Rikosilmoitukset lapsiin kohdistuvista pahoinpitelyistä ovat lisääntyneet tuhansilla muutamassa vuodessa. Ilmiön taustalla ei kuitenkaan todennäköisesti ole lapsiin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen, vaan viranomaisten ilmoitusvelvollisuudessa vuonna 2015 toteutettu muutos.
Poliisi on alkuvuodesta ohjeistanut rikostutkijoita muun muassa siitä, millaisessa tilanteessa lapseen kohdistuneen pahoinpitelyn tutkinnan voi lopettaa kohtuusperusteella.
– Hirveän tärkeä linjanveto ja hyvä ohjeistus, sanoo oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman, jonka mukaan esimerkiksi vanhempien syyttäminen lievästä väkivallasta ei ole aina lapsen edun mukaista.
Poliisihallitus julkaisi tammikuussa ohjekirjan lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkijoille. Käsikirja tuo valmiita, uusimpaan tutkimustietoon perustuvia toimintamalleja rikostutkijan työhön. Koska poliisin tutkintaresurssit ovat kuormittuneet, lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta ja tapausten priorisointi voi olla tutkijalle erityisen raskasta.
– Jutut ovat tutkijalle henkisesti raskaita jo sisällöllisesti, mutta tällä hetkellä suurin haaste on riittämättömyyden tunne, sanoo rikosylikomisario Miia Lehtinen Poliisihallituksesta.
Kun väsynyt vanhempi hakee apua
Lehtinen on yksi käsikirjan tekijöistä ja kiertänyt hiljattain Suomen poliisilaitoksia. Ryhmä jututti lapsiin kohdistuvien rikosten tutkijoita eri puolilla Suomea ja selvitti työn kipukohtia.
Lapsen kohtaamisen ja kuulustelujen lisäksi käsikirja antaa neuvoja tilanteeseen, jossa rikostutkintaa voidaan esittää syyttäjälle lopetettavaksi kohtuusperusteella.
– Vanhempi on esimerkiksi todella väsynyt ja hän on kaltoinkohdellut lastaan, esimerkiksi käyttänyt lievää fyysistä väkivaltaa. Hän on itse ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, hakenut apua omaan väsymykseensä. Jos vanhempi on sitoutunut tukeen ja lapsella ei ole mitään hätää, olisiko tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisempaa rajoittaa esitutkinta kohtuusperusteella.
Lehtinen painottaa monen eri viranomaisen yhteistyötä ja tietojen jakamista, sekä lapsen edun mukaan toimimista.
Vilja Eerikan tapaus muutti paljon
Muutoksen taustalla on koko Suomea järkyttänyt julma henkirikos. Kymmenen vuotta sitten kahdeksanvuotias helsinkiläinen Vilja Eerika murhattiin, vaikka tytöstä oli tehty useita lastensuojeluilmoituksia.
Tapauksen jälkeen kaikki viranomaiset velvoitettiin ilmoittamaan poliisille aina, kun on syy epäillä lapseen kohdistunutta pahoinpitelyä. Uudistus tuli voimaan vuonna 2015. Sen jälkeen rikosilmoitukset lapsiin kohdistuneista lievistä ja perusmuotoisista pahoinpitelyistä ovat lisääntyneet reilulla 50 prosentilla, mutta tutkinnan resurssit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa.
– Se kuormittaa hyvin paljon jo aika tiukassa olevaa resurssia ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sen, että vakavimmat tapaukset jäävät ikään kuin pimentoon, eli siihen isoon ryhmän keskelle jonnekin. Olen itse siinä käsityksessä, että missään muualla päin maailmaa ihan näin matalalla kynnyksellä ei ilmoiteta näistä, toteaa nykyisin YK:n yhteydessä toimivan kriminaalipolitiikan instituutti Heunin erikoissuunnittelijana työskentelevä Korkman.
Lue myös: Vilja Eerika kuoli Suomen rikoshistorian iljettävimmän murhan uhrina – uutuuskirja piirtää synkän kuvan 8-vuotiaan tytön lapsuudesta: "Eerikan elämä oli vaikea alusta lähtien"
Lue myös: Lastensuojeluilmoitukset sanasta sanaan: "Eerika juoksee sisäpihalla ympyrää "
Lapsen etua toteutetaan eri tavoin
Kynnys viedä apua hakeneet vanhemmat oikeuteen on lisäksi vaihdellut eri puolilla Suomea.
– Joillakin paikkakunnilla on lähdetty ajattelemaan, että lapsen etua palvelee [rikosprosessia] paremmin se, että perhe saa tukea ja vanhemmat sitoutuvat siihen, että he ottavat vastaan apua. Ikään kuin seurataan, ettei tule uusia rikosilmoituksia.
Toisilla paikkakunnilla on taas saatettu edetä kohti rikosprosessia. Tuolloin on nähty tärkeänä, että lapsi saa oikeutta rikosprosessin kautta, kun vanhemmille tulee kaltoinkohtelusta tuomio.
Korkmanin mukaan tutkimatta ei voi jättää lääkärihoitoa vaatineita pahoinpitelyvammoja, eikä kyse voi olla toistuvista teoista. Lapsen edun toteutumisen täytyy olla tärkeintä.
– Jos on ollut kyse vaikka luunapeista, tukistamisesta tai läpsäisystä, jotka tietysti ovat laissa kiellettyjä ja joihin ilman muuta täytyy puuttua, toisaalta raskas rikosprosessi on saattanut johtaa tilanteeseen, jonka seurauksena vanhemmat ehkä maksavat sakot, mutta lapsi ei ole saanut mitään tukea, eivätkä vanhemmat välttämättä välineitä parantaa tilannetta.
Lue myös: Vanhemmat tukistivat ylivilkasta lasta – oikeus piti pahoinpitelynä mutta jätti ilman rangaistusta
Lasten kanssa työskenteleville yhteys poliisiin
Poliisi on käsikirjan laatimisen yhteydessä luonut lasten kanssa töitä tekeville kanavan, joilla rikosilmoituksen tekemisen tarpeellisuutta voi pohtia poliisin kanssa.
– Esimerkiksi paikalliset viranomaiset tietävät lapsirikostutkijat tai tutkinnanjohtajat. Sitten on lisäksi olemassa konsultaationumero, johon voi soittaa ja jutella nimettömänä.
Tuolloin poliisi ei tarvitse tietoa myöskään asianosaisten henkilöllisyyksistä, vaan tarkoitus on ainoastaan pohtia yhdessä poliisin kanssa sitä, tulisiko lastensuojelun työntekijän tehdä saamiensa tietojen mukaan lain velvoittama rikosilmoitus.
Lue myös: "Ymmärsin rajan ylittyneen" – 4-vuotiasta lastaan lyönyt äiti kertoo huutamisesta, raivoamisesta, riuhtomisesta ja siitä, miten hän sai apua
Milloin poliisille ilmoitus?
Rikosilmoituksen tekemisen tarpeellisuutta saatetaan pohtia paitsi lastensuojelussa, myös kouluissa ja päiväkodeissa. Vilja Eerikan tapauksessa esimerkiksi koulu ilmoitti huolestaan sosiaaliviranomasille, mutta ilmoitukset eivät edenneet poliisille asti, eikä sosiaaliviranomaisia lukuunottamatta kukaan katsonut tytöstä tehtyjä ilmoituksia kokonaisuutena.
Nykyisin ilmoitus tehdään suoraan poliisille, mutta ongelma on ollut siinä, etteivät hajanaisia ja usein epämääräisiäkin tietoja saavat virkahenkilöt usein hahmota, onko kyse lievästä vai perusmuotoisesta teosta. Ainoastaan perusmuotoisesta pahoinpitelystä on ilmoitusvelvollisuus.
– Epäilen vahvasti, etteivät kaikki ole kuulleetkaan sanasta perusmuotoinen, eikä niitä voi kovin helposti arvioidakaan. Jos ajatellaan vaikka tilannetta, jossa päiväkoti-ikäinen lapsi kertoo, että "mun isä on lyönyt mua". Käytännössä se voi tarkoittaa hyvin monia asioita. En usko, että on ihan oikea tapa aloittaa jokaisesta tämäntyyppisestä tapauksesta suoraan rikosprosessi, vaan tulisi tarkkaan punnita, mikä on lapsen edun mukaista, Korkman sanoo.