Joutsenolainen Lauri oli työtön ja avioeron murjoma – erikoinen työtarjous muutti kaiken: Tällainen oli vuosikymmen venäläisfirman toimitusjohtajana

1:03
Asiantuntijat pohtivat Venäjän talousnäkymiä kesällä presidentti Vladimir Putinin Helsingin-vierailun aikaan.

Vuodenvaihde innoitti monet muistelemaan omaa työhistoriaansa kuluneen vuosikymmenen ajalta. Sosiaalinen media täyttyi erilaisista listauksista, joissa ihmiset kertoivat värikkäästi ura- ja opintopolkujensa käänteistä.

Jos joutsenolainen kahden lapsen isä ja diplomi-insinööri Lauri Arminen, 49, tekisi vastaavan katsauksen, ei lukija pääsisi pitkästymään. Hän nimittäin päätyi venäläisomisteisen sähkö- ja kytkinlaiteosia valmistavan yrityksen Eltechnika Finlandin toimitusjohtajaksi mitä erikoisimmalla tavalla.

Loikataan kymmenen vuotta taaksepäin.

Armisen aiempi työpaikka paperiteollisuuden kunnossapitofirmassa oli jäänyt laman jalkoihin vuonna 2009. Nelikymppinen insinööri oli lyhytkestoisia projektitöitä lukuun ottamatta lähes vuoden päivät työttömänä.

Elämä moukaroi Armista muutenkin. Joulun aikaan vaimo ilmoitti, että hän tahtoo erota. Vuosikymmen alkoi ankeissa tunnelmissa ja vaihtui raskaaseen kevääseen.

Alavireisen elämänvaiheen käänsi työvoimatoimiston erikoinen yhteydenotto. Venäläinen kytkentälaitteita valmistava firma halusi perustaa tytäryhtiön Suomeen.

Nyt tarvittaisiin toimitusjohtajaa. Työvoimaviranomaisen viesti oli, että Arminen saattaa menettää tukensa ellei hae tarjolla olevaa pestiä.

Mikä ihmeen bisnes?

Miestä epäilytti. Kukaan ei tuntunut tietävän venäläisten bisnessuunnitelmista juuri mitään. Armiselle oli epäselvää, millaiseen toimialaan Suomeen perustettava tytäryhtiö tarkalleen ottaen keskittyisi ja millaisia tuotteita yrityksessä valmistettaisiin.

Hän totutteli uuteen elämäänsä ja otti pestin vastaan. Tulkoon mitä vain, tuore toimitusjohtaja ajatteli.

– Olihan se varsin kummallista aikaa. Eihän toimitusjohtajaa tavanomaisesti etsitä työvoimatoimiston kautta tai ohjata hakemaan tehtäväänsä, sillä hän ei ole työntekijä vaan yrityksen toimielin, Arminen pohtii.

Venäläisomistajien viesti oli selkeä: alkupääomaa on miljoonan verran ja tuotannon pitää pyöriä kolmen kuukauden kuluttua. Kesällä 2010 Arminen allekirjoitti työsopimuksen, lainapapereita ja teki tilauksia tuotantokoneista venäläisten ostamaan hallitilaan. Samalla hän uppoutui liiketoimintasuunnitelmaan, eli ”jättimäiseen kasaan paperia”.

Eronneen pariskunnan 9- ja 5-vuotiaat lapset olivat lähes koko kesän ajan äidillään. Arminen oli käytännössä yksin vastuussa yrityksen perustamisesta. Tuore toimitusjohtaja vieraili Pietarin emoyhtiössä ja teki paperille muistilistaa.

Hoida hallipihan lumityöt, palkkaa työntekijät, pura väliseinät, hanki työpuhelimet, osta maalit.

Arminen toteaa hirtehisesti, kuinka 60-tuntisiksi venyneet työviikot helpottivat elämää kummasti. Erosuruissa ei tarvinnut ryvettyä. Siihen ei ollut aikaa.

Eltechnika Finland aloitti toimintansa syyskuussa 2010. Välillä työntekijät pohtivat, kävikö pomo kotona ollenkaan. Hän saattoi olla toimistolla iltavuorolaisten lähtiessä kotiin sekä silloin, kun aamuvuorolaiset aloittivat päivänsä.

Raastavista elämänkäänteistä Arminen oli kuitenkin selvinnyt aiemminkin.

Surun kesä

Armisen vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa Orimattilassa heinäkuussa 1989. Vastaantulevan rekan lautalasti irtosi kiinnikkeistään ja tuli päin vanhempien maastoautoa.

Viisilapsisen perheen nuorimmainen oli vasta 6-vuotias. Arminen ja hänen veljensä joutuivat silmänräpäyksessä ottamaan vastuulleen perheen kotitilan hoitamisen. Vain päiviä tragedian jälkeen nuorukaiset kyselivät sedältään apua puimakoneen käynnistykseen, sillä sadonkorjuu ei voinut odottaa.

Tallissa oli useita ravihevosia ja navetassa lihakarjaa. Pari viikkoa ennen onnettomuutta isä oli lähettänyt lypsylehmät teuraaksi.

Sisko ja veli pitivät huolta eläimistä. Arminen otti vastuulleen maatilan laitteet ja niiden korjaamisen.

Nuorukainen oli keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi. Syksyllä kutsui armeija. Sen jälkeen hän aloitti insinööriopinnot Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa.

Opiskelu tilanhoidon ohessa vei lähes yhdeksän vuotta.

