Minkä ikäisenä lapsen tulisi saada tietää oman kehonsa rajoista? Asiantuntija vastaa: "Tärkeä viesti lapselle on, että aikuiselle voi kertoa mitä tahansa"

Keskusrikospoliisi epäilee viiden suomalaismiehen hyväksikäyttäneen ainakin kuutta suomalaispoikaa useiden vuosien ajan. 

Nuorimmat uhreista ovat olleet epäiltyjen rikosten tapahtuma-aikaan alle kouluikäisiä, vanhimmat yläkouluikäisiä.

Kymmenen Uutisissa vieraillut Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras kertoo, että uhrien kannalta pitkäaikainen psykoterapia on nyt ensiarvoisen tärkeää. 

– Lasten lisäksi myös heidän perheenjäsenensä ja läheistensä on tärkeää saada tukea, tämä on sellainen asia, joka koskettaa kaikkia, Porras toteaa. 

Lue myös: KRP:n paljastamassa lasten hyväksikäyttöringissä raiskauksia, metamfetamiinilla huumaamista ja tekojen videointia ja eteenpäin jakoa – erityispiirteinä saatananpalvontaa ja natsismia

Puhuminen tärkeää jo päiväkoti-ikäiselle

Porras muistuttaa, että lapsille on hyvä alkaa puhumaan oman ja toisten ihmisten kehojen rajoista jo hyvin varhaisesta iästä lähtien.

– Tärkeää on antaa tunneturvataitoja ja kehokasvatusta jo ihan päiväkoti-ikäisille lapsille, eli kertoa lapselle omista rajoista ja niistä rajoista, mitä ei saa toisen kehossa ylittää.

Aina omien rajojen tunteminen ei auta, mutta Väestöliiton erityisasiantuntija painottaa myös koulujen mahdollisuutta havainnoida oppilaiden muuttuneita käytösmalleja. Esimerksi vetäytyneisyys tai ahdistuneisuus voivat kieliä suuremmistakin ongelmista. 

– Aikuisen on tärkeää tuoda esiin sitä huolta, että onko lapsella kaikki hyvin. Kertoa, että aikuiset koulussa ovat lapsia ja nuoria varten. 

Aikuisten rooli lasten hyväksikäyttötapausten esiintuloissa on merkittävä, sillä luotettavalle aikuiselle on helpompi puhua suurta häpeää ja syyllisyyttäkin aiheuttavista asioista. 

– Tärkeä viesti lapselle on, että aikuiselle voi kertoa mitä tahansa ja se otetaan vastaan. Ettei tule tunnetta, että kertomisesta tulisi esimerkiksi sanktioita. Tärkeää on myös kiittää lasta siitä, että hän on kertonut asiasta.

Tekijöille tulisi olla matala kynnys hakea apua

Seksuaalirikosten ehkäiseminen on asiantuntijoiden mukaan vaikeaa. Porras pohtii, ettei esimerkiksi seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen ole keskeinen tekijä niiden ehkäisemiseksi. 

– Tutkinnalliset resurssit ovat yksi asia, poliisilla tulisi olla riittävästi resursseja. Myös ammatillista koulutusta sekä peruskoulutuksen että täydennyskoulutuksen osalta tulisi olla riittävästi saatavilla, jotta ammattilaiset tunnistaisivat näitä ilmiöitä ja tietäisivät ennaltaehkäisyn keinot. 

– Seksuaalirikosten tekijöille tulisi olla matala kynnys hakea apua, sillä monesti he ovat niin valtavan häpeän ja syyllisyyden kokemuksissa ajatuksistaan, etteivät uskalla hakea edes keskusteluapua, Porras päättää.