Olen puolustanut nuoren Rosen kunniaa pian 