– Niin meistä tuli maanviljelijöitä. Silloinkaan ei ollut aikaa jäädä suremaan, kun oli pakko jaksaa. Suurien kokonaisuuksien haltuunotto on siis pitänyt oppia jo nuoresta pitäen, Arminen kertoo.

Yritysmaailman opetuksia

Vuosien kuluessa Arminen on oppinut ymmärtämään venäläisen yritysmaailman lainalaisuuksia ja oikkuja, joista osa hämmästyttää häntä edelleen.

Venäjällä ei helposti myönnetä omaa tai alaisen tekemää virhettä. Niinpä se saatetaan lakaista maton alle kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Toimitusjohtaja tietää myös, että venäläisten bisneskumppanien kanssa asiat pitää viedä läpi päättäväisesti. Odotetut lopputulokset pitää osoittaa laskelmilla. Liikaa ei pidä luvata eikä myöskään antaa liikaa vaihtoehtoja.

– Kun Pietarista reklamoidaan pellin paksuuden sadasosista, tiedämme että laadunvalvonnassa on taas uusi työntekijä. Tuotetta verrataan kuvaan eikä välttämättä ymmärretä mikä on olennaista, Arminen kertoo.

Hän kuvailee pietarilaisen emoyhtiön johtamiskulttuuria moniportaiseksi. Esimerkkinä käy se, kuinka pääomistajalta tuleva tieto saattaa muuttua matkan varrella erehdyttävällä tavalla.

Toisinaan tuotannon ohjaaminen on siis hieman epämääräistä, toimitusjohtaja luonnehtii.

– Tilaukset, joilla alkujaan on ollut kauhean kova kiire, eivät yhtäkkiä olekaan niin kiireellisiä. Joskus taas kiireettömiksi ilmoitettujen tilauksien pitäisi olla valmiina etuajassa. Toiminnassamme pitää huomioida monenlaisia byrokraattisia asioita esimerkiksi tullauksesta. Sellaiset vaativat oman aikansa, eikä mitään voida toimittaa pikavauhdilla, Arminen kertoo.

Yritystoiminnan alkuvuosina venäläisomistaja seurasi tehtaan taloutta ja tuotantoa suurennuslasin kanssa – tai siltä Armisesta ainakin tuntui.

Nykyisin luotto naapurimaan toimitusjohtajaan on niin vankalla pohjalla, ettei omistaja Aleksei Argunov vieraile Suomen-tehtaalla kuin muutaman kerran vuodessa.

Suurin oivallus kahden maan välisessä yritystoiminnassa on Armisen mukaan ollut luottamus, läpinäkyvyys ja rehellisyys. Ilman niitä edellytykset menestyksekkäälle toiminnalle ovat kituliaat.

– Tämä pätee tietenkin moneen muuhunkin osa-alueeseen elämässä, hän pohtii.

Kasvunkiilto silmissä

Arminen on opiskellut venäjää yliopistossa diplomi-insinööriopintojensa aikana, mutta ensisijaisesti asiointi Pietariin tapahtuu englanniksi. Vähäpätöinen sattuma ei toki ollut, että insinööri kertasi kielitaitoaan kansalaisopiston kursseilla ollessaan työttömänä ennen toimitusjohtajaksi ryhtymistä.

Takavuosina Arminen kertoi pääomistaja Argunoville visioitaan ja parannusehdotuksia Suomen-tehtaan tulevaisuudesta.

Argunov hämmästeli puheita ja kysyi, miksi ihmeessä mies pohtii tuollaisia.

– Vastasin, että siksi koska olet palkannut minut tähän työhön! Venäläisessä yrityskulttuurissa tällainen sitoutuminen ei siis välttämättä ole mikään itsestäänselvyys, vaan omistaja hämmästeli sitä.

Eltechnikan toiminta oli yli vuosikymmenen puoliväliin saakka tappiollista. Osaltaan tulokseen ovat vaikuttaneet suuret laiteinvestoinnit.

Viime vuosina liikevaihto on ollut noin 2 miljoonaa euroa. Työntekijöitä on noin 12. Toimitusjohtajan mukaan väki ei juurikaan ole vaihtunut vuosien vieriessä.

"Kun itse tekee..."

Tähän mennessä yritys on valmistanut ohutlevytuotteita etupäässä Venäjän-markkinoiden tarpeisiin. Tuotteet päätyvät esimerkiksi voimalaitoksiin. Tulevan vuosikymmenen tavoitteena on saada jalansijaa myös kotimaan kaupasta.

– Se ei ole aiemmin ollut mahdollista. Meillä ei ole ollut kapasiteettia tehdä tarpeeksi tavaraa. Nyt bisnestä voi viimein laajentaa ja tilauksia nopeuttaa. Tämän vuosikymmenen suurin onnistuminen on koko tämä tehdas, Arminen toteaa.

Synkän korpivaelluksen tunnelmissa startannut vuosikymmen päättyi siis sittenkin hyvin. Arminen asuu kotitilallaan. Perheeseen kuuluvat teini-ikäiset lapset.

Työn vastapainoksi toimitusjohtaja harrastaa kansantansseja ja osallistuu partiotoimintaan, jossa myös hänen toinen lapsensa on mukana. Tallista löytyy neljä vanhaa Miniä laitettavaksi. Oman osansa vapaa-ajasta vievät maatilan pelto- ja metsätyöt.

– Ja jos tuntuu ettei ole tekemistä, niin aina löytyy lisää. Ja itse kun tekee, niin saa sellaisen kuin sattuu tulemaan, toimitusjohtaja nauraa.

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja