Nuoret aikuiset Noora ja Vanessa: – Me ollaan nyt tällaisessa välitilassa.

Noora ja Vanessa ovat hiljattain saaneet toisen asteen opinnot päätökseen eivätkä vielä tarkkaan tiedä, mitä elämässä on seuraavaksi edessä. Nyt he kuitenkin kokevat olevansa tyytyväisiä arkeensa. Vanessa työskentelee kokkina ja Noora tekee töitä kahvilassa sekä satunnaisesti sijaisuuksia pääkaupunkiseudun päiväkodeissa. Molemmat harrastavat kuntosalilla käyntiä ja haaveilevat matkustamisesta.

Kun kodista tuli koulu

– Muistan, kun nähtiin jotain meemejä viruksesta Kiinassa ja puhuttiin siitä, kuinka se ei kuitenkaan tule Suomeen. Ja sitten yhtäkkiä kaikki olivat vain kotona ja Vanessasta tuli aivan hysteerinen käsidesin käyttäjä, Noora kertoo huvittuneena.

– Joo. Mä pelkäsin koronaa aluksi todella paljon, kun mediassa puhuttiin sen vaaroista, pelotti että vanhemmat saa sen ja kuolee. Ja se huolestutti, kun kukaan ei oikein tiennyt siitä mitään.

Kodista, joka oli ollut rentoutumispaikka, tulikin koulu.

Kumpikaan ei pitänyt etäopiskelusta: – Se oli tosi tylsää ja puuduttavaa, kun ei tarvinnut mennä mihinkään. Aamulla vaan avattiin läppärit ja eihän siihen opetukseen jaksanut samalla tavalla keskittyä, kun opettajat eivät nähneet mitä ruudun takana tapahtuu, Noora toteaa ja Vanessa jatkaa:

– Ja se oli tosi raskasta, kun ensin piti seurata kotona ruudulta opetusta ja vielä sen jälkeen tehdä tehtäviä kotona. Ihan kuin olisi ollut koko ajan koulussa. Ja olihan se vähän hassuakin, kun piti käydä vaikka yksin ulkona lenkillä ja siinä oli sitten se liikuntatunti.

– Toi on niin totta, että siitä kodista, joka oli ennen se rentoutumispaikka, tulikin koulu.

Ahdistuksen tunne on tuttu

Viime aikoina on paljon puhuttu nuorten ja erityisesti nuorten naisten lisääntyneestä ahdistuksesta. Muun muassa viime vuonna julkaistussa kouluterveyskyselyssä nousivat esiin tyttöjen kokema koulu-uupumus, oppimisvaikeudet, kohtalainen tai vaikea masennus. Lisäksi sosiaalinen ahdistuneisuuden eli nolostumisen pelon nähtiin olevan yleisempää kuin aiempina vuosina.

Jo koulunsa päättäneet Vanessa ja Noorkina kertovat, että ahdistus on heillekin tuttu tunne:

– Jotenkin, kun pandemian jälkeen maailmassa mentiin suoraan uuteen kriisitilanteeseen, heräsi kysymys, että mitä seuraavaksi. Nyt on esimerkiksi kyllä tullut sotaa seurattua mediasta paljon ja kyllähän se masentaa, ahdistaa ja jopa pelottaa, että mitä jos se on yhtäkkiä täällä.

Noora kertoo, että hänellä ahdistus tuntuu ihan konkreettisesti:

– Koko keho menee kylmäksi ja tunnen oudon hajun nenässäni. Olen kuitenkin oppinut, että jo ahdistuksesta jollekin puhuminen auttaa. Lisäksi olen opetellut tekemään erilaisia hengitysharjoituksia ja laittamaan vaikka kädet kylmään veteen, joka auttaa viemään ajatukset pois ahdistuksen hetkellä.

– Myös rauhallisessa paikassa, vaikka luonnossa, oleminen rauhoittaa, Vanessa lisää.

Noora ja Vanessa kokevat, että dramatisoiva media vahvistaa osaltaan ahdistuksen tunteita, jotka liittyvät maailmantilanteeseen. Myös sosiaalinen media saattaa heidän mukaansa lisätä ankeaa oloa.

– Siellä voi herkästi eksyä esimerkiksi seuraamaan jotain vääriä tai vääristeltyjä uutisia.

Pelottava muoti

Mediassa on viime aikoina puhuttu myös nuorison keskuudessa lisääntyneestä väkivallasta. Myös Noora ja Vanessa ovat ilmiön huomanneet ja kertovat kohdanneensa sellaisia tyyppejä, jotka ihailevat pahaa, myyvät huumeita tai kantavat puukkoa taskussa.

– Joillekin Roadman-tyyli on varmaan enemmän joku pukeutumistyyli, mutta on nuoria ja nuoria aikuisia, jotka ovat alkaneet ihailla rikollista elämäntapaa ja väkivaltaa ja ajattelevat, että rikoksia tekemällä voi saada nopeasti paljon rahaa helposti.

Ei ole tervettä, että on joillekin on muotia kulkea puukko taskussa.

– Vaikka kyseessä olisikin vaan trendi, niin voihan siellä taustalla olla jotain muita vaikeuksia, Noora analysoi.

Noora ja Vanessa eivät kuitenkaan koe omaa kotikaupunkiaan turvattomammaksi kuin ennenkään.

– Kun ei kaveripiiriin kuulu pahuutta ihannoivia tyyppejä, ei osaa myöskään pelätä väkivaltaa tai rikollisuutta.

Vaikeina hetkinä enemmän tukea

Vanessa kertoo, että hän olisi itse tarvinnut vielä enemmän tukea silloin, kun koulunkäynti yläkouluikäisenä takkusi:

– Minulle oli vaikeaa omaksua tietoa ja keskittyä opiskelemaan, koulu ei kiinnostanut ja kaverit vaihtuivat.  Lopulta päädyin JOPO-luokalle, jossa opetus on joustavampaa ja toiminnallista eli opitaan enemmän tekemällä asioita. Viihdyin siellä ja voin suositella sitä muillekin, joilla on koulumotivaatio hukassa.

Nooralle taas on ollut yllättävän vaikeaa sopeutua lukion loppumiseen:

– Kun on ollut koulussa niin pitkään, niin se on aika iso hyppäys, kun yhtäkkiä ei olekaan mitään suunnitelmaa valmiina, vaan on mietittävä se itse: mitä teen päivisin tai mitä haluaisin tehdä nyt ja ehkä tulevaisuudessa.

Haaveita ja unelmia

Noora ja Vanessa haaveilevat muun muassa matkustamisesta ja ehkä joskus tulevaisuudessa myös perhe-elämästä, mutta kumpikaan ei tällä hetkellä seurustele

– No en kyllä pistäisi vastaan, jos kohtaisin jonkun kivan tyypin, mutta en juurikaan ajattele asiaa. Teen nyt vaan töitä ja vietän aikaa kavereiden kanssa, Vanessa

Tällä hetkellä Vanessa viihtyy työssään kokkina, mutta välillä hänelle tulee mieleen, että olisi vaikea lähteä nyt esimerkiksi tekemään jatko-opintoja, kun yksinasujana on maksettava vuokra ja kaikki kulut.

– Olisi helpompaa tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, jos asuisin vielä kotona.

Kokkina Vanessan yksi unelma olisi joskus osallistua johonkin kokkikilpailuun tai tehdä taidetta. Nooraa taas kiinnostaa näytteleminen ja käsikirjoittaminen.

– Tosi monet asiat meitä kyllä kiinnostaa ja herättää intohimoja. Nyt juuri me ollaan tällaisessa välitilassa ja ehkä sekin on ihan hyvä niin.

Teksti Jutta Kajander

Kuvat Pia Inberg