Suomen jääkiekkojoukkuetta viimeisessä maaottelussaan MM-kisojen pronssipelissä luotsannut Doug Shedden tirautti mitalin varmistuttua silmäkulmastaan muutaman kyyneleen.
- Niin tein. Joskus on hyvä näyttää tunteitaan, jämäkkää ulkokuorta kantava Shedden sanoi.
Kanadalainen päävalmentaja on tuntenut sisuksissaan kovat paineet. Hän valmensi tällä kaudella samaan aikaan myös SM-liigan Jokereita, joka jäi vahvasta pelaajamateriaalista huolimatta neljänneksi.
Sen sijaan Suomi pysyi mitalikannassa kolmansissa MM-kisoissa peräkkäin. Saalis on ollut yksi hopea ja kaksi pronssia.
- Ei epäilystä, olen tyytyväinen. Voin kävellä taas pystyssä päin, Shedden kuvaili helpotustaan.
- Jääkiekko on Suomen ykköslaji ja tiedotusvälineiden luupin alla. Puolentoista viime vuoden aikana olen saanut niellä kaikenlaista roskaa.
Hän viittasi kritiikkiin, joka sai siivet alleen, kun Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola päätti syksyllä 2006 pestata Sheddenin luotsaamaan Leijonia yhden kauden ajaksi, jonka maalina oli Kanadan MM-turnaus.
Puolustus oli haavoittuva
Lopputulosta sinänsä ei tarvitse hävetä. MM-mitali oli kautta aikojen Leijonien kymmenes, kolmas pronssi. Kirkkaampina tuliaisina MM-kaukalosta on ollut yksi kulta ja kuusi hopeaa.
Pronssin arvo nousee, kun muistaa, että Suomen pelaajarakenne oli epätasapainossa. Hyökkäyksessä oli kokeneita ratkaisijoita yllin kyllin, mutta puolustus oli kokemattomana haavoittuva.
Kanadaan kaavailtujen avainpuolustajien loukkaantumisten takia MM-kisoissa pelasi takalinjoilla peräti neljä ensikertalaista: Janne Niskala, Anssi Salmela, Sami Lepistö ja Mikko Jokela.
Ville Koistisenkin MM-kokemus rajoittui viime vuonna Moskovassa pelattuihin välierään ja loppuotteluun.
- Olen ylpeä pelaajiemme puolesta. He näyttivät arvostelijoille, Shedden sanoi.
Hänelle ei jäänyt jossiteltavaa turnauksen lopputuloksesta. Välierässä Venäjä oli parempi.