Merkel ei lämpene EU:n johtajapelistä

Saksa ei tavoittele vakavasti lähiviikkoina jaettavia Euroopan unionin mahtipestejä. Liittokansleri Angela Merkel ei halua itselleen Brysseliin ulkopoliittista kilpailijaa – ei kotimaista eikä ulkomaista. EU:n huippuvirkojen täyttäminen ei muutenkaan herätä Berliinin poliittisissa piireissä eikä ainakaan kanslerinvirastossa suuria intohimoja.

EU:n suurimmalle kansantaloudelle ja samalla suurimmalle maksajalle on tärkeintä saada itselleen taloudellisesti merkittävä komissaarin salkku. Kokeneiden poliittisten tarkkailijoiden mukaan Berliini haluaa junailla EU:n presidentiksi ja ulkoministeriksi ”sopivasti heikot” henkilöt, jotka tanssivat tärkeimpien kansallisten hallitusten pillin mukaan eivätkä ”häiritse” liian omintakeisilla ja itsenäisillä linjauksillaan.

Jotkut uuden porvarihallituksen ulkopoliittiset neuvonantajat myöntävät tämän. Samaan hengenvetoon he muistuttavat, ettei Merkelin linja suoranaisesti paranna tai heikennä yhdenkään spekulaatioissa olleen ehdokkaan mahdollisuuksia.

Punavihreän opposition taustavaikuttajat ovat yhtä mieltä siitä, että Baden-Württembergin pääministerin, kulmikkaan ulkopoliittisen ummikon Günther Oettingerin nimittäminen Saksan komissaariehdokkaaksi kertoo paljon Merkelin EU-politiikasta. Valtiovarainministeriksi nostetun uuden hallituksen vahvan miehen Wolfgang Schäublen lähettäminen Brysseliin olisi ollut parhaiden voimien tuhlaamista. Oettinger puolustaa komissiossa riittävästi Saksan etuja, mutta ei persoonana nouse taatusti komission tähdeksi.

EU:n kannalta Merkelin toisen hallituksen merkittäviä uusia ministereitä ovat juuri valtiovarainministeri Schäuble ja puolustusministeri, huippusuosittu nuori Karl Theodor zu Guttenberg. Molemmat ovat Merkelin oikeistolaisia aatetovereita.

Jo Helmut Kohlin luotettuna aseenkantajana toimineen Schäublen arvellaan nousevan EU:n ulkoministeritapaamisten mahtimieheksi, jonka linjausten mukaan jäsenmaiden julkisia talouksia jatkossa arvioidaan.

Zu Guttenbergin uskotaan yhdessä liittokansleri Merkelin kanssa muodostavan Saksan tärkeän ulkopoliittisen parivaljakon. Zu Guttenbergillä on erinomainen suhdeverkosto erityisesti Washingtonissa, mutta myös Brysselin Nato-piireissä. Merkel, joka haluaa ehdottomasti olla Saksan ulkopolitiikan ”pääkokki”, saa hyvää tukea poliittisesti lojaalilta Baijerin sisarpuolueen CSU:n tähdeltä. Varakanslerille, liberaaleja edustavalle ulkoministerin Guido Westerwellen rooliksi jää Saksan ulkoministeriön taustavaikuttajien mukaan ”tarjoilla Merkelin resepteihin perustuva politiikka”.

Berliinin kanslerinviraston emännän kerrotaan olevan ensimmäisen valtakautensa jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että hän itse omilla suhteillaan pystyy parhaiten ajamaan Saksan asiaa sekä Euroopassa että suhteissa Moskovaan ja Washingtoniin. Merkelin tärkein linkki EU:ssa on Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy. Suurvaltojen pääkaupungeissa Westerwelle on kanslerin rinnalla vielä enemmän oppipoika.

Lue myös:

    Uusimmat