Sitä kautta kamppailupelissä on mahdollista pärjätä. Kun pelaajisto aistii, että heistä pidetään huolta, ennen kaikkea harjoitellaan hyvin, niin ne lähtee siihen mukaan. Se kantaa hedelmää, pääkäskijä Myrrä linjaa.
Onko joku merkittävä asia, johon olet tehnyt muutosta viime kaudesta?
– Ehkä sellainen, että valmennustiimin vahvuuksia käytetään vielä enemmän hyödyksi. Sitten kun on tuttuja pelaajia, niin tietää, miten heitä kohdellaan, ja mitä heiltä vaatia. Viime vuonna mukana olleet pelaajat ovat hekin valmiimpia tähän meidän tapaan pelata.
Myrrä kuitenkin painottaa, ettei joukkueen peli ole vielä valmista.
– Paljon on toki ollut hyvää. Valmennus tekee kuitenkin päivittäin töitä, että saadaan ehjempiä kuusikymppisiä ja ansaittaisiin niitä voittoja. Jokunen peli ollaan voitettu niin, ettei välttämättä olla oltu parempia, mutta maalivahtipeli on ollut kautta linjan kuosissa, Myrrä toteaa.
– Emme me sitä sarjasijoitusta niin mietitä. Joskus olen vanhan liiton miehenä todennut, että katsotaan joulutauolla teksti-tv:ltä, että monentenako ollaan. Kyllä me tiedämme, että pystymme tässä liigassa pelejä voittamaan. Sitä kautta arjessa on terve itseluottamus. Me uskomme harjoitteluun ja yhteenkuuluvuuteen, että joka äijä laittaa kaiken likoon. Sitä kautta kaikki on mahdollista, niin kuin viime vuosikin näytti, Myrrä päättää.