Murhatun Volkan Ünsalin ruumis on yhä kateissa | MTV Uutiset
Palkkamurhan uhriksi joutuneen Volkan Ünsalin ruumista etsittiin vielä viime syksynä: "Synkkä metsä Porvoossa ei katoa minnekään"
9:58Murha ilman ruumista: Katso videolta Vuosaaren palkkamurhasta kirjan kirjottaneiden Jari Veijalaisen ja Jesse Mäntysalon haastattelu Huomenta Suomessa.
Julkaistu 11.01.2026 10:53
Tiia Palmén
tiia.palmen@mtv.fi
Vuosaaren palkkamurhana tunnetusta Volkan Ünsalin henkirikoksesta julkaistu uusi kirja valottaa syitä siihen, miksi tutkinta avattiin uudelleen yli 10 vuotta teon jälkeen.
Keskusrikospoliisista eläköitynyt rikosylikonstaapeli Jari Veijalainen päätyi mukaan tutkimaan Vuosaaren palkkamurhaa vuonna 2015, kun ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murhajutun tutkinta aloitettiin uudestaan.
Vuonna 2003 tapahtuneesta Ünsalin palkkamurhasta oli jo aiemmin tuomittu neljä kovaa ammattirikollista eli Raimo Andersson, Jani Leinonen ja Janne Raninen varsinaisina tekijöinä sekä yllyttäjänä ruotsinchileläinen Leo Carmona.
Uusi tutkinta alkoi, kun Leinonen kertoi entisen rikollispomo Keijo Vilhusen roolista palkkamurhassa. Taustalla oli se, että Vilhunen oli paljastunut Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tietolähteeksi.
Uudella tutkinnalla oli kaksi päätavoitetta, todetaan juuri ilmestyneessä Jari Veijalaisen ja rikostoimittaja Jesse Mäntysalon kirjassa Vuosaaren palkkamurha – Volkan Ünsalin tapaus (Tammi). Tavoitteena oli Aarnioon ja Vilhuseen kohdistuvien rikosepäilyjen tutkiminen ja Ünsalin ruumiin kätköpaikan selvittäminen.
Uudelleen avattu tutkinta johti syytteisiin Vilhusta ja Aarniota kohtaan. Syyttäjien mukaan Aarniolla oli etukäteen yksityiskohtaista tietoa Ünsalin palkkamurhasta, mutta hän ei pyrkinyt estämään sitä. Vilhunen taas oli syyttäjän mukaan järjestelemässä murhaa. Molemmat kiistivät syytteet.
Lue myös:
Aarnio kiistää, että antoi palkkamurhan tapahtua saadakseen kunniaa sen selvittämisestä
Vihjesoitto johti murhatutkintaan
Alun perin Ünsalin murhatutkinta alkoi, kun murhapäivänä 16. lokakuuta 2003 kello 19.47 Helsingin poliisin hälytyskeskukseen tuli soitto, jossa soittaja halusi tehdä ilmiannon henkirikoksesta. Soitto tuli Bulevardilla sijaitsevasta puhelinkioskista.
Soittaja pysytteli nimettömänä, eikä hänen henkilöllisyytensä selvinnyt, vaikka puhelinkopista etsittiin dna:ta ja sormenjälkiä. Uuden tutkinnan arvion mukaan soittaja oli Aarnion alainen huumepoliisin ylikonstaapeli. Aarnion lähipiiriin kuulunut ylikonstaapeli itse kiistää soiton.
Veijalainen uskoo tietävänsä, kuka soitti mystisen vihjepuhelun.
Uuden murhatutkinnan aikana Helsingin rikospoliisin arkistosta löytyi kuuden sekunnin äänitiedosto tuosta vihjepuhelusta. Ensimmäisen Ünsalin murhatutkinnan tutkijat eivät olleet tienneet tällaisen ääninauhan olemassaolosta.
Veijalainen toteaakin tuoreessa kirjassaan, että yli 13 vuotta murhan jälkeen tuo lyhyt äänitiedosto toi tutkintaan aivan uuden twistin.
– Miksi puhelu oli soitettu, mitä siitä oli seurannut ja miksi soittoa ei mainittu alkuperäisen murhatutkinnan esitutkintapöytäkirjassa? kirjassa kysytään.
Vihjesoiton tehnyt mies oli hyvin asiallinen ja hän tiesi tarkkoja tietoja tapahtuneesta.
Tutkinnassa selvisi, että vihjesoittoja oli tehty kaksi, ensimmäinen aamuyöllä 16. lokakuuta 2003 vain muutama tunti murhan jälkeen ja toinen saman päivän iltana ennen kahdeksaa.
Veijalainen selvitti uuden murhatutkinnan aikana vihjepuhelun soittajaa. Hän myös kuuntelutti ääninauhaa useilla ihmisillä. Moni tunnisti soittajan nimenomaan Aarnion alaiseksi.
