Maahamme mahtuu monenlaisia tapoja opettaa. Opettaja Markkanen kyllästyi oppituntien rauhattomuuteen. Nyt hän on päättänyt, että ei vie omia oppilaitaan enää laisinkaan luokkahuoneeseen.
Meena Markkanen väsyi hälinärikkaisiin oppitunteihin muutama vuosi sitten ja katsoi peiliin. Hiihtolomasta lähtien Markkanen ei pidä yhtäkään tuntia enää luokkahuoneessa.
– Lapsi ei opi missään niin huonosti kuin luokkahuoneessa, pamauttaa Meena Markkanen kahdenkymmenen vuoden opettajakokemuksellaan.
Nykyään valtaosa kolmosluokkalaisten tunneista kuluu muun muassa kirjastossa pari- tai ryhmätöitä tehdessä. Tänään äidinkieltä harjoitellaan tekemällä uutinen kenen tahansa historiallisesti merkittävän henkilön esineen katoamisesta.
– Työrauha palautui ihan täydellisesti, koska sai tehdä kaverin kanssa töitä. Ei tarvinnut istua pulpetissa. Kuka ylipäätänsä haluaisi istua pulpetissa 45 minuuttia paikallaan? Minä en ainakaan halua.
Muitakin koulun tiloja saa käyttää vapaasti.
– Jotkut käy opiskelemassa rehtorin sohvalla. Tai sohvan alla, nauraa Markkanen.
Toimintatapojen muutos näkyy myös oppimistuloksissa. Esimerkiksi matematiikan tulokset ovat nousseet "hyvin paljon".
"Opettajasta tullut paljon iloisempi"
Lapsilta sataa kehuja.
– Me saadaan olla enemmän toistemme kanssa. Ja täällä kirjastossa näkee toisiaan paremmin, kertoo Emma Mäenpää.
– Luokassa on yksinään tylsä tehdä. Kova penkki ja tälleen, sanoo Eetu Seppelin.
– Luokkahuoneessa kaikki eivät jaksaneet keskittyä. Siellä oli huono ilma, kertoo Eelis Laitinen.
– Täällä on ihanat matot ja pehmusteet ja hiljaista. Ja opettajasta on tullut paljon iloisempi, pohtii .