Jari Heikkilä
jari.heikkila@mtv.fi
Varkaudessa asuva parikymppinen Onni Sallinen oli tulossa yövuorosta kotiinsa, kun hän havaitsi etuovensa kadonneen.
Etuoven katoamiseen ei liittynyt sen suurempaa taikuutta. Syynä oli nimittäin valtava lumivuori, joka oli rysähtänyt katolta suoraan Sallisen etupihalle. Korkeutta koko komeudella oli pari metriä.
Sallinen tajusi, että yövuoron jälkeiset ansaitut unet saisivat odottaa, sillä ovelle päästäkseen edessä oli iso työsarka.
– Se veti aika hiljaiseksi, kyllä siinä saattoi muutama ärräpää päästä. Tuli mieleen, että en sitten olisikaan halunnut päästä nukkumaan.
Sallinen kävi lainaamassa ensin lumilapiota naapuriltaan, jotta pääsi hakemaan oman lapionsa seinän vierustalta. Sallisella on myös lumikola, mutta se oli hautautunut jonnekin jättimäisen lumivuoren alle ja siitä saataneen ensimmäiset havainnot vasta kevään koittaessa.
Sallinen ryhtyi hakkaamaan väylää lumikasan läpi kohti kotioveaan perinteisellä suomalaisella sisulla.
– Pienellä rautalapiolla hakkasin sitten tuon yli kaksi metriä korkean kasan oven edestä.
Kaivautumisessa kotiovelle asti kesti Sallisen mukaan pari tuntia.
– Meinasi ottaa kunnon päälle hieman, hän tokaisee.
Sallisen mukaan uni maittoi urakan jälkeen hyvin.
– Heräsin joskus viiden aikoihin iltapäivällä seuraavan kerran, kun olin päässyt nukkumaan.
Sallisen huumorimieli säilyi kovasta urakasta huolimatta, sillä hän kaivoi lumivuoren keskelle myös pienen syvennyksen oluita varten.
– Kyllä se oli pakko. Ihan huvikseni sen tein. Saa sitten joskus käyttää, jos sattuu tulemaan tarvetta, Sallinen lohkaisee.
Sallinen lähettää terveiset kaikille, jotka pelkäävät lumien romahtavan katoiltaan oviensa eteen:
– Jos tiedät, että katolla ei ole lumiesteitä, niin kannattaa varata kämppään elintarvikkeita. Siinä saattaa mennä hetki, että pääsee pois.
2:33