Nainen on saanut työskennellä kaivoksissa 20 vuotta – nykyään alalle kaivataan lisää naisia

Suomen laki vuodelta 1965 on yksiselitteinen: naista ei saa pitää kaivoksessa sellaisessa työssä, jota tehdään maanpinnan alla. Säädös ei koskenut työnjohtajia tai esimerkiksi terveydenhoitajia, mutta ruumiillista työtä ei naisille sallittu.

Nyt kaivosteollisuus suorastaan kaipaa naisia. Kaivosteollisuus-yhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Suomela korostaa, ettei kaivosten tarvitsema osaaminen katso sukupuolta, vaan esimerkiksi kielitaitoa ja kokonaisuuksien hallintaa.

Suomelan mukaan työpaikkoja on ehkä vuosikymmeniä sitten jaettu saunan lauteilla, mutta enää näin ei ole – tai ainakaan pitäisi olla.

– Vanhat änkyrät ovat toivottavasti muisto vain. Nyt toivotaan osaamista, sosiaalisia taitoja ja kykyä johtaa, eikä silloin ole väliä, kuka saunoo ja kenen kanssa.

Samaa mieltä on kaivosalan toimialapäällikkö Heino Vasara Lapin ely-keskuksesta. Myös hän näkisi mielellään entistä enemmän naisia kaivoksissa kaikenlaisissa tehtävissä.

– Ruotsissakin on huomattu, että naiset yleensä ajavat arvokkaita kaivoskoneita hellemmin, kestävämmin ja säästävämmin kuin monet miehet.

Verkosto korottaa kaivosnaisten ääntä

Kaivosalalla toimivat naiset toivovat myös itse työkavereikseen lisää naisia. Siksi heinäkuussa perustetun Women in Mining Suomi -yhdistyksen yksi päätavoitteista on houkutella tyttöjä opiskelemaan teknisiä aloja ja harkitsemaan kaivosalaa työnantajakseen.

Johanna Alitalo, yksi yhdistyksen perustajista, kertoo saunakulttuurin olleen yksi kannustin yhdistyksen synnyssä.

– Me perustajat huomasimme alan seminaarissa, ettei kahden päivän ohjelmassa ollut yhtään naispuhujaa. Sitten aloimme keskustella siitä, kuinka epäsopivia yhteishengen nimissä vietettävät saunaillat ovat, jos työyhteisössä on vain yksi nainen, hän muistelee.

Paljon on Alitalon uran aikana ehtinyt muuttua: 90-luvulla hänelle sanottiin suoraan alan yhtiöstä, ettei kesätyöpaikkaa heru, koska tyttöjä ei malmihommiin palkata. Nyt naisia on hänen mukaansa aiempaa enemmän esimerkiksi geologeina ja insinööreinä, mutta työntekijöinä ja johdossa naiset ovat edelleen marginaalissa.

Myös tuotannonsuunnittelijana kaivoksella työskentelevä Mari Kela toivoo, että tytöt innostuisivat alan opinnoista. Hän itse tuli kaivokselle töihin kahden ammatinvaihdon jälkeen eikä ole kohdannut sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja.

– Olisi työyhteisön ja alan yritysten etu, jos työvoima olisi nykyistä monipuolisempaa. Ei ole kannattavuudelle hyväksi, jos töissä on vain samankaltaisia ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä kaikesta, hän sanoo.

Tarvetta läpi teollisuudenalojen

Naisten lisäksi kaivosala toivoo tekijöitä ihan kaikista väestöryhmistä. Vasara ja Suomela kuitenkin korostavat, ettei kyse ole pelkästään kaivosalan työvoimapulasta, vaan ongelma ulottuu kaikkialle teknologiateollisuuteen.

Suomelan mukaan kaivosalan ammattilaisista on pulaa paikallisesti, mutta koko teollisuudessa tekijöiden tarve on maailmanlaajuinen ongelma.

– Työvoiman saaminen on haaste lähinnä alihankkijoille ja silloin, kun perustetaan uusi kaivos, Vasara sanoo.

Yksi ongelma on se, että perheellisten puolisoille ei välttämättä löydy samalta seudulta töitä, koska kaivokset sijaitsevat yleensä kaukana kasvukeskuksista. Toinen tekijä on alan maine, jota huonontavat esimerkiksi kaivostoiminnan ympäristövaikutukset.

–  Emme ole onnistuneet tekemään ihmisille selväksi esimerkiksi sitä, kuinka kaivokset liittyvät sähköautoihin tai yleensä ympäristöystävällisen teknologian kehittämiseen, Suomela sanoo.