Poliittinen väkivalta on ollut otsikoissa maailmalla. Ilmiö tunnistetaan myös Suomessa.
Poliittinen väkivalta on yleistynyt Yhdysvalloissa huolestuttavan nopeasti. Yhdysvaltain poliittinen kenttä sai kuluneella viikolle traagisen käänteen, kun 31-vuotias oikeistolainen aktivisti Charlie Kirk ammuttiin. Politicon mukaan esimerkiksi presidentti Trumpin salamurhayrityksestä poiketen, ihmiset etsivät todellista syyllistä tapahtumiin poliittisista vastustajista.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta näkee, että polarisoituminen on nähtävillä myös Pohjoismaissa sekä Suomessa.
Kirk oli puhumassa Utah Valleyn yliopistolla, kun häntä ammuttiin.
Keskiviikon tapahtumien jälkeen Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kehottanut kannattajiaan reagoimaan rauhanomaisesti Kirkin surmaan.
Sosiaalisen median kanavat täyttyivät nopeasti tapahtumasta kuvatuista videoista. Kirk oli tunnettu etenkin Instagramissa, joissa hän keskusteli yhteiskunnallisista asioista. Miljoonat ihmiset katsoivat ja kommentoivat materiaalia ja keskustelu kääntyi nopeasti poliittiseksi.
Sama huolestuttava ilmiö on tunnistettavissa myös Pohjoismaissa
Politiikan polarisoituminen on nähtävissä myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. Helsingin yliopisto julkaisi keskiviikkona suomalaisten suhtautumisesta poliittisiin vastustajiin. Affektiivinen eli tunnepohjainen polarisaatio on voimistunut myös Suomessa.
Lue myös: Kahtiajako kasvaa Suomessa
Yhä useammat suomalaiset suhtautuvat poliittisiin vastustajiinsa entistä kielteisemmin ja puolestaan omaan poliittiseen ryhmäänsä myönteisemmin.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa näkee, että Yhdysvalloissa on nähtävissä voimakkaat jakautuneet linjat sekä ideologiset taustavoimat. Trumpin suurta kannattajakuntaa selittää osin oman ideologiansa eteenpäin saaminen.
– Presidentti Trump nähdään eräänlaisena keppihevosena omalle ideologialle. Toisaalta osa ajattelee, että Yhdysvallat on mennyt aivan väärään suuntaan, Hallamaa kertoo.
Hallamaa näkee, että poliittisessa keskustelussa pyritään myös vetoamaan heihin, jotka tuntevat jääneensä amerikkalaisen unelman ulkopuolelle.
Toisena esimerkkinä professori nostaa esille Saksan tilanteen, jossa äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue on kiinnostanut etenkin nuoria.
Lue myös: Saksalaisnuoret fanittavat äärioikeistolaista AfD:tä – tässä syy
– Siinäkin on koottu yhteen erilaisia historiallisia vääryyksiä tai vaille jäämistä, Hallamaa arvioi.
Vaikka liikkeet tai aatteet eivät Suomessa yhtä voimakkaasti näy, on Pohjoismaiset kansalliskonservatiivit nostaneet kannatustaan.
Voimakkaiden mielipiteiden aikakaudella, mielipiteiden kärkkäys on nähtävissä laajalti.
– Kansalliskonservatiivien asioilla on siis monenlaisia ihmisiä, jotka ovat niiden kannattajia.
Professori muistuttaa, että esimerkiksi analyysit perussuomalaisten äänestäjäkunnasta pitää sisällään kuitenkin monenlaisia ihmisiä, kuten maaseudulla asuvia, yrittäjiä tai henkilöitä, jotka ajattelevat olevansa tuiki tavallisia ihmisiä.
– On muodostunut käsitys siitä, että jossain jotkut eliitit ovat ryöstäneet tavallisilta kunnon ihmisiltä elämisen mahdollisuudet. Sitä kertomusta voi täydentää erilaisilla aineistoilla.
Poliittisia kuiluja historiasta
Poliittisen kentän jakautuminen ei suoranaisesti ole mikään täysin uusi ilmiö. Professori nostaa esiin sisällissodan, 1950-luvulla käydyt poliittiset kamppailut ja ammattiyhdistysten vakiintuminen osaksi yhteiskuntaa.
– Kyllä ne aatteelliset ristiriidat ovat silloinkin olleet olemassa.
Vaikka mielipiteet ja poliittiset ulostulot ovat kärjistyneet myös Suomessa, suurten aatteiden aikakaudesta professori ei halua puhua.
– Mielestäni nämä nyt uutisissa olevat aatteet, vaikkapa tämä kansalliskonservatiivisuus tai Yhdysvalloissa kristillinen oikeisto, ne ideat on otettu jostain menneisyydestä. Siinä on sellaista katkeraa nostalgiaa.
Hallamaa nostaa kuitenkin esiin yhden uuden tavan, jolla poliittisia mielipiteitä pyritään tuomaan esiin.
– Politiikkaan on tullut mukaan sellainen performatiivisuus. Ei puhuta vain niille, jotka nyt on siinä läsnä, vaan puhutaan someyleisölle.
Sosiaalisen median alustoille julkaistujen katkelmien tarkoitus ei professorin mukaan ole edes tuoda esiin välttämättä omaa näkemystä asiasta. Niiden tarkoituksena on lisätä kierroksia ja herättää tunteita.
– Ne omat ulostulot, ne ei ole edes mielipiteitä tai näkemyksiä, vaan ulostuloja, että ne saadaan näyttämään jotenkin rohkeilta tai räväköiltä tai poikkeuksellisilta. Huomiotaloudessa sitten pitää lisätä kierroksia, ja keksiä aina jotakin uutta.
Paheksumisen kulttuuri ruokkii kehää
Hallamaa puhuu vallalla olevasta loukkaantumisen ja paheksumisen kulttuurista. Etenkin politiikassa on nähtävillä toimintamalli, jossa etenkin oppositiosta kommentoidaan paheksuen hallituksen edustajien kommentteja.
– Nämä muodostavat toisiaan ruokkivan kehän, Hallamaa sanoo.
– Ensin kauhistutetaan ja sitten kauhistutaan ja paheksutaan. Sitten pilkataan niitä kauhistujia ja sitten taas saadaan aihe kauhistua ja eihän se johda mihinkään.
Hallamaa yhdistää tilanteen Yhdysvaltain kongressissa kuultuihin keskusteluihin, joissa osapuolet syyttelevät toisiaan tapahtuneesta, jo ennen epäillyn tekijän kiinniottamista.
– Republikaaniedustajat sanoivat, että tämä on teidän syytänne ja te olette tämän aiheuttaneet.