Naisten pahoinpitelyn kuluja aletaan laskea kunnissa

Perheväkivaltaa

Naisiin kohdistuvan väkivallan aiheuttamia kustannuksia kunnissa aletaan selvittää sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa tutkimuksessa. Tarkoituksena on kartoittaa, miten paljon kunnan eri palveluista, poliisin resursseista ja esimerkiksi seurakuntien työstä kuluu naisten pahoinpitelyn seurausten selvittelyyn ja hoitamiseen.

Koko maassa ongelman hinnaksi laskettiin pari vuotta sitten varovaisesti arvioituna 300 miljoonaa markkaa (noin 50 milj. euroa). Jos mukaan otetaan myös välilliset vaikutukset kuten uhrien menetetty työpanos, hinta nousee noin miljardiin markkaan (168 milj. euroon).

Britanniassa vastaavat valtakunnalliset ja alueelliset tutkimukset ovat kuohuttaneet niin poliitikkoja kuin lehdistöäkin. Esimerkiksi noin neljännes kaikista Lontoon poliisille ilmoitetuista väkivallanteoista osoittautui perheväkivallaksi, josta valtaosa kohdistuu naisiin.

Vuorokauden mittaisessa laskennassa huomattiin, että koko saarivaltakunnassa poliisia kysytään keskimäärin kerran minuutissa kotikäynnille perheväkivallan vuoksi. Turvakoteihin hakeutuu vielä kaksinkertainen määrä naisia poliisille tehtyihin ilmoituksiin verrattuna.

Parisuhdeneuvontaa tarjoava Relate-järjestö huomasi perheväkivallan olevan joka viidennen asiakkaan aiheena, vaikka järjestön oli tarkoitus kokonaan keskittyä tavanomaisten ristiriitojen selvittelyyn. Toimintapolitiikkaa sorvataan siksi uuteen uskoon.

Rahan kieltä ymmärretään

Yhdessä Lontoon kunnassa, Hackneyssa, perheväkivallan laskettiin vievän kunkin ruokakunnan maksamista veroista 60 puntaa eli noin 600 markkaa vuodessa. Koko kunnassa kulut nousivat viiteen miljoonaan puntaan eli 50 miljoonaan markkaan, vaikka laskelmat tehtiin tutkijoiden mielestä konservatiivisesti eli alakanttiin.

Tutkimushankkeen johtajan, professori Elisabeth Stankon mukaan rajut tulokset ovat jo muuttaneet suhtautumista vaiettuun ongelmaan. Numerot kertovat, mitä maksaa olla tekemättä mitään.

-Raha puhuu erilaista kieltä kuin naisten kärsimys, sanoi Stanko tänään Helsingissä suomalaisen tutkimushankkeen aloitusseminaarissa Jokainen lyönti maksaa.

Brittiprofessori letkauttaa, että Taleban-liikkeeseenkin olisi jo viiden vuoden ajan suhtauduttu toisin, jos Afganistanin naisia olisi ajateltu. Sen sijaan odotettiin todellista katastrofia.

Väkivaltaa vähätellään

Vaikka brittitutkimuksen tulokset kertovat karusti siitä, miten paljon perheväkivalta maksaa, osa ongelmaa jää yhä piiloon. Stankon mukaan eri viranomaisille ilmoitettujen tapausten tutkiminen auttaa myös havaitsemaan vaietun väkivallan ja auttamaan niitä, jotka eivät suoraan hae apua.

Tulokset ohjaavat myös viranomaisia pohtimaan omaa työtään ja vaihtamaan tietoa keskenään. Esimerkiksi Lontoon poliisi joutuu Stankon mukaan miettimään uusiksi suhtautumisensa perheen sisäiseen seksuaaliväkivaltaan.

Tähänastisen linjan mukaan puolisoiden raiskausilmoitukset eivät juuri johtaneet mihinkään, vaan ne luokiteltiin perhepiirin kahnauksiksi. Tilastot kuitenkin paljastivat, että valtaosaan tapauksista liittyi vakavia vammoja aiheuttavaa väkivaltaa.

Tarina on siinä mielessä tyypillinen, että yleisyydestään ja kovuudestaan huolimatta kotien väkivalta jää muutenkin "julkisen" väkivallan varjoon.

Uhrin toiveet huomioon

Stanko näkisi mielellään, että auttajat kuulisivat myös uhrien omat toiveet. Hänen mukaansa perheväkivalta johtaa helposti esimerkiksi vuokra-asunnon vaihtoon, kun taas rasististen rikosten uhreja yritetään auttaa muuten. Myös perheväkivallan uhrit toivovat kuitenkin lähinnä suojelua voidakseen asua omassa kodissaan.

-On myös paljon halvempaa vaihtaa lukot kuin hankkia perheellä uusi koti!

(STT)