Poikakuoro Cantores Minores taipuu niin Bachiin kuin Risto Räppääjäänkin

Kuoro on yli 60 toimintavuotensa aikana kouluttanut monia tulevia musiikin ammattilaisia, vaikka se ei olekaan toiminnan tarkoitus. Norjasen kanssa samaan aikaan Cantiksessa lauloivat muun muassa tuleva säveltäjä, kapellimestari ja urkuri, mutta myös alivaltiosihteeri ja ääniteknikko.

Norjasen mukaan kuoron päämäärä on antaa turvallinen ja positiivinen kasvuympäristö, jossa ihminen voi toteuttaa itseään ja löytää omat vahvuutensa.

Kuka Hannu Norjanen?

 

-kapellimestari, kuoronjohtaja 

-s. 1964 

-Sibelius-Akatemian A-tutkinnot urkujensoitossa (1990), kuoronjohdossa (1992) ja orkesterinjohdossa (1997), musiikin maisteri (1999), opintoja myös Ruotsissa, viimeistelee musiikin tohtorin tutkintoa Sibelius-Akatemiassa 

-toiminut useiden kuorojen taiteellisena johtajana, Cantores Minores -poikakuoron taiteellinen johtaja 2005-, Tapiolan kamarikuoron johtaja 1998-, Urkuyö ja aaria -festivaalin taiteellinen johtaja 2012-, Cappella-kamariorkesterin taiteellinen johtaja 

-johtanut lähes kaikkia Suomen kaupunginorkestereita ja Kansallisoopperassa sekä ulkomailla orkestereita ja kuoroja 

-musiikinjohdon opettaja Sibelius-Akatemiassa 

-useita levytyksiä ja palkintoja 

-director musices 2012, vuoden kuoronjohtaja 2013 

Norjanen on johtanut kuoroa kahdeksan vuotta. Sinä aikana kuoroon liittyneiden poikien määrä on kasvanut, ja tänä vuonna mukaan on tullut melkein 70 uutta poikaa. Norjanen arvelee syyksi lisääntynyttä kuoron omaa muskarityötä. Kuorolla on nyt useassa muskarissa eri puolilla pääkaupunkiseutua vähän yli 120 poikaa. 

Kuorossa laulaa myös maahanmuuttajataustaisia poikia. 

– Meille on tärkeää, että olemme Helsingin tuomiokirkon poikakuoro. Emme kuitenkaan kysele uskontoa, ja mukana onkin eri taustan omaavia poikia. Tämä on poikien juttu, Norjanen sanoo. 

Eri ikäluokat yhdessä 

Cantores Minoresissa eri ikäluokat harrastavat yhdessä toisin kuin monissa poikien urheilulajeissa. Kuorolaiset saavat esikuvia vanhemmista pojista. 

– Ainoa pysyvä asia poikakuorossa on muutos, pojat kasvavat ja tulee äänenmurros. Mitään asiaa ei kannata harjoitella kauhean pitkään, koska se jo sinä aikana muuttuu. 

Kuoro harjoittelee nykyään vähintään kolme kertaa viikossa. Joulukuu on sesonkiaikaa, jolloin esiintymisiä on paljon. 

Norjanen myöntää, että joulukuu voi olla pojille rankka, koska he käyvät koulua samalla. Kaikki ryhmät eivät kuitenkaan ole ihan kaikessa mukana. 

– Suuri suunnitelma ja haave on, että pojat kävisivät kaikki samaa koulua ja voisivat tulla tänne heti koulupäivän jälkeen. Nykyinen ideologia ei suosi sitä, vaan kaikki pitäisi tasapäistää. 

Kuorolla on paljon esiintymisiä myös ulkomailla. Muita poikakuoroja käy Helsingissä kuoron vieraina. 

Poikakuoroperinne on yli tuhat vuotta vanha. Cantores Minores pärjää hyvin, kun nykykuoroja vertaillaan toisiinsa. 

– Meillä on kansainvälinen taso. Eiväthän Leipzigin Tuomaskuoro ja Dresdenin Kreutzkuoro tekisi meidän kanssamme yhteistyötä, jollemme olisi niin hyviä. 

Oman ajan musiikkia 

Kuoron ohjelmistossa on myös paljon nykymusiikkia. 

– Se on tämän ajan musiikkia ja sävelkieltä, ja pojat tykkäävät laulaa sitä. Moderneimmat kappaleet avautuvat pojille siinä missä Johann Sebastian Bachitkin. 

Cantores Minores on äskettäin levyttänyt Iiro Rantalan Jouluoratorion. 

Kuoroa kysytään paljon eri tilaisuuksiin. Tänä vuonna kuoro on laulanut Jääkiekon MM-kisojen avajaisissa ja Risto Räppääjä -elokuvassa. Aikaisemmin se esiintyi Ismo Alangon kanssa ja Leningrad Cowboysin levyllä. 

Joskus kuoron ohjelmisto on kevyempi, vaikka pääpaino on klassisessa musiikissa, niin uudessa kuin vanhassa. 

– Nämä ovat tavallisia poikia ja he hallitsevat eri musiikkityylit, kuten minun poikani, joka soittaa sähkökitaraa. Periaate on, että teemme vain laadukasta musiikkia ja pyrimme aina mahdollisimman korkeaan laatuun.

Kuoron juhlavuosi huipentuu perinteiseen joulukonserttiin Helsingin Tuomiokirkossa joulupäivänä.