Lasten ja nuorten kokema lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt.
Lapsilla on usein taipumus suojella omia vanhempiaan, minkä lisäksi lähisuhdeväkivaltaan liittyy paljon häpeää – uhri saattaa esimerkiksi syyttää itseään tapahtuneesta. Lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa auttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijan Johanna Hietamäki esimerkiksi se, että pohtii, pelottaako olla ihmissuhteessa.
– Keskeinen merkki on kokemus siitä, että ihmissuhteessa pelottaa. Jos sinulta kysytään, koetko olevasi turvassa, ja lähdet miettimään, olenkohan turvassa tässä ihmissuhteessa, se on ihan keskeinen merkki, Hietamäki kertoo Huomenta Suomen haastattelussa.
Helsingin kaupunki aloittaa tänään "Rakaskin ihminen voi satuttaa" -kampanjan, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä lähisuhdeväkivallasta sekä auttaa sen uhreja sekä tekijöitä. Projektipäällikkö Ilona Fagerström kertoo monen mieltävän lähisuhdeväkivallan vain fyysiseksi väkivallaksi, vaikka henkinen väkivalta on myös hyvin yleistä.
– Moni jää yksin tilanteessa, eikä hae apua tai kerro siitä läheisilleen, koska siihen liittyy paljon häpeää. Tällä kampanjalla halutaan myös tuoda avuntarjoajia esille, Fagerström kertoo.
– Se voi olla haukkumista, ilkeiden viestien lähettämistä tai väärennetyn totuuden kertomista toisesta. Kontrollointia siitä, ettei anna toisen pitää vapaasti yhteyttä ystäviin tai lähisukulaisiin tai liikkua vapaasti, kertoo puolestaan Hietamäki henkisestä väkivallasta.
Moni kokee henkistä väkivaltaa vanhemmiltaan
Lasten ja nuorten kokema lähisuhdeväkivalta on selvitysten mukaan lisääntynyt. Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 4.–5.-luokkalaisista noin joka neljäs, 26 prosenttia, kertoi kokeneensa perheessä vanhemmilta tai huoltajilta henkistä väkivaltaa. Sekä 8.–9.-luokkalaisista että lukiolaisista henkisen lähisuhdeväkivallan kokemuksista kertoi reilut 30 prosenttia.
Keskimäärin noin joka kymmenes lapsista ja nuorista kuitenkin kokee vanhempien tai muiden huolta pitävien aikuisten fyysistä väkivaltaa. Kokemukset fyysisestä väkivallasta olivat yleisimpiä 4.- ja 5.- luokkalaisten poikien sekä 8.- ja 9.-luokkalaisten tyttöjen joukossa, joista selvästi useampi kuin joka kymmenes koki sitä.