– Ymmärrettävästi monet kollegat hämmästelivät soiton tarkoitusperää. Mikä olisi ollut poliisimiehen motiivi soitolle? Ehkä hän koki jo ammattinsa puolesta välttämättömäksi tuoda tapahtuneen henkirikoksen poliisin tietoon ja saada näin tutkinnan rattaat pyörimään. Ehkä asian salaaminen olisi tuntunut liian raskaalta taakalta, kirjassa todetaan.
Joulukuussa 2020 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jari Aarnion elinkautiseen vankeuteen murhasta. Oikeuden mukaan Aarnio oli tiennyt Ünsaliin kohdistuvasta uhasta, mutta hän ei yrittänyt estää henkirikosta.
Hovioikeus katsoi myöhemmin toisin, ja hylkäsi Aarnion murhasyytteen helmikuussa 2022. Vilhunen katsottiin syyttömäksi murhaan sekä käräjillä että hovissa.
Volkan Ünsalin ruumis on yhä kateissa, mutta Veijalainen uskoo tietävänsä, missä ruotsinturkkilaisen miehen ruumis on. Ruumista ei kuitenkaan löydetty uuden tutkinnan aikana, vaikka sitä yritettiin etsiä useampaan kertaan.
– Etsintöjä on suoritettu aivan viime vuosiin saakka, mutta tuloksetta. Olen itsekin vielä eläkkeellä käynyt siellä paikalla, missä Ünsalin ruumiin ajatellaan olevan. Alue sijaitsee Porvoossa, Veijalainen kertoi Huomenta Suomessa vieraillessaan.
Alkuperäisessä murhatutkinnassa poliisi uskoi, että Ünsalin ruumis oli kätketty noin sata kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Uuden tutkinnan aikana päädyttiin Helsingin ja Porvoon välimaastoon. Tätä edesauttoi myös murhasta tuomittu Raimo Andersson, joka vuonna 2017 kertoi poliiseille vankilassa ruumiin hautaamisesta.
– Meillä ei ollut mitään valmista reikää kaivettuna, mutta hauta on päätien varrella. Paikka on Helsingistä Porvoon suuntaan. Kaivamisessa sai tehdä töitä ja juuria joutui katkomaan. Kovin syväksi kuoppaa ei saatu, mutta päälle heitettiin risuja ja näreitä poikittain siten, ettei kukaan siitä lähde yli kävelemään, vaikka ei siinä paikassa kai kukaan olisi muutenkaan kävellyt, Andersson kertoi kirjan mukaan.
Veijalaisen mukaan Anderssonista välittyi aito halu auttaa ruumiin löytämisessä.
Poliisin tutkijat jatkoivat ruumiin kätköpaikan selvittelyä Anderssonin kuulemisen jälkeen. Kirjan mukaan he päätyivät siihen, että Ünsal on haudattu Porvoon puolelle.
Murhasta tuomituista peräti kaksi, eli Raimo Andersson ja Jani Leinonen, ovat käyneet näyttämässä poliisin tutkijoille alueen, johon ruumis kätkettiin. Kummallakaan kerralla ruumista ei silti löydetty. Toki aikaa on kulunut, maasto on muuttunut ja alueita rakennettu, kuten Veijalainen kirjassa toteaa.
– Volkanin viimeinen leposija jäi mysteeriksi, jollainen se oli ollut jo lähes 17 vuotta, kirjassa sanotaan.
Vielä syksyllä 2025 alueella suoritettiin massiiviset etsinnät, joihin osallistui poliisin lisäksi Puolustusvoimat. Kirjassa kuvataan, että työskentely oli millintarkkaa ja sitä tehtiin useita päiviä, aluettakin laajennettiin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.
– Mysteeri ei ratkennut, vaikka kaikkea oli yritetty. Suuri pettymys valtasi mieleni ja painoi hartiat lysyyn. Oli myönnettävä, että kaikki mahdollinen oli ainakin toistaiseksi tehty, Veijalainen kirjoittaa kirjassa.
Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että kadoksissa olleita henkilöitä on Suomessa ennenkin löydetty todella pitkien aikojen kuluttua. Joku päivä esimerkiksi sienestäjä tai marjastaja voi huomata maastossa jotakin.
– Synkkä metsä Porvoossa ei katoa minnekään. Volkanin Rolexin viisarit ovat pysähtyneet, mutta jossain maan alla salaisuus jatkaa yhä hiljaista tikitystään, kirjan lopuksi todetaan.
Katso yllä olevalta videolta Vuosaaren palkkamurhasta kirjan kirjottaneiden Jari Veijalaisen ja Jesse Mäntysalon haastattelu Huomenta Suomessa.
