Lukupiiri: Tuomitseeko suomalaispiispa Jeanne D'Arcin roviolle?

Rikkeensä takia Olavi lähetetään jatko-opintoihin takaisin Pariisiin, jossa hän toivoo tapaavansa rakastettuna Miraclen, mutta saakin piispa Pierre Cauchonilta tehtävän ja uhkavaatimuksen: Olavin on lähdettävä tapaamaan nuorta naista nimeltä Jehanne D'Arc ja löytää todisteita tämän noituudesta. Ellei tätä kansankiihottajaa saada roviolle, joutuu Miracle tuomioistuimen eteen sukupuolensa takia.

Gummerus

Jeanne d’Arc kietominen Olavin tarinaan tuo mielenkiintoisen säväyksen tähän historialliseen romaaniin. Ranskan puolesta taistelleen Orléansin neitsyen tarinasta löytyy paljon yhdyskohtia Miraclen kohtaloon. Bouvreuilin linnan sellissä Olavi tapaa älykkään ja voimakastahtoinen nuoren vangin, jolla on suuri salaisuus.

"Neito saatoi olla harhainen ja naisten tapaan tunteellinen, mutta noita hän ei ollut. Ja jos olin aivan rehellinen, hän ei kuulostanut harhaiseltakaan. Hänessä ei myöskään ollut havaittavissa viekkautta eikä pahansuopuutta. Kuitenkin Miraclen vuoksi minun olisi täytettävä velvollisuuteni ja lähetettävä tämä viisas neitsyt roviolle. Ilman minua Miracle tuomittaisiin. Vatsaani kiristi. Minun oli valittava."

Mielenkiintoisella juonenkäänteellä, joka herättää kirjan eloon, ei kuitenkaan loppujen lopuksi tunnu olevan suurta merkitystä kenenkään kohtalon kannalta. Cauchon tiivistää asian loistavasti.

”No niin, tehtäväsi on suoritettu, poika. Sinusta ei ollut kerrassaan mitään apua. Minun ei kai tarvitse enää muistuttaa, että sinun on iäksi vaiettava kaikesta täällä kuulemastasi ja näkemästäsi Pariisiin palattuasi. Vaikka et sinä kyllä ole pässinaivoillasi mitään mistään ymmärtänytkään.”

Ja se on totta. Olavi pyörittelee mielessään sivukaupalla tätä Lorrainen neitseen "salaisuutta", vaikka lukija on sen jo keksinyt aikoja sitten. Kirjan ongelmana onkin tämä heikkoluontoinen, raukkamainen ja hieman yksinkertainen päähenkilö, jota on vaikea kunnioittaa, varsinkin nyt kun hänen olisi pitänyt jo kasvaa aikuiseksi.

"Minä olin liikuttunut omasta tarinastani. Kitkerät vedet tahtoivat nousta silmiini. Voi voi, kuinka minua olikaan nainen pettänyt ja petkuttanut. Ja minä olin kaikkeni antanut, sokeasti luottanut, mutta ei, ei se auta. Nainen on julma, kaunis ja julma. Petollisen naisen takia olin vastikään ollut menettää kaiken. Kuinka olinkaan Miraclea rakastanut, miehenä ja naisena!"

Kauniston teksti on edelleen rikasta, roisia ja ajalle sopivaa. Romaania on ilo lukea juuri loisteliaan kirjoitustyylin ansiosta. Kirjan rauhallinen sävy ja tarinan kulku on miellyttävää, mutta pian selviää, ettei juonta ei ole nimeksikään. Kirjan heppoinen tarina koostuu oikeastaan Olavin toilailuista ja vääristä johtopäätöksistä. Välillä tuntuu, että tehdään tikusta asiaa.

Kirjasarjan toinen osa selittää kuitenkin hieman paremmin Olavin tunnontuskat. Kun Olavi puhuu lankeamisestaan ja synneistään, hän puhuu asiaa. Tämä himokas nuori pappi on valmis kellistämään kenet tahansa naisen, joka tielleen sattuu. Suuri rakkaus Miraclea kohtaan tuntuu välillä hieman pinnalliselta, vaikka tämän rakkaustarinan kuuluisi kuitenkin viedä Olavin tarinaa eteenpäin.

Lukupiiri: Homo homini lupus – mutta ken ihmissutta pelkäisi?

Lukupiiri: Älä lue tätä kirjaa, ikinä

Lukupiiri: Miten kirjoja tulee lukea, Virginia Woolf?

Lukupiiri: Näin Ivana Helsinki nousi maailmanmaineeseen

Teksti: Leena Salo

Kuva: Gummerus

• 09:07
  Tekoäly

  Kertooko ajatusviiva tekoälyn käytöstä? Näin kommentoivat asiantuntijat
• 08:43
  Leivonta

  Älä tee tätä joulutorttuvirhettä
• 06:44
  Vitamiinit

  Reijo Laatikaiselta tärkeä muistutus monivitamiinipillereistä
• Eilen19:12
  Testit

  Ymmärrätkö suomalaiset murresanat? Testaa tietosi!
• Eilen18:04
  Takaisinvedot

  Oletko pähkinä- tai vehnäallergikko? Karl Fazerin konvehtirasiassa vääriä suklaita
• Lataa lisää