Maailma on muuttunut 74 vuodessa aika tavalla. Vai mitä sanotte siitä, että vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa norjalainen Birger Ruud voitti mäkihypyn ja oli varsin lähellä voittaa myös ainoan noissa talvikisoissa järjestetyn alppihiihtokilpailun.
Ruudin veljekset olivat Norjassa käsite. Heitä oli yhteensä viisi, joista kolmesta tuli mäkihypyn arvokisavoittajia. Isoveli Sigmund ehti ensin. Hän voitti olympiahopeaa 1928 ja MM-kultaa 1929.
Vallanvaihto perhepiirissä tapahtui Oberhofin MM-kisoissa 1931, kun Birger nousi kultamitalikorokkeelle Sigmundin jäädessä kuudenneksi. 1939 oli veljistä nuorimmaisen, Asbjörnin, vuoro ottaa maailmanmestaruus Lahdessa. Aika velikultia.
Elettiin aikaa, jolloin norjalaiset hallitsivat suvereenisti maailman mäkiä. 1932 Lake Placidissä Norja otti mäkihypyssä kolmoisvoiton tiukassa kilpailussa. Birger Ruud oli ykkönen, maanmies Hans Beck hävisi 1,1 pistettä ja pronssin otti Kåre Walberg.
Yhdistetyssä norjalaiset olivat tuolloin vielä ylivoimaisempia ottaen neloisvoiton. Paras ei-norjalainen, viidenneksi sijoittunut Ruotsin Sven Eriksson, hävisi voittajalle Johan Grottumsbråtenille peräti 44 pistettä.
Alppivoitto lähellä
Birger Ruud oli voittanut mäkihypyn MM-kultaa myös 1935. Hän lähti suosikkina myös Garmischin kilpailuun. Monen leuat loksahtivat, kun Ruud ilmestyi ensiksi syöksylaskukilpailun lähtövaatteen alle. Tuolloin alppihiihdossa kilpailtiin vain yhdestä olympiavoitosta, joka koostui yhdistetystä syöksylaskusta ja pujottelusta.
Syöksyrata oli nykyisiin verrattuna huikean pitkä, peräti 3,8 kilometriä. Ruudin vauhti oli vielä suurempi yllätys kuin hänen ilmestymisensä kilpailuun. Hän oli nimittäin syöksyn ylivoimainen ykkönen peräti neljän sekunnin erolla isäntämaan Franz Pfnüriin.
Pujottelussa Ruud ajoi pahaksi onnekseen yhdestä portista ohi, sai kuuden sekunnin aikasakon ja jäi neljänneksi. Itse asiassa ilman norjalaisten omaa kabinettipeliä Ruud olisi ollut olympiavoittaja; Norjan hiihtoliitto oli ennen kisoja ehdottanut FIS:ille pujottelun ja syöksylaksun yhdistämistä yhdeksi kilpailuksi...
Ruud pääsi ottamaan hyvityksen itselleen tutummassa ympäristössä, mäkihypyssä. Norjalainen oli kova kilpailija, sillä hän pystyi kääntämään tiukat kilpailut voitokseen.
Kun eroa neljä vuotta aikaisemmin kakkoseksi hypänneeseen Beckiin oli 1,1 pistettä, Garmischissa sitä oli Ruotsin Sven Erikssoniin 1,5 pistettä. Eriksson hyppäsi kilpailun pisimmät hypyt, mutta Ruudin silmiä hivelevä tyyli toi niin paljon pisteitä, että norjalainen vei kultaa huolimatta 2,5 metriä lyhyemmistä hypyistään.
Kaikki muuttui
Tuskin Birger Ruud aavisti noiden Saksassa pidettyjen kisojen aikana, kuinka paljon Adolf Hitler ja natsit tulisivat vielä hänen elämäänsä vaikuttamaan. 1940 Saksa miehitti Norjan. Ruudin veljeksiä painostettiin kilpailemaan Saksan väreissä, mutta he kieltäytyivät. Niinpä heidät suljettiin loppuvuodesta 1940 Grinin keskitysleiriin. Vankeus kesti yli vuoden.
Birger Ruudille luvattiin maat ja taivaat, jos hän vain olisi suostunut muuttamaan Saksaan ja hyppäämään jälleen. Norjalainen piti päänsä, eikä suostunut. Viimein vapaus koitti tammikuussa 1942. Maailmansotakin saatiin sodituksi ja saksalaiset ajettua Norjasta 1945. Oli jälleen urheilun vuoro
1948 olympialaiset järjestettiin St Moritzissa ja vielä kerran nyt 36-vuotias Birger Ruud kiipesi olympialaiseen mäkitorniin. Samasta Kongsbergin kaivoskaupungista kotoisin ollut, kymmenen vuotta Birgeriä nuorempi Petter Hugsted otti olympiavoiton, mutta Birger Ruudkin venyi hienosti hopealle vain 1,5 pistettä hävinneenä.
Ruudin veljesten tarinassa olisi ainesta elokuvaksi, niin uskomattomia käänteitä vuosien varrelta löytyy.
Birger Ruud oli norjalaisille ikoni ja kansallissankari. 1994 hänen piti sytyttää Lillehammerin olympialaisten olympiatuli, mutta sydänvaivat estivät kunniatehtävän. Ruud menehtyi 86-vuotiaana kesällä 1998.
Lauri Hollo kirjoittaa MTV3.fissä Vancouverin kisojen ajan juttusarjaa olympiahistorian mielenkiintoisimmista, omituisimmista, hauskoista ja ylipäätään mielenkiintoisista yksittäisistä tapauksista.
(Juttusarjan lähteitä: Raevuori: Huippu-urheilun Maailma 4; Raevuori, Arponen, Hannus: Urheilu 2000; Siukonen, Ahola, Pulakka: Suuri olympiateos; Siukonen: Suomalaisen urheilun tähtihetkiä, Benson, Robinson, Benson: The Glory of The Olympic Winter Games)