USA 2000. Ohjaus: Jay Roach. Käsikirjoitus: Jim Herzfeld ja John Hamburg. Tuotanto: Nancy Tenenbaum ja Jane Rosenthal. Kuvaus: Peter James. Leikkaus: John Poll. Pääosissa: Ben Stiller, Robert DeNiro, Teri Polo, Blythe Danner, Nicole Dehuff, Jon Abrahams, Tom McCarthy, Phyllis George, Owen Wilson. Kesto: 108 min.
Austin Powersin ohjaaja Jay Roach jatkaa komedian parissa sekoilullaan Perhe on painajainen, joka nimensä mukaisesti pyrkii repimään kaiken mahdollisen irti perheen sisäisistä sotkuista. Vävyehdokkaan pelot ja niiden itseääntoteuttava luonne ovat kiitollinen naurun aihe - kaikkihan tietävät miltä tuntuu tavata armaat appivanhemmat ihkaensimmäistä kertaa.
Greg Focker (Ben Stiller) on miessairaanhoitaja, joka on viimein löytänyt unelmiensa tytön Pamin (Teri Polo) ja tahtoo kosia. Ensin on kuitenkin voitettava Pamin isäpapan (Robert DeNiro) hyväksyntä, eikä tämä olekaan ihan helppo tehtävä. Jo ensivisiitillä ukko paljastuu entiseksi CIA-agentiksi, joka on erikoistunut tehokkaisiin kuulustelumenetelmiin, ovelasti kätkettyihin valvontakameroihin ja varsinkin kissoihin. Tietenkin kaikki alkaa mennä Gregin osalta metsään niin että rytisee, ja pian miespolo on leimattu paitsi vastuuttomaksi pilviveikoksi, myös seksihurjastelijaksi ja - mikä pahinta - kissanvihaajaksi.
Asetelma, jossa vapiseva vävy joutuu vastakkain hirmuisen appiukon kanssa, on kovin moneen kertaan nähty. Elokuvaan olisikin toivonut edes jonkinlaista roolien kyseenalaistamista tai nurinkääntämistä - miehet kuitenkin pysyvät tiukasti keskinäisissä mittelöissään ja naiset passiivisina sivustaseuraajina, eikä siis uutta auringon alla.
Joka tapauksessa elokuva kasvattaa karmivat tilanteensa herkullisesti äärirajoille asti; hetkittäin nauru uhkaa muuttua aidoksi kiusaannukseksi myös katsomon puolella. Valheenpaljastustestien, liekkeihin roihahtavien hääalttareiden, sekopäisten sukulaisten ja raivotautisten angorakissojen keskellä tahti kiihtyy kiitettävästi loppua kohden - kunnes katkeaa omituisesti, kun sitten vakavoidutaan miettimään tekojen oikeutusta. Miksi tylsyttää kreisikomedia siirappisella moralisoinnilla?
