0:51Tällainen on sortumisvaarassa rakennusvirheen takia ollut pilvenpiirtäjä New Yorkissa.imago stock&people/ All Over Press
Julkaistu 01.06.2020 06:22
Sanni Mattila
sanni.mattila@mtv.fi
New Yorkin Manhattanilla varauduttiin kesällä 1978 katastrofiin. Kaupungin maamerkkipilvenpiirtäjän Citigroup Centerin pelättiin sortuvan ilmi tulleen suunnitteluvirheen ja lähestyvän hurrikaanin vuoksi. Arkkitehtiopiskelijan puhelu pääinsinöörille saattoi pelastaa kymmeniä tuhansia ihmishenkiä.
Manhattanin Lexinton Avenuella kohti korkeuksia kohoava pilvenpiirtäjä oli avajaisvuotenaan maailman seitsemänneksi korkein rakennus.
279-metrisen ja 59-kerroksisen pilvenpiirtäjän rakennustyöt oli aloitettu keväällä 1974. Hohtavakylkisen maamerkin avajaisia vietettiin lokakuussa 1977.
Citigroup Centerin erottui arkitehtonisesti muista pilvenpiirtäjistä tukipaalujensa sijoittelun vuoksi.
Pääinsinööri William LeMessurierin oli suunnitellut rakennuksen tukeutuvan neljän massiivisen pylvään varaan. Pylväät eivät kuitenkaan sijainneet perinteisen rakennustavan mukaisesti kulmissa, vaan pikemmin rakennuksen keskellä.
Ratkaisuun oli päädytty osittain olosuhteiden pakosta. Pilvenpiirtäjä oli määrä rakentaa kadunkohtaan, jossa oli aiemmin sijainnut kirkko. Poikkeava paalutus mahdollisti sen, ettei rakennuksen tarvitsisi olla täysin umpinainen maasta saakka.
Pilvenpiirtäjä oli sortumisvaarassa rakennusvirheen vuoksi – samalla jopa 200 000 newyorkilaisen henki oli vaakalaudalla: opiskelijatytön puhelinsoitto insinöörille saattoi pelastaa heidän henkensä
LeMessurier suunnitteli rakennukseen myös pitkittäiset, väkäsmäiset teräsrakenteet. Hän oli tietoinen, että rakenne olisi joka tapauksessa kevyehkö pilvenpiirtäjälle.
Kovien tuulien aikaan sen voisi huomata rakennuksen huojumisena.
Tilannetta kompensoimaan rakennuksen ylimpiin kerroksiin nostettiin 400-tonninen, betonivalmisteinen ja sähköisillä säätöominaisuuksilla varustettu tuulenvaimennin, jonka oli tarkoitus vakauttaa muutoin heppoista rakennetta.
Vuosi avajaisten jälkeen rakennus oli täynnä toimistotyöntekijöitä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, kunnes insinööri LeMessurierin puhelin soi, Daily Mailin artikkelissa kerrotaan.
Princetonin yliopiston arkkitehtiopiskelija Diane Hartley halusi kertoa insinöörille asian, jonka hänen mieltään oli häirinnyt jo pitkän aikaa.
Hartleyta opettanut professori oli esittänyt opiskelijoille epäilyksiä pilvenpiirtäjän rakenteellisesta kantavuudesta. Professorin mukaan ongelma syntyi nimenomaan siitä, etteivät tukipaalut olleet kulmissa vaan keskellä.
LeMessurier lähetti opettajalle tylyt terveiset: hän ei tiedä mistä puhuu.
Insinööri painotti opiskelijalle, että betoninen tuulenvaimennin oli täydellisessä linjassa suhteessa teräs- ja paalurakenteisiin. Mitään huolta rakennuksen kestävyydestä ei siis olisi.
Epäilykset heräsivät
Citigroup Centerin entinen nimi on Citicorp Center.ullstein bild - Peter Meißner/ All Over Press
Puhelu jäi kalvamaan LeMessurieriä. Hän päätti tarkistaa muutamia asioita kiivaiden vastaväitteidensä tueksi.
