Antero Mertarannan Leijonat-selostusura päättyy, MTV Urheilun väki muistelee | MTV Uutiset
Antero Mertarannan uniikki kyky sai jopa myyttiset mittasuhteet: "Pelkää sydämen pysähtyvän"
0:46Näin päättyi Antero Mertarannan viimeinen Leijonat-selostus, kun Suomi kaatui Yhdysvalloille 2–5 MM-puolivälierässä torstaina.
Julkaistu 25.05.2025 06:54
MTV URHEILU
Selostajalegenda Antero Mertaranta, 69, tulkitsee tänään uransa viimeisen jääkiekon MM-kisaottelun, finaalin Tukholmassa. MTV Urheilun toimituksen väki kertoo tässä jutussa muistojaan 30 vuotta Leijonien matkaa sanoittaneesta Mertarannasta.
Mertaranta aloitti Leijonien ottelujen selostajana huimalla hetkellä, kevään 1995 MM-kultakisoissa. Tämän jälkeen hänen vyölleen on kertynyt kymmeniä arvokisoja sekä lukuisia legendaarisia hetkiä Leijonien menestystekojen ja pettymysten parissa.
Vielä muita selostustöitä jatkavan Mertarannan MM-jääkiekkotaival tulee päätökseen tänään Tukholman Globenissa – samassa areenassa, jossa Leijonat juhli 30 vuotta sitten.
Alla MTV:n urheilutoimituksen jäsenten lämpimiä muistoja Mertarannan Leijonat-urasta.
Teemu Niikko: Uusi suunta selostuskulttuuriin
Varhaisimmat muistoni "Antsasta" ovat Lahden Rytmiradiosta 35 vuoden takaa, jolloin hän selosti Hockey-Reippaan otteluita. Antsa uskalsi sittemmin jatkaa omalla värikkäällä tyylillään myös Ylen palveluksessa, jossa selostustyyli oli ollut siihen asti melko konservatiivinen. Osan Antsan Ylellä huomiota saaneista kielikuvista muistan kuulleeni ensi kertaa jo paikallisradioselostuksissa, ja ne olivat todella raikas tuulahdus 90-luvun suomalaiseen selostuskulttuuriin. Tunnelmanluojana Antsa on aina ollut omaa luokkaansa.
Tärkeä muisto Antsasta on myös keväältä 2007, jolloin pääsin ensi kertaa toimittajana mukaan MM-tiimiin. Kysyin ennen kisoja Antsalta vinkkejä projektiin. Keskeinen neuvo oli se, että "älä viihdy liikaa hotellin aulabaarissa, vaan keskity täysillä työntekoon". Olen pyrkinyt pitämään balanssin näihin päiviin asti.
Jos yksi selostusmuisto tulee valita, sen täytyy olla Antsan mestarillinen suoritus sunnuntaina 7.5.1995. Viimeistään tuo selostus määritti uuden suunnan suomalaisen selostuskulttuuriin.
1:55Mertaranta muistelee: Leijonien ja uuden Leijonat-äänen suosio räjähti kevään 1995 MM-kisoissa.
Kasperi Kunnas: Maailmanluokan kyky
Oman lapsuuden ja nuoruuden intohimoisimpaan leijonafanituksen ajanjaksoon – MM-kisoista 1995 olympiafinaaliin 2006 – mahtui menestystä, mutta ennen kaikkea karmeita pettymyksiä.
Syvimpään vesiin kaikista tappioista ja sulamisista veti vuoden 2003 kotikisojen puolivälierä Antsan tulkitsemana. Ensin 5-1-johdossa "uskotteko kotona" ja heti perään Ruotsin kavennettua "tätä se juuri on tämä Ruotsin peli". Antsalla on maailmanluokan kyky välittää kotisohville tunteita – on sitten kyse euforiasta tai täydestä paniikista.
