MTV Urheilun asiantuntija Tommi Evilä, paikan päällä Tokiossa oleva toimittaja Eren Gürler ja MM-kilpailuja kotimaassa seuraava toimittaja Juhana Nyman sivaltavat lauantain yleisurheilupäivän puheenaiheet kolmeen osioon.
Tästä pidin
Evilä:
Naisten kasilla ajattelin, että Eurooppaan pari laattaa, ja jopa kisaennätys on mahdollinen. Se tapahtui.
Mutta sitten tykkäsin kyllä siitä, että (Lilian) Odiralla oli kyllä kohtuullisen kovat kannattajajoukot. Oli (Beatrice) Chebet, (Faith) Kipyegon ja (Emmanuel) Wanyonyi. Se oli melkoista mitalien kilkettä.
Kun omat mestarit kannustaa ja arvostaa näin hienosti maanhenkilöidensä edesottamuksia, se kertoo aika paljon joukkuehengestä. Ennemmin tullaan stadikalle yhdessä mitaleita kilistemään kuin maljoja kilistelemään sponssitelttoihin.
Lue myös: MM-kultasankari Daniel Ståhl herkistelee "Suomen-tappajasta" – "Hän on kuningas"
Sitten täytyy ehdottomasti nostaa (Daniel) Ståhl. Kiitos, Daniel! Mekin melkein voitettiin tässä.
Raikuvimmat aplodit perheen kanssa kun katsottiin, sai Daniel. Sanakirjassa fokus-sanan kohdalla on Danielin kuva.
Ei hämmentynyt olosuhteista, ei tauoista, ei pitkästä yliastutusta, vaan teki sen, mitä vaadittiin ennen kuin oopperan daami pääsi laulaa luikauttamaan. Se oli melkoinen vau-efekti ruotsalaisen toimesta tuohon loppuun.
Gürler:
Kisojen ylivoimaisesti parasta antia suomalaisten suoritusten jäädessä vaisuiksi oli stadionin yleisö. Katsomot olivat ensimmäisestä päivästä lähtien täynnä iltasessioissa, ja aamupäivinäkin lehtereille oli vaeltanut kiitettävästi porukkaa.
Japanilaisyleisö osasi kannustaa asiantuntevasti kaikkia urheilijoita, mutta kovimman huutomyrskyn saivat osakseen tietysti Japanin urheilijat.
Erityisesti kisoista jäi mieleen Yuki Nakajiman ja Ryuji Muran suoritukset. Nakajiman aiheuttama meteli siksi, että se tuli aivan puskista 400 metrin alkuerissä, kun hän paineli Japanin ennätyksen ajalla 44,44. Ryuji Muralta puolestaan nähtiin suorastaan ilmiömäinen nousu kohti kärkeä 3 000 metrin esteiden viimeisellä kierroksella, mikä riehaannutti japanilaislehterit jälleen hirmuiseen meteliin. Harmi, että Mura kompuroi viimeisen esteen jälkeen ja jäi kahdeksanneksi, sillä yleisön riemua olisi mielellään todistanut pidempään.
Kisoja täällä Japanissa osataan järjestää, ja nähtävästi ihmisiä ne myös kiinnostavat.
Nyman:
Naisten 800 metrin kilpailun piti olla pedattu kauden tilastokärjelle ja viime vuoden olympiavoittajalle, Ison-Britannien Keely Hodgkinsonille. Ja hyvin Hodgkinson juoksikin. Aika 1.54,91 jäi vain kolme kymmenystä supertähden omasta ennätyksestä. Tällä kertaa se riitti kuitenkin vasta kolmossijaan.
Kenian Lilian Odira rynni loppusuoralla ohi Hodgkinsonista ja toisena maaliviivan ylittäneestä Georgia Hunter Bellistä ja vei maailmanmestaruuden.
Lue myös: Jättipaukku Tokiossa! Jarmila Kratochvilovan 42 vuotta vanha ennätys on lyöty
Oma ennätys parani lähes kahdella sekunnilla, ja samalla pyyhittiin historiaan Jarmila Kratochvilovan vuonna 1983 Helsingin MM-kisoissa juoksema kisaennätys. Oli jo aikakin! Uusi ennätys kirjataan nyt 1.54,62.
Upea kisa kaiken kaikkiaan.
Tästä en pitänyt
Evilä:
Propellihatut hoi! Joku nopea markiisi läpinäkyvästä muovista pitäisi kyllä kehittää moukari- ja kiekkohäkkiin, että se pysyisi kuivana. Ei luulisi olevan kauhean vaikea juttu. Joku samanlainen vähän kevyempi versio pyörillä metallikehikossa kuularinkiin. Se täytyy miettiä valmiiksi.
Melkein sata vuotta vanhoilla systeemeillä mennään näissä lajeissa. Nykypäivänä on viimeisen päälle pelit ja pensselit kehitetty sinne ja tänne, ja sitten vedetään käsipelillä. Se pitäisi tuoda nykypäivään, kun olosuhteet vaihtelee.
Lue myös: ME-nainen on lyöty – Tokiossa päällä eriskummallinen tilanne
Toinen, mistä en tykännyt, oli tää 2007 vuosi all over again. Tarkoitan miesten 5 000 metriä. Miksi mennään sitä puistokävelyä ja pedataan kirikoneille iskun paikka? Olisi sellaista tyyyppiä siellä, (Biniam) Meharya ja kumppaneita, että matkavauhtia riittäisi tasan varmasti.
Tulee vain mieleen se, kun urheilijakomissiossa vuonna 2007 ruodittiin Osakan MM-kisoja, niin Benjamin Limo, 2005 vuoden 5 000 metrin maailmanmestari Helsingistä sanoi mulle, että... En viitsi tässä nyt toistaa, mutta kuitenkin vähän sellaista kisaälyä koskien.
Nähtiin jo miesten 3 000 esteissä sama. Näköjään sen verran pääsi vettä kuitenkin virtaaman Tammerkoskessa, että unohtui, että omien vahvuuksien kautta kannattaa mennä.
Tietysti (Cole) Hockerille kaikki pisteet tästä. Kirvely hänen haavoissaan varmasti 1 500 metrin jälkeen loppui kuin seinään
Gürler:
Suomen miesten taso oli sanalla sanoen huono.
Tietysti MM-kisoissa vastukset ovat huippuluokkaa, mutta yksikään urheilija ei osoittanut minkäänlaista venymistä. Suomalaismiesten tulokset olivat järjestään joko alle oman tason tai juuri ja juuri omalle tasolle yltäviä. Kun taso kuitenkin siinä vaiheessa on valovuoden maailman kärkeä perässä, ei tekemisessä ole hurraamista.
Urho Kujanpää jäi ilman tulosta, keihäsmiehet eivät yltäneet finaaliin, kävelijät ja moukarimies Henri Liipola jäivät sijan 20 kehnommalle puolelle. Miehiltä tarvitaan ryhtiliike.
Nyman:
Sääoloille ei voi mitään, mutta rankkasateen sävyttämästä miesten kiekkokisasta oli jäädä hieman hapan maku suuhun.
Onneksi vain oli jäädä, sillä Daniel Ståhlin 70.47 kantanut jättiheitto viimeisellä kierroksella toi Tokion kisoille ansaitunlaisen päätöksen. Ståhl näytti upeasti, kuka oli kiekkokisan kunkku.
Litimärkä rinki söi kuitenkin odotetusta kisasta parhaan terän.
Ensin juuri alkanut kisa keskeytettiin pariksi tunniksi, ja kun heittäminen aloitettiin, ei hommasta ollut tulla oikein mitään. Huippuheittäjät liukastelivat ja kaatuilivat ringissä pahan näköisesti.
Ulkourheilussa täytyy taitaa kaikki olosuhteet, ja siinä Ståhl näytti olevansa kiekkokatraan paras, mutta mielelläni olisin nähnyt useammankin miehen räimivän kiekkoaan 70 metrin paremmalle puolelle. Nyt esimerkiksi karsinnassa päälle 68 metrin heittänyt Kristjan Ceh suli sateessa 63 metrin mieheksi.
Tätä odotan
Evilä:
Vierotusoireita.
Kesä on ollut Maikkarin kanavilla todella hieno Timanttiliigan osalta. On nähty maailmanennätyksiä, tosi kovia kilpailuita, kisaennätyksiä, maitten ennätyksiä, huikeita yhteenottoja.
Kun oli vielä MM-kisat tähän päälle, niin pieniä vieroitusoireita, ja odotellaan sitä, että vuosi alkaa vaihtua ja tammikuun loppu koittaa, niin päästään jälleen kerran hallikisoihin kiinni.
Gürler:
Yleisurheilukausi on nyt paketissa, ja väkisinkin ajatukset kääntyvät ensi kesän Birminghamin EM-kilpailuihin. Sieltä Suomella on pelkästään näidenkin kisojen perusteella lupa odottaa menestystä. Meillä on monta kovan tason urheilijaa, jotka ovat aivan Euroopan kärjessä.
Silja Kosonen ja Alisa Vainio olivat MM-kisoissa parhaat eurooppalaiset. Saga Vanninen, Krista Tervo, Wilma Murto ja Elina Lampela kenties seuraavassa ryhmässä, ja Ilona Mononen vahvasti nousussa kohti Euroopan kärkitasoa. Miesten puolella tilanne on kehnompi, mutta onhan Oliver Helanderilla puolustettavanaan edellisten EM-kisojen pronssimitali.
Nyman:
Terveyttä suomalaisurheilijoille. Ja muillekin.
Harmillisen moni suomalaistähdistä kärsi tällä kaudella vaivoista. Osa ei päässyt lainkaan kilpakentille, osalla valmistautuminen jäi vajaaksi vaivojen vuoksi ja osalla kausi katkesi kesken.
Toivottavasti ensi kaudella näemme kentillä esimerkiksi Topi Raitasen ja Nathalie Blomqvistin, ja muun muassa Wilma Murto, Oliver Helander, Eveliina Määttänen, Jessica Kähärä, Reetta Hurske ja Nooralotta Neziri säästyvät vammoilta valmistautuessaan tulevaan EM-kisakesään.