Kauhukseen hän sai selville, että kustannuksien takia Citigroup Centerin teräsrakenteiden liitoskohdat oli pultattu kiinni, ei hitsattu. Insinööri käsitti, että rakennus olisikin oletettua hauraampi etenkin kovien, sivusuunnasta puhaltavien tuulten armoilla.
Insinöörin laskelmien mukaan New Yorkiin iskisi keskimäärin kerran 16 vuodessa tuuli, joka olisi vaaraksi pilvenpiirtäjälle.
Hätää ei kuitenkaan olisi, kunhan sähkösäätöinen vaimennin olisi toiminnassa. Paitsi jos tuuli katkoo sähköt, mikä on myrkyissä mahdollista.
Opiskelija ja hänen professorinsa olivatkin pelottavan oikeassa Citigroup Centerissä piilevän turvallisuusriskin suhteen.
Tilannetta ei helpottanut, että hurrikaanikausi lähestyi.
Valtava evakuointisuunnitelma
Insinööri sai kauhistuttavalle teorialle nyökkäyksiä myös kollegoiltaan. Ahdistus tuhansien ihmisten mahdollisesta kuolemasta äityi niin pahaksi, että LeMessurier harkitsi itsemurhaa.
Insinööri kuitenkin kiirehti viranomaisten pakeille ja kertoi tilanteesta. Kesäkuussa 1978 kaupungissa alettiin suunnitella valtavaa evakuointia ja rakennuksen korjauksia.
Kaupungin asukkaiden arki jatkui tavanomaisena. Kohtalokas rakennusvirhe pidettiin visusti salassa suurelta yleisöltä. Viranomaisten onneksi lehdistöllä oli käynnissä lakko, joka osaltaan auttoi matalan profiilin pitämisessä.
Yli 2 500 Punaisen Ristin vapaaehtoista tarkkaili herkeämättä kolmen eri sääpalvelun tietoja. Kuuden viikon ajan hitsarit puursivat teräsrakenteiden kimpussa joka yö, kun toimistotyöläiset olivat lähteneet kotiin.
Ripeistä toimenpiteistä huolimatta, todellisen ongelman kanssa jouduttiin kasvokkain elokuussa. Bermudalla muodostunut hurrikaani Ella näytti olevan tuhoisalla törmäyskurssilla Manhattanin kanssa.
Tarkoitus oli evakuoida bisneskaupunginosa Midtownin itäpuoli lähes kokonaan. Kyse oli noin 200 000 hengestä.
Viranomaisten huojennus oli valtava, kun Ella ei osunutkaan maihin vaan ohitti Manhattanin kauempana merellä. Rakennusta tanakoittaneet korjaustyöt saatiin päätökseen syyskuussa.
Pilvenpiirtäjäpaniikki pysyi salassa lähes 20 vuotta, kunnes toimittaja Joe Morgenstern kuuli siitä. Hän julkaisi läheltä piti -katastrofista artikkelin New Yorker -lehdessä vuonna 1995.
Käytännössä opiskelijatyttö Diane Hartleyn puhelinsoitto saattoi pelastaa kymmenet tuhannet ihmiset kuolemalta. Hän ei ollut asiasta lainkaan tietoinen, ennen kuin näki Britannian yleisradioyhtiö BBC:n tekemän dokumentin aiheesta 2000-luvun alussa.
Insinööri LeMessurier sai arkkitehtipiireissä arvostusta eettisestä ja nopeasta toiminnasta, vaikka hänen maineensa olikin vaakalaudalla.
Investointipankki Citigroupin johto oli tilanteesta niin huojentunut, ettei se lähtenyt pitkällisiin oikeustaisteluihin. Pankki kattoi 8 miljoonan dollarin korjauskustannuksista kuusi miljoonaa.
Loput kaksi miljoonaa hoituivat LeMessurierin vakuutuksen kautta.
