Robin Williamsin leskeltä koskettava kirjoitus: "Kunpa olisitte saaneet tavata hänet"

Robin Williamsin leski Susan Schneider Williams on tehnyt töitä ymmärtääkseen tautia, joka johti hänen miehensä kuolemaan.

Williams sairasti tietämättään dementoivaa Lewyn kappale -aivosairautta, joka aiheutti laajan kirjon musertavia oireita. Lopulta oireet johtivat siihen, että Williams vei hengen itseltään.

Susan Schneider haluaa levittää tietoa hankalasti diagnosoitavasta sairaudesta. Hän kirjoitti lääketieteelliseen julkaisuun tekstin The Terrorist Inside My Husband’s Brain, eli vapaasti suomennettuna terroristi mieheni aivoissa.

Schneider kirjoittaa, että Williams kärsi oireista, jotka eivät sopineet täydellisesti oikein minkään taudin kuvaan. Syksyllä 2013 Williams kärsi ummetuksesta ja virtsaamisongelmista, närästyksestä, univaikeuksista ja unettomuudesta. Lisäksi hänen hajuaistinsa heikkeni ja hän kärsi valtavasta stressistä.

Talveen mennessä oireet pahenivat. Williams oli vainoharhainen ja hänen muistinsa temppuili. Veren kortisonitasot olivat huipussaan. Williamsia hoidettiin niin lääkkeillä kuin psykoterapialla.

Schneider muistelee, että Williams sai paniikkikohtauksen Night at the Museum 3 -elokuvan kuvausten aikana. Hän alkoi unohdella repliikkejään ensimmäistä kertaa urallaan.

– Ongelmat muistin kanssa ja kyvyttömyys käsitellä ahdistusta mursivat hänet, Schneider kirjoittaa.

Williamsilla diagnosoitiin Parkinsonin tauti noin kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Schneider oli diagnoosista helpottunut, mutta Williams ei.

– Hän vain hoki, että hän haluaa käynnistää aivonsa uudelleen. Lääkäriltä hän tivasi: ”Onko minulla Alzheimerin tauti, dementia, olenko skitsofreeninen?” Kun lääkäri vastasi, että ei, hän oli tyytymätön.

Viimeisen kuukauden aikana Schneider kertoo Williamsin olleen silminnähden väsynyt.

– Hänen vasen kätensä tärisi taukoamatta, hänen äänensä heikentyi ja hän liikkui hitaasti. Hän vihasi sitä, ettei löytänyt oikeita sanoja keskusteluissa. Hän saattoi tipahtaa illalla ja silti kärsiä univaikeuksista. Joskus hän ei kyennyt liikkumaan laisinkaan. Hiljalleen hän alkoi kärsiä näköongelmista sekä ongelmista tilan hahmottamisessa. Hän hämmentyi entisestään.

Schneider muistelee tekstissä viimeistä täydellistä päivää yhdessä miehensä kanssa. Silloin hänessä heräsi vielä toive, että Williams voisi parantua.

– Teimme asioita, joita rakastimme tehdä lauantaisin. Päivä kääntyi iltaan ja tunnelma oli kuin pitkillä treffeillä. Sunnuntaihin mennessä tunsin, että hän oli paranemassa. Kun menimme nukkumaan, hän sanoi minulle hyvää yötä, rakas. Vastasin hyvää yötä, rakas. Hänen sanansa kaikuvat sydämessäni yhä.

Hän päättää koskettavan esseensä lämpimillä kiitoksilla neurologeille, jotka tutkivat Lewyn kappale -tautia ja pyrkivät helpottamaan sen diagnosoimista.

– Tiedän, että olette saavuttaneet jo nyt hurjan paljon. Uskon, että ajoittain tutkimuksen eteneminen on tuntunut tuskastuttavan hitaalta. Älkää luovuttako.

– Voi, kunpa olisitte saaneet tavata Robinin. Hän olisi rakastanut teitä – ei vain siksi, että hän oli nerokas ja rakasti tiedettä ja tutkimista, mutta koska hän olisi löytänyt teidän materiaaleistanne paljon tavaraa, jolla hän olisi voinut viihdyttää yleisöä. Yksi hänen toistuvimmista rooleistaan oli lääkäri.

– Kiitos siitä, mitä olette tehneet ja siitä, mitä tulette tekemään.

Lähde: People