Tuon ottelun tapahtumista on (valitettavasti) jäljellä vahva muistijälki nimenomaan selostuksen kautta.
2:20Mertaranta muistelee: Selostajalla rauhaton kotimatka MM-kotikisojen Leijonat-romahduksen jälkeen vuonna 2003.
Antti Rämänen: Tunteen ja yhteenkuuluvuuden agitaattori
Väitän, että Mertaranta on ollut itse suurimpia yksittäisiä taustatekijöitä sille, että hänen selostamanaan kotikatsomoihin on voitu välittää peräti neljä voitokasta MM-finaalia ja lukemattomia muita upeita hetkiä. Pelillisesti jääkiekkoa ovat vieneet eteenpäin aivan muut tahot, mutta peliin liittyvän tunteen ja yhteenkuuluvuuden agitaattorina Mertaranta on ollut ratkaisevia hahmoja.
"Kaksi sekuntia aikaa! Ja Venäjä on lyöty!"
Nostattaako tunteet pintaan? Minulla ainakin edelleen. Entä mikä oli panos tuossa vuoden 1999 MM-kisojen Venäjä-ottelussa? Lohkovoitto. Ja se, että Leijonat sai jatkaa pelejään Hamarissa sen sijaan, että olisi joutunut muuttamaan jatkosarjaa varten Osloon.
Nämä kotikatsomoissa koetut hetket ovat kasvattaneet aina uusia ja uusia ikäluokkia, jotka ovat halunneet joskus yltää samaan. Ja ovat yltäneetkin.
Anssi Shemeikka: Ihmetys ja tyrmistys
Päällimmäiseksi pinttynyt Mertaranta-muisto tulee keväältä 2003. Puolivälierän murhenäytelmästä ei ollut vielä aavistustakaan, kun Teemu Selänne löi Saku Koivun syötöstä lukemiksi 5–1. Tilanteen käsittämättömyydessä oli pureksittavaa kahdeksanvuotiaalle kotikatsomossa, mutta niin vaikutti olevan myös selostamossa. Mertarannan äimistynyt huudahdus välitti paikan päältä epätodellisen oloista tietoa ja vilpitöntä ihmetystä: "Uskotteko kotona?! Peli on viisi-yksi!"
Vaikka tyrmistys oli myöhemmin illalla kaikkialta läpitunkevaa, Mertaranta kuljetti katsojat senkin läpi ammattilaisen tavoin.
Tomi Haapaniemi: "Näittekö minkä maalin kaveri iskee?!"
Mieleenpainuvin muistoni Mertarannasta on ilman muuta Mikael Granlundin ilmaveiviselostus vuoden 2011 MM-kisoissa. Olin tuona iltana Tulosruudun toimittajavuorossa. Olimme editoijan kanssa saaneet tehtyä valmiiksi sähkekuvan kesken olevasta Venäjä-välieräottelusta.
Kävellessäni takaisin toimitukseen ankkuri Inka Korhosen luo, Granlund veivasi kiekon maaliin ja Antsan selostus raikui toimituksessamme. Katsoin Inkaa ja totesin, että taitaa mennä sähkekuva uusiksi ja lähdin takaisin edittikoppiin odottamatta vastausta.
Selostuksen pätkä "näittekö minkä maalin kaveri iskee" nousee nykyäänkin vielä mieleen silloin tällöin, kun joku tekee hienon maalin muissakin lajeissa kuin jääkiekossa.
Mertaranta toimi erityisenä liimana itseni ja edesmenneen isoäitini, mamman, välillä. Mamma piti koko lapsuuteni yllä sitkeää myyttiä, ettei hän pysty katsomaan Suomen pelejä äänet päällä, koska pelkää sydämen pysähtyvän, kun Mertaranta huutaa.
Muistan kuitenkin ainakin Torinon olympiafinaalin ja Moskovan 2007 MM-välierän, jotka katsottiin yhdessä. Noissa peleissä volyymit olivat satavarmasti kaakossa, eikä henkilövahinkoja syntynyt.
2:03Mertaranta muistelee: Selostaja koki yllättäviä haasteita MM-kisoissa Moskovassa keväällä 2007.
Tuomas Hämäläinen: Ylivertaista huuman nostatusta ja musiikkia kauhuleffan kohtauksiin
Mertarannan taianomainen tunnelmanluonti kahmaisi alakouluikää hiponeen nuoren pojan vahvaan, väkevään otteeseensa. MM-95-VHS kului likipitäen putki, kun sai herkutella sekä Leijonien mestaruusmarssilla että maestron kuolemattomalla verbaliikalla.
Ruotsin puolustusta pelattiin kebabkioskille ja katsomossa vedettiin jo valssia.
"Siinä on paikka, miksi et lauo?" Muistan, että viljelimme mestariselostajan mieleenpainuvia sloganeja lapsuuden pihapelien höysteenä.
Leijonaselostuksissa ovat vuosien saatossa ovat viihdyttäneet ja naurattaneet lennokkaat vertauskuvallistamiset. "Sinne lyödään sellaista painetta, että kavereiden kädet tärisevät kuin ensimmäisillä treffeillä sillä nuorella miehellä, joka kyseli että 'joko saa pitää kädestä, joko saa pitää kädestä'".
Sopiva hämmentäminen on ollut pikantti osa menestysreseptiä. Puheissa on käyskennellyt entisiä neitoja ja entisiä sinisiä busseja, ja joitain tapauksia on luvattu raottaa myöhemmissä muistelmissa.
Paitsi että legendan sanavarasto on pursuillut laajuutta kuin Päätalon tuotanto, Nastolan mies on ollut selostajana mielestäni ylivertainen sekä loiston hehkuttamisessa että pelon lietsomisessa.
Kun Leijonat on iskenyt isoja maaleja, kultakurkku on osannut haipata huuman katosta läpi ainutlaatuisen orgastisesti.
Ja kun peli on puolestaan pyörinyt loppuhetkillä vaarallisesti Suomen päässä, Mertaranta on luonut sanoillaan kuin musiikin kauhuleffan kohtauksiin. Vastustajan paine on tuntunut vielä pelottavammalta – siltä, että kohta vääjäämättä helähtää. Ja sattumaako, että aikanaan usein helähtikin? Antsa osasi olla tunnelmallisesti pelin päällä, kunniallisessa mielessä jopa yläpuolella.
Jätät leijonaselostajana jättisaappaat, joihin on mahdotonta hypätä. Toisia Mertarantoja ei tule. Seuraajien on kuljettava omin, erilaisin tossuin.
Ossi Karvonen: "Lauo, Helminen, lauo!"
Heti kyseisen lauseen perään kuului alkukantaista karjuntaa, kun Jere Karalahti laukoi (Raimo Helmisen syötöstä, totta kai) tasoitusmaalin Venäjän verkkoon ajassa 59.58. Vaikka kyse oli vain kevään 1999 kisojen alkulohkon voitosta, Mertaranta sai sen kuulostamaan kiekkohistorian tärkeimmältä osumalta. Ja sitä se tuossa hetkessä olikin.
Tähän vaikutti myös konteksti. Leijonat pelasi ja Mertaranta selosti miesten jääkiekkomaajoukkueen käytännössä kaikkien suomalaisten sydämiin 90-luvulla. Leijonista ja sen näkyvimmistä pelaajista tuli kansallisaarteita, mutta niin tuli myös Mertarannasta. Sen kunnian hän on ylivoimaisena tunnelmanluojana ansainnut.
Rämäsen ja Karvosen esiin nostaman osuman ja Mertarannan tulkinnan voit kokea tästä linkistä.
2:27Näin ihmiset muistelivat Antero Mertarannan päättyvää uraa Leijona-äänenä.
