Tutkimus: Seksuaalirikollinen kokee vankilassa olonsa muita turvattomammaksi

Suomalaiset vankilat ovat suurimmalle osalle vangeista turvallisia paikkoja.

Tänään julkaistavan kokoomateoksen mukaan turvattomuutta kokee vajaa neljännes vangeista.

–  Tutkimus piirtää vankiloista aika rauhallisen kuvan. Vankeinhoitolaitos on pääosin onnistunut tehtävässään, mitä tulee vankien turvallisuuteen ja sen ylläpitämiseen, sanoo toinen Suomalainen vanki -kirjan toimittajista, Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Kirjan mukaan vankiloiden valvonnalla ei ole juuri tekemistä vankien kokeman turvattomuuden kanssa. Ensimmäinen turvattomuuden aiheuttaja on rikoksen laatu. Seksuaalirikolliset kokevat olonsa muita turvattomammaksi. Toinen selittävä tekijä ovat arvaamattomasti käyttäytyvät vangit, joita vankilassa väistetään oman turvallisuuden takia.

5:07
Video: Naisvangit siirtyvät vessattomasta vankilasta uusiin tiloihin – tältä näyttävät modernit digisellit

Saari sanoo, että valvonnalla ja pelkääjien eristyksellä on käytännössä pitkälti jo tehty se, mitä turvallisuuden eteen on ulkoapäin tehtävissä.

–  Suuri osa turvattomuutta aiheuttavasta toiminnasta on mikrotason kohtaamista, suunsoittoa ja tönimistä, jota on vaikea kokonaan eliminoida.

Kirjassa huomautetaan, että vankien välinen väkivalta ei läheskään aina tule viranomaisten tietoon, vaan se on usein piiloväkivaltaa.

Kirjoittajien mukaan tutkimustulokset eivät tue sitä ajatusta, että mielenterveysongelmien yleisyys taikka paljon medianäkyvyyttä saanut rikollisjengien toiminta vankiloissa olisi heikentänyt koettua turvallisuutta.

Vastapainon kustantama ja Juho Saaren ja dosentti Sakari Kainulaisen toimittama Suomalainen vanki perustuu pääosin vuosina 2018–2019 yhteensä 11 vankilassa teetettyyn kyselyyn. Kyselyyn osallistui 443 vankia. Kirjassa on useita eri tutkijoiden kirjoittamia artikkeleja.

Perheellä ja kavereilla iso merkitys vangeille

Vangit ovat valtaväestöä sairaampia, ja heidän elämänlaatunsa, tyytyväisyytensä ja luottamuksensa on heikompaa kuin ihmisillä yleisesti. Lisäksi vangeilla on suhteellisesti paljon päihdeongelmia ja väkivaltakokemuksia.

Yksi keskeinen kirjassa esitelty havainto on perheiden ja läheisten merkitys vankien hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. Sosiaaliset suhteet ovat kirjan mukaan keskeisiä vangeille hyvinvointia tuottavia asioita.

Parisuhde on esimerkiksi selvästi yhteydessä siihen, kokeeko vanki itsensä terveeksi. Ne, joilla oli parisuhde vankilaan joutuessa, ja erityisesti, jos parisuhde odotti heitä vankilasta vapautumisen jälkeen, arvioivat terveytensä sinkkuja paremmaksi. Kirjan mukaan myös tyytyväisempiä elämäänsä olivat sellaiset vangit, joilla oli siviilissä heitä odottavia ihmisiä.

Vangille tärkein sosiaalisen tuen lähde on perhe, jonka jälkeen tulevat vapaudessa ja vankeudessa olevat kaverit ja sukulaiset. Tämän jälkeen tärkeimpiä ovat vankilan työntekijät. Sosiaalitoimen, päihdehuollon, uskonnollisten yhteisöjen tai vapaaehtoisten tukea ei pidetty kovin tärkeänä.

Kirjan mukaan yksinäisyyden kokemus oli yhteydessä siihen, että vanki koki terveytensä huonoksi. Mitä yksinäisempi vanki oli, sitä huonommaksi hän koki terveytensä.

Rikosseuraamusalan pitäisi kirjoittajien mukaan panostaa erityisesti niiden vankien tukemiseen, joilla ei ole läheisiä. Heille osallisuutta luova toiminta ja ammattilaisten tuki voivat olla ainoa voimavara ja pyrkimyksissä rikoksettomaan elämään.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja