Suuri suomalainen jalkapallo- ja taiteilijapersoona Kai Pahlman on kuollut 77-vuotiaana.
Hänet muistetaan värikkäänä jalkapallo- ja taitelijapersoonana - ja ennen kaikkea kierteisen laukauksen, niin kutsutun banaanipotkun isänä Suomessa.
Vastustajan verkko heilui kuin tuulenpuuskassa, kun Pahlman oli parhaimmillaan 1950-60-luvuilla. Hän pelasi mestaruussarjassa 288 ottelua ja viimeisteli niissä 191 maalia. Savutus riittää edelleen tilastojen toiseen tilaan.
A-maajoukkueessa Pahlman edusti Suomea 56 kertaa 1954-68. Maajoukkueuraan osui Pohjoismaiden mestaruus vuonna 1966. Muita merkittäviä saavutuksia olivat Suomen mestaruudet 1957 ja 1970 sekä Suomen cupin voitot 1962, 1966 ja 1971. Lisäksi hän valmensi HJK:n Suomen mestariksi 1973 ja toimi 1970-luvulla tovin maajoukkueen joukkueenjohtajana.
Ei jättänyt ketään kylmäksi
Pahlman oli kuitenkin saavutuksiaan suurempi persoona, joka täytti katsomot ja sai toimittajat valppaiksi.
- Värikkäät kommentit ja otteet kentällä eivät jättäneet ketään kylmäksi, Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja muisteli Pahlmania perjantaina.
Pahlmanin nimi yhdistyy nyt ja aina termiin banaanipotku. Yhden sellaisen hän upotti Manchester Unitedin maaliin, kun HJK kohtasi maailman tähdet olympiastadionilla 1965. ManU voitti ottelussa HJK:n niukasti 3-2.
Palmanin Suomeen lanseeraama kierteinen potku antoi nimen myös hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa kirjaan Banaanipotku.
Pianon koskettimilla Pahlman kuljetti jalkapalloilijan uran rinnalla muusikon uraa. Myös se on tärkeä osa Pahlmanin tarinaa. Muusiikkona hän ihaili Oscar Petersonia, mutta vaikutteita tuli myös omalta isältä Helgeltä, joka soitti maineikkaassa Dallape-orkesterissa.
Pahlmanin sävellyksiin kuuluvat muiden muassa kappaleet Hilkka ja jalkapalloaiheinen Kuinka maaleja tehdään.
Pahlmanille on myönnetty Erik von Frenckell -mitali poikkeuksellisesta työstä kotimaisen jalkapallon hyväksi. Palloliiton kultaisen ansiomerkin hän sai jo vuonna 1959. Vuotta aiemmin hänet oli valittu vuoden pelaajaksi.