Vankien itsemurhat ovat lisääntyneet Suomen vankiloissa viimeisten kolmen vuoden aikana. Itsemurhia tapahtuu vankiloissa verrattain vähän, mutta niiden määrät ovat silti tuplaantuneet viime vuosien aikana. Tarkkoja syitä tähän ei tiedetä.
– Vangin depressio on usein vaikea tunnistaa, koska tässä ryhmässä on sen tyypin persoonallisuushäiriöitä huomattavan paljon, että heidän depressiivisyytensä ei ole klassista melankolista depressiivisyyttä, joka olisi silmin nähtävissä tai puheesta kuultavissa. He oirehtivat muita enemmän somaattisesti erilaisin fyysisin oirein ja levottomuudella, ärtyisyydellä ja vihamielisyydellä, työelämäprofessori ja Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo.
Yleisimmin itsemurhaan päätyvät tutkintavangit, jotka ovat juuri menettäneet vapautensa. Ensimmäisen ja toisen vuorokauden aikana vankeudessa riski itsemurhaan on Lauerman mukaan monikymmenkertainen verrattuna siihen, mikä tilanne vallitsee kolme kuukautta vankeuden alkamisesta.
Tästä syystä itsemurhia on viime vuosina tapahtunut eniten Vantaan vankilassa, joka on Suomen ainoa tutkintavankeihin keskittynyt vankila.
– Ihmiselle on tietenkin aina kriisi, kun hän joutuu vankilaan. Tuttu ja turvallinen jää taakse, joutuu viranomaiskoneistoon ja on epätietoisuus tulevasta. Lisäksi myös vankilan yliasutuksella voi olla vaikutusta itsemurhiin, Vantaan vankilan yksikönpäällikkö Tommi Saarinen sanoo.
Tutkintavankeuden lisäksi toinen riskitekijä on se, että usein vankilaan tulleella henkilöllä on raskaasta päihdekäytöstä vieroitusoireita. Monilla vangeilla on päihdeongelma.
Kolmantena riskitekijänä Lauerma listaa itsemurhien ryvästymisefektin.
– Kun suljetussa yhteisössä joku riistää hengen itseltään, on todennäköisempää, että joku toinen tai kenties kolmaskin menee siinä perässä. Ajallinen ryvästyminen itsemurhille on jossain määrin tyypillistä ja se näkyy myös siviiliväestössä.