Historiaa ja etenkin sotahistoriaa tutkitaan eri tavoin eri aikakausilla. Huomenta Suomessa vierailleen historiantutkija Lasse Laaksosen mukaan Suomen sotien jälkeinen neljäs sukupolvi on edeltäjiään sensaatiohakuisempi, joka saattaa jättää varjoonsa muuta laadukasta tutkimusta.
Kuluneen ilmaisun mukaan jokainen sukupolvi kirjoittaa historiaa uudelleen.
Tohtori ja kolmen eri yliopiston dosentti Lasse Laaksonen tunnetaan erityisesti sotahistorian tutkijana.
Yleisellä tasolla Suomen sotien näkökulmasta, ensimmäinen sukupolvi on Laaksosen mukaan se, joka kuvailee historiaa omakohtaisemmin, kun seuraavat sukupolvet ottavat kriittisemmän linjana.
– Heidän historiankirjoituksensa ovat hyvin subjektiivisia, tällaista apologia -puolustuspuhetta. Toinen sukupolvi, joka ei itse ollut sodassa, mutta oli auktoriteettien vaikutuspiirissä, niin heillä oli kovat paineet luoda kriittistä tulkintaa.
Kolmannella sukupolvella aiheet ovat Laaksosen mukaan niin ikään kriittisiä sekä teemat uusia. Kolmannella polvella on myös ollut rohkeutta tarttua niin sanottuihin herkempiin aiheisiin ja luoda "uutta sotahistoriaa".
Sosiaalisen median aikakautta elävä neljäs sukupolvi hakee historian dosentin mukaan enemmän räväkkyyttä.
– Tästä täytyy sanoa, että sensaatiohakuisuus on äärimmäisen suurta. Somekäyttäytyminen heijastuu myös historian tutkimukseen. Voi sanoa, että on tullut paljon pamflettimaisuutta. Tavallaan otetaan lähdetaikina ja poimitaan siitä rusinoita oman tulkinnan tueksi. Sehän ei ole oikeaa tutkimusta, dosentti toteaa.
