Seksuaalirikoksista tuomitut vangit tyytymättömimpiä elämäänsä – vangeilla on neljä erilaista tapaa sopeutua linna-arkeen

Näin todetaan tällä viikolla julkaistussa kirjassa Suomalainen vanki – Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa (Vastapaino), joka onSakari Kainulaisen ja Juho Saaren toimittama tietokirja vankien arjesta.

– Suomalaisten vankien elämänlaatu on selkeästi muuta väestöä alhaisempi, mutta toisaalta myös vankien välillä on suuria eroja. Heidän asemansa vankilan hierarkiassa ja näkemykset muun muassa luottamuksesta, sosiaalisista suhteista, yksinäisyydestä ja osallisuudesta vaihtelevat merkittävästi. Vangit eivät siis ole yhtenäinen ryhmä, vaan muurien sisällä on monenlaista elämää, Kainulainen toteaa.

Länsimaissa vankilalla on neljä tehtävää. Ne ovat rangaistuslaitoksia ja lisäksi ne pyrkivät olemassaolollaan estämään rikoksia yhteiskunnassa.

Kolmas vankilan tehtävä on kuntouttaa vankeja takaisin yhteiskuntaan. Neljäs on turvallisuuden vahvistaminen eristämällä rikolliset muusta väestöstä.

Lue myös: Vankeja tutkineet: Vaikka vankilassa voidaan vapautta huonommin, on se osalle vangeista hyvä asia

Vankilatyypillä on merkitystä

Vangit ovat kaiken kaikkiaan tyytymättömämpiä elämäänsä kuin väestö keskimäärin, kerrotaan uutuuskirjassa. Rikostuomion syyllä ei näytä olevan selkeää yhteyttä elämään tyytyväisyyden kanssa.

Seksuaalirikollisten asema on vankilahierarkiassa muita matalampi, ja se myös heijastuu heidän muita vankeja heikompaan elämään tyytyväisyyteen.

– Seksuaalirikolliset erottuvat muista vangeista niin, että he ovat muita tyytymättömämpiä elämäänsä. Erot ryhmien välillä eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Myöskään rangaistuksen syyllä ei ole merkitystä. Sakko-, vankeus- ja elinkautisvankien elämään tyytyväisyys on samankaltaista, kirjassa sanotaan.

Vankilatyypillä on sen sijaan merkitystä siinä, miten tyytyväisiä vangit ovat elämäänsä. Avovankilan vangit ovat tyytyväisempiä kuin suljetun vankilan vangit.

Lue myös: Suurin osa vangeista kokee olonsa turvalliseksi vankeusaikana

Alku on stressaavinta

Ensimmäiset kuukaudet muurien sisällä ovat vangille kaikista stressaavimpia ja ne vaikuttavat eniten vangin hyvinvointiin. Stressi kuitenkin vähenee joidenkin kuukausien kuluttua.

– Ajan kanssa vanki sopeutuu vankilaoloihin ja elämään tyytyväisyys vahvistuu. Sosiaaliset suhteet, vankien keskinäinen luottamus ja vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä hyvinvoinnin muodostumisessa vankilan sisällä.

Kirjan mukaan vain harva vanki haluaa olla yksinäinen ja vailla kontaktia muihin.

Lue myös: Vankien tapaamiset ja lomat evättiin kuukausia sitten – oikeusasiamies vaatii selvitystä koronarajoitteista: "Vangeilta ja omaisilta on tullut satoja yhteydenottoja"

Neljä erilaista käyttäytymistapaa

Vangeilla on neljä erilaista tapaa sopeutua vankilan arkeen, kirjassa kerrotaan.

Ensimmäiseen käyttäytymiskategoriaan kuuluvat vangit, jotka pyrkivät vetäytymään omiin oloihinsa tai harrastamiseen ja pakenemaan siten vankilan arkea.

Toinen ryhmä puolestaan on ensimmäisen vastakohta. Se muodostuu vangeista, jotka kapinoivat olemassa olevia oloja ja auktoriteetteja vastaan.

Kolmas käyttäytymistapa on niillä vangeilla, jotka sopeutuvat hyvin yhteisöön ja osallistuvat aktiivisesti erilaisiin muutoksiin tähtääviin ohjelmiin.

Neljännen ryhmän muodostavat eräänlaiset uudistajat, jotka hyväksyvät vankilan yleiset tavoitteet, mutta eivät halua noudattaa olemassa olevia normeja ja sääntöjä.

Lue myös: Suomi on mallioppilas vankeinhoidossa – itänaapurissa asiat ovat päinvastoin: "Venäjän vankilamaailma on hyvin karu"

Siviilissä odottavat ihmiset auttavat

Vankeusrangaistus vaikuttaa sekä vangin elämään muurien sisäpuolella, mutta erityisesti linnan ulkopuolella. Vankilassaolo vaikuttaa vankien terveyteen, työllisyyteen ja perhesuhteisiin.

– Vankilassa olleiden miesten on vapaalla olevia vaikeampi solmia parisuhdetta, ja heidän suhteensa kariutuvat selvästi useammin kuin muutoin samanlaisilta ikätovereiltaan, kirjassa todetaan.

Jos vankia on siviilissä odottamassa ihmisiä, vangin tyytyväisyys elämään pysyy korkeampana vankeusaikana.

– Ilman kattoa pään päällä ja vailla riittäviä tuloja ei vapautuminen näytä houkuttelevalta. Kaiken kaikkiaan odotettavissa olevan vapautumisen suunnittelu vahvistaa hyvinvointia, erityisesti silloin kun elämän perustarpeet ovat varmalla pohjalla.

– Keskimäärin voidaan sanoa, että päihdeongelmat, asunnottomuus, toimeentulo- ja velkaongelmat sekä ulkopuolisuus työn, opiskelun ja perhe-elämän kaltaisista instituutioista ovat todella yleisiä kokemuksia vapautuvien vankien keskuudessa. Vangeilla on myös todettu paljon somaattisia ja psyykkisiä sairauksia, kirjaan artikkelin kirjoittanut Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Karoliina Suonpää kertoo.

Lue myös: Niko Ranta-aho viruu vankilassa Malagassa - vankila tuttu myös Janne Tranbergille

Sosiaalisesti huono-osaisia jo ennen vankeutta

Kirjassa Karoliina Suonpää, Sasu Tyni, Noora Ellonen ja Mikko Aaltonen kirjoittavat artikkelissa havainnoistaan, kun he tutkivat yli 7 000 väkivaltarikoksista tuomittua vankia.

– Me havaitsimme, että vangit olivat erittäin huonosti kiinnittyneitä työ- ja perhe-elämään jo ennen vankeutta, Suonpää sanoo.

Kolme vuotta ennen vankeutta alle neljännes vangeista oli työssä tai opiskelija. Hieman pienempi osuus asui yhdessä puolison tai lastensa kanssa.

Suuri osa vangeista oli siis työn ja perhe-elämän ulkopuolella, monelta puuttui myös vakituinen asuinpaikka.

– Kolme vuotta vankeuden jälkeen tilanne oli lähes samanlainen tai hieman heikompi. Vankien sosiaalinen huono-osaisuus ja tarve erilaisille tukitoimille on siis käynnistynyt jo pitkälti ennen vankeutta, Suonpää kertoo.

Lue myös: Vangin puukotus Riihimäellä liittyi syyttäjän mukaan liivijengin huumekauppoihin

Moni jatkaa rikoksia

Huomattavan moni vanki juuttuu rikosuralle, todetaan kirjassa. Yli puolet vangeista saa uuden rikostuomion seuraavina vuosina vankeusrangaistuksen jälkeen.

– Meidän aineistossamme lähes kolme neljästä vangista teki uuden rikoksen kolmen vuoden seurannan aikana. Vangeille siis kasautuu monenlaista huono-osaisuutta ja rikosuralta luopumisessa tarvitaan laaja-alaista yhteiskunnan ja läheisten tukea, Suonpää sanoo.

Lue myös: Paljusellistä digiselliin – naisvangeille uusi mahdollisuus hoitaa asioitaan sähköisesti