Savonlinnan epäilty perhesurma toi Rikospaikan Murharyhmässä vierailleen kokeneen poliisin mieleen traagisen tapahtuman 30 vuoden takaa.
Savonlinnan Louhella itsenäisyyspäivän aamuna tapahtunutta tuhoisaa tulipaloa tutkitaan neljänä tappona ja törkeänä tuhotyönä.
Tulipalossa kuolivat 20-vuotias nainen ja hänen 3-vuotiaat kaksospojat ja 1-vuotias poika. Perhesurmasta epäillään lasten 22-vuotiasta isää.
Mies kiistää sytyttäneensä tulipalon, mutta poliisin epäilykset häntä kohtaan eivät ole hälventyneet. Poliisi tutkii yhä palon syttymissyytä.
Savonlinnan epäilty perhesurma toi Rikospaikan Murharyhmässä vierailleen kokeneen poliisin mieleen traagisen tapahtuman 30 vuoden takaa. Tuolloin poliisin kollega teki perhesurman ampumalla.
– Monivuotinen työkaverini ampui kaksi lastaan, vaimonsa ja lopuksi itsensä. Käsittääkseni olin viimeinen ulkopuolinen ihminen, joka hänen kanssaan keskusteli ennen tekoa, keskusrikospoliisista hiljattain eläköitynyt rikosylikomisario (evp.) Ari Soronen kertoo.
Poliisimies oli käynyt työpaikalla sunnuntai-iltapäivänä, kun Soronen oli töissä.
– Juttelimme ihan normaalisti ja suunnittelimme seuraavan viikon töitä. Vasta myöhemmin sain tietää, että tämä mies oli eronnut vaimostaan jo aiemmin ja he asuivat jo eri osoitteissa.
Synkät suunnitelmat eivät näy päällepäin
Poliisi oli lähtenyt työpaikalta käymään omassa uudessa kodissaan, missä hän kirjoitti jäähyväiskirjeen. Sen jälkeen hän ajoi perheensä aiempaan yhteiseen kotiin, missä hänen ex-vaimonsa ja lapsensa yhä asuivat.
– Vanhempi poika ei ollut kotona, mutta hänet soitettiin paikalle. Kun poika tuli kotiin, isä ampui hänet virka-aseella. Mies ampui ensin nuorimman lapsensa, sitten toisen pojan ja lopuksi ex-vaimonsa. Vaimo pakeni parvekkeelle, mutta asunto sijaitsi korkealla, joten ei naisella ollut pakenemismahdollisuutta, Soronen sanoo.
Ammuttuaan perheensä mies ampui itsensä.
– Se veti sillä tavalla nöyräksi, että kun poliisin pitäisi olla hyvä ihmistuntija, niin kyllä se on niin, että ihmisen pään sisään on vaikea päästä.
Sorosen mukaan tapaus osoitti, että ihmisestä ei näe välttämättä päällepäin mitenkään sitä, mitä hän miettii ja suunnittelee.
Lue myös: Jopa asiantuntijat ihmettelevät, miksei Savonlinnan perhesurmaa tutkita murhina
Kaikille raskas prosessi
Suomessa tapahtui vuonna 2011 kolme perhesurmaa, joista yhdessä asianajaja Kari Eriksson oli tekijän avustajana. Tuossakin tapauksessa kyse oli tulipalosta, jossa kuoli kaksi pientä lasta. Isä oli sytyttänyt perheen kotitalon tuleen.
– En tietenkään tuntenut tekijää ennalta, mutta kukaan perheen ulkopuolinen ei ollut huomannut mitään etukäteen. Kaikki näytti ulkoisesti erittäin hyvältä. Kummatkin vanhemmat olivat töissä, mutta ilmeisesti sielläkin taustalla vaikuttivat avioeroasiat.
Eriksson oppi tapausta hoitaessaan, että perhesurmat ovat äärimmäisen raskaita myös niiden parissa työskenteleville poliiseille, syyttäjille ja asianajajille.
– Tuollainen tapahtuma on kaikille osallisille poikkeuksellisen raskas. Koskaan sitä ennen mikään juttu ei ollut koskettanut minua sillä tavalla, hän sanoo.
– Aina se koskettaa, kun pieniä lapsia kuolee tällä tavalla. Dynamiikkaa perheen sisällä on vaikea nähdä ulkoapäin ja sitä, mitkä tekijät vaikuttavat tällaiseen tekoon, rikosylikomisario (evp.) Tero Haapala sanoo.
Lue myös: Savonlinnan palossa kuolleen äidin isä: Olin heidän luonaan vielä edellisiltana – ihmetteli epäillyn käytöstä
Kriisitilanteesta olisi hyvä puhua
Murharyhmän asiantuntijat arvioivat, että perhesurma on aina etukäteen jollain tasolla suunniteltu teko.
– Se ei suoranaisesti tapahdu yhtäkkiä, vaan se kypsyy pikkuhiljaa, Soronen toteaa.
Sorosen mukaan erotilanteet voivat olla niitä, joissa ihmisellä "naksahtaa päässä" ja ihminen päätyy lopulliseen tekoon, surmaamaan perheensä ja toisinaan myös itsensä.
– Olen aina peräänkuuluttanut tietynlaista avoimuutta. Jos ihmisellä on jokin kriisi meneillään, hänen ei tarvitse mennä yksityiskohtiin, mutta siitä voi kertoa vaikkapa työpaikalla sillä tasolla, että työkaverit ymmärtävät suhtautua tilanteeseen oikein.
– Minulla on yksi sellainen tilanne ollut, että työkaverille tuli avioero ja siinä oli aika tiukkojakin tilanteita. Tiesin, että hänellä on ase. Pyysin aseen itselleni ja pienen keskustelun jälkeen sain aseen häneltä pois.
Sorosen mukaan tilanne rauhoittui, ja hän palautti aseen parin kuukauden kuluttua.
– Silloin tämä työkaveri sanoi minulle, että olipa hyvä, että otit häneltä aseen pois. Hänellä oli tullut ex-puolisonsa kanssa tilanne, jossa hän sanoi, että ei olisi tiennyt mitä olisi tapahtunut, jos ase olisi ollut käden ulottuvilla.