Politico: Neljä helppoa keinoa, joilla Trump saa Grönlannin

Tapa 1: Itsenäistymisen tukeminen

Grönlanti on Tanskan itsehallinnollinen alue. Jo presidenttikautensa alkuvaiheissa, Trump aloitti puheet Grönlannin itsenäistymisestä. Vuoden 2025 kyselytutkimuksen mukaan 56 prosenttia grönlantilaisista olisi äänestänyt itsenäistymisen puolesta. 28 prosenttia olisi äänestänyt sitä vastaan.

Tanskan medialähteiden mukaan mielipiteisiin on pyritty vaikuttamaan Yhdysvalloista käsin. Tanskan yleisradioyhtiö DR raportoi elokuussa 2025 ainakin kolmesta amerikkalaisesta, jotka herättivät epäilyjä vaikuttamisyrityksistä.

Venäjän on kerrottu toimineen vastaavalla tavalla esimerkiksi Moldovassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Sosiaalisessa mediassa ja vaihtoehtomedioissa on pyritty levittämään narratiivia, joka tukee Venäjän pyrkimyksiä. Narratiivia pyritään luomaan niin vahvaksi kansan riveissä, ettei muita mahdollisuuksia nähdä mahdollisiksi.

Valkoisen talon varakansliapäällikkö Stephen Miller on sanonut, ettei Yhdysvaltojen armeijan kanssa kannata edes lähteä taistelemaan. Trump teki Jeff Landrysta Grönlannin erikoislähettilään ja varapresidentti J. D. Vance on sanonut toivovansa grönlantilaisten liittoutuvan heidän kanssaan, koska "Yhdysvallat on ainoa maa, joka kunnioittaa heidän itsenäisyyttään ja turvallisuuttaan".

Lue myös: Trumpin sisäpiiriläinen julkaisi kuvan Grönlannin kartasta Yhdysvaltain lippuun puettuna: "Pian"

Trumpin uusi erityislähettiläs: Grönlanti osaksi Yhdysvaltoja – näin "syvästi vihainen" Tanska reagoi

Tapa 2: Tarjota hyvää "diiliä"

Mikäli Grönlanti äänestäisi itsenäisyyden puolesta, tulisi alue tuoda Yhdysvaltain hellivän siiven alle.

Trumpin hallinto on viestinyt ainakin viime toukokuusta lähtien, että Grönlanti voisi allekirjoittaa COFA-sopimuksen (Compact of Free Association), joka lyhykäisyydessään tarkoittaisi, että USA tarjoaisi pakolliset palvelut, turvallisuutta sekä vapaan kaupankäynnin vastineeksi siitä, että sen armeija voi toimia alueella vapaasti.

Tällaisia sopimuksia on käytössä Marshallinsaarten tasavallassa sekä Palaussa.

Tämä vaihtoehto nostettiin jälleen esiin tammikuussa.

Tapa 3: Saada Euroopan tuki

Tanskalla on vahva asema Euroopassa. Trumpilla on kuitenkin yksi valttikortti kädessään, jota se voi häikäilemättä käyttää: Ukrainan rauha.

Yhdysvallat voi "vaihtaa" Ukrainan ja osin koko Euroopan turvallisuuden takaamisen siihen, että Yhdysvallat saa toimia laajemmin ja vapaammin Grönlannissa.

Turmp on aiemminkin tehnyt kostotoimenpiteitä ja mikäli ehtoihin ei suostuta, voi se vetää tukensa rauhanneuvotteluista tai jopa kääntyä kokonaan tukemaan Putinia.

Tapa 4: Sotilaallinen valtaus

Jos mikään aiemmista "sopimuksista" tai ehdotuksista ei jostain syystä onnistu, Yhdysvallat voi käyttää sotilaallista voimaa Grönlannin haltuunottoon.

Tämän ei pitäisi myöskään olla kovin vaativaa.

Tanskan kansainvälisen instituutin tutkija ja Grönlanti-asiantuntija Lin Mortensgaardin mukaan alueella ei ole paikallista armeijaa ja Tanskan joukot ovat hyvin vähälukuiset.

Tutkijan mukaan tilanne, jossa Yhdysvallat lennättäisivät joukkoja, Grönlannin pääkaupunki Nuuk taipuisi "puolessa tunnissa tai jopa nopeammin".

Euroopan "ässät hihassa"

Vaikka pelikortit näyttäisi pitkälti olevan Yhdysvaltain ja Turmpin käsissä, ei Eurooppa tai Tanska täysin voimaton ole. Myös Yhdysvaltain perustuslaista löytyy kapuloita Trumpin rattaisiin.

Kongressin tulee hyväksyä kaikki yli 60 päivää kestävät aluemiehitykset.

Grönlannin pakkoliittäminen Yhdysvaltoihin olisi todennäköisesti myös puolustusliitto Naton loppu ainakin niiltä osin kuin sen olemme nyt tunteneet.

Eurooppalaisten liittolaisten tuki todennäköisesti uppoaisi vähintäänkin pohjamutiin. Eurooppa voisi jättää Yhdysvallat esimerkiksi tiedusteluyhteistyön ulkopuolelle, joka heikentäisi myös Yhdysvaltojen turvallisuutta.

Vaikka Nato-joukot eivät voisi puolustaa Grönlantia, koska siihen tarvitaan kaikkien jäsenten hyväksyntä, USA mukaan lukien, voisi Grönlantia auttaa esimerkiksi Pohjoismaiden puolustusyhteisö NORDEFCO.

Yhdysvalloilla on jo nyt verrattain laajat mahdollisuudet toimia Grönlannissa. Pituffikin tukikohdassa palvelee vakituisesti vain noin 150 amerikkalaissotilasta, mutta esimerkiksi kylmän sodan aikana vahvuus oli 6000.