Raimo Helminen otti haltuun Nuorten Leijonien päävalmentajan pestin. Helmisen pelaajaura on tarkasti dokumentoitu, mutta valmentajapersoona on jäänyt hämärämmäksi. Raipen kanssa työskennelleet tietävät, että vaikka Helminen näyttää ulospäin tyyneltä ja rauhalliselta, sisällä kytee iso liekki.
– Tämä oli jätkille ihan v***n tärkeä voitto, ja tietenkin mulle kanssa. Kai määkin tässä jotenkin olen mukana.
Niin Raimo Helminen kommentoi Wikisitaatit-sivuston mukaan ensimmäistä voittoaan Ilveksen päävalmentajana syksyllä 2012.
LUE MYÖS: Nyt se on varmaa: Raimo Helminen palaa Nuorten Leijonien päävalmentajaksi
Raimo Helminen on tehnyt tamperelaisesta "emmäänytiärä" -asenteesta oman taiteenlajinsa. Jos toimittaja saisi Helmisen kehumaan estottomasti itseään, hän ansaitsisi välittömästi kansainvälisen journalistipalkinnon.
Asenne tuli esiin, kun Helminen vei vei itseltään Wayne Gretzkyltä nuorten MM-kisojen piste-ennätyksen 1984.
– En mää nyt tuota ennätystä kovin kummana pidä. Ei se kumminkaan kauaa kestä. Kyllä niitä tulee ensi vuonna, meinaan ihmemiehiä, jotka napsii taululle paremmat numerot.
Kun Helminen valittiin kuudensiin olympiakisoihin, hän ei suostunut vieläkään kehumaan itseään, vaan totesi, että tähdet ovat olleet kohdillaan.
Dokumentissa Raipe (2008) Helminen kertoo vähän kieli poskessa ajatuksistaan peliuran jälkeen.
– Sitten painat siä jossain saatanan Pirkan Hiihdossa hampaat irvessä, Raipe heitti.
Ei tarvinnut, sillä Raipesta tuli valmentaja. Millainen valmentaja?
Helminen on sen verran heikko arvioimaan julkisesti itseään, että parempi kysyä muilta.
Seuralegenda Ilveksen valmennukseen
Helminen lopetti uransa 2008, ja kaudella 2009–10 hän liittyi Ilveksen valmennusrinkiin. Kun Heikki Mälkiä sai potkut, Helminen tuli tilalle valitun Juha Pajuojan apuvalmentajaksi. Ilves selvitti nipin napin sarjapaikkansa Jokipoikia vastaan pelattujen karsintojen jälkeen.
Se oli heikko luku Ilveksen kunniakkaassa historiassa, mutta tärkeä Helmiselle. Siitä lähti valmennusputki, jolle ei näy loppua.
Ilveksessä jatkanut Helminen otti päävalmentajan tehtävät syksyllä 2012, mutta seuralegenda sai potkut tammikuussa, ja Tuomas Tuokkola otti ohjat.
– Raipe halusi kovaa pelirohkeutta ja työntekoa. Hän eli aina tunteella mukana, puolustaja Jyrki Jokipakka muistelee.
Ratsastusta aallonharjalla
Vesa Viitakoski pelasi Helmisen kanssa yhdessä, ja hän oli myös samassa valmennustiimissä Ilveksessä. Hän nostaa esiin saman saman kuin kaikki muutkin Raipesta puhuttaessa. Intohimo.
– Raipea kiinnostaa aallonharjalla ratsastaminen. Hän kyselee koko ajan uusia ideoita, Viitakoski kuvailee.
Viitakoski työskentelee tätä nykyä Sveitsin kakkosliigassa pelaavan EHC Vispin apuvalmentajana. Viitakosken mukaan Helminen kyselee usein yksityiskohtia Sveitsin jääkiekosta. Hän haluaa imeä oppia laajentaakseen jo ennestään laajaa kiekkokäsitystään.
– Sen Ilveksen ajan jälkeen Raipe on kerännyt paljon kokemusta kovista joukkueista, Viitakoski muistuttaa.
Ne kovat joukkueet ovat KHL:n Barys Astana, Riikan Dynamo ja Jokerit. Siellä hän on saanut työskennellä Ari-Pekka Selinin, Jukka Jalosen ja Lauri Marjamäen kanssa.
Monet valmentajat sanovat, että heistä tuli koutsi vasta, kun he jättivät oman kotihallinsa ja siirtyivät muihin maisemiin. Ja nimenomaan kovemmalle tasolle.
– Raipe tykkää aktiivisesta jääkiekosta. Varmasti Jalosen ja Marjamäen kanssa valmentaminen on tuonut paljon peliin uusia nyansseja.
"Ei mikään taustalla oleva henkilö"
Pasi Määttänen on yksi niistä pelaajista, joka on pelannut Helmisen kanssa ja ollut hänen valmennuksessaan. Määttänen sanoo, ettei Helmisen siirtyminen valmentajan tehtäviin ole mikään ihme.
– Hän on läpeensä kiinnostunut niistä asioista, joita hän tekee. Julkisuuteen Helminen näyttää rauhalliselta, mutta sisällä on paljon temperamenttiä, Määttänen sanoo.
Jotkut apuvalmentajat tyytyvät keräilemään kiekkoja ja myhäilemään sivussa. Helminen kuuluu siihen joukkoon, joka näyttää oikeita suorituksia kädestä pitäen.
– Ei hän ole mikään taustalla oleva henkilö. Hän osallistuu ja jakaa tietoa.
"Raipelle ei sanota ei"
Nuorten Leijonien uusi maalivahtivalmentaja Ari Moisanen ei ole koskaan valmentanut Helmisen kanssa samassa tiimissä, mutta hän on käynyt pitkiä ja perusteellisia keskusteluja usein. Vielä viime kaudella Ak Bars Kazanissa valmentanut Moisanen sai soiton valmennusryhmää keränneeltä Helmiseltä.
– Ei Raipelle sanota ei, Moisanen naurahtaa.
Totta. Raipe on kuin kansallisaarre, jota pitää kohdella kunnioittavasti.
Kenelle pelaajalle tulisi mieleen alkaa sanoa treeneissä vastaan Helmiselle? Jos näin kävisi, pelaajalla ei olisi minkäänlaista kosketuspintaa jääkiekon historiaan.
Jotkut ihmiset vaan herättävät kunnioitusta silkalla olemuksellaan.
Helminen voi tuijottaa tuimasti kulmiensa alta, ja hetken kuluttua hän väläyttää tutun virnistyksensä.
– Hän on rento ja tulisieluinen ihminen samassa ruumiissa, Moisanen kuvailee.
Moisanen kuvailee Helmisen kanssa keskustelua erittäin hedelmällisiksi. Oikeita ja vääriä ideoita ei ole – on vain ideoita.
Kun linja on päätetty, se pitää.
– Pelissä täytyy olla tietty sabluuna, lainalaisuudet ja rakenteet. Sen jälkeen peli on tuleen heittäytymistä. Raipe ei sorru hienostokikkailuihin.
Raipe jaksaa yllättää. Hän nousi otsikoihin kolattuaan Koivistonkylän kentän, että naskalit pääsivät pelaamaan.
Toiset koutsit ottavat käteensä colan. Raipe ottaa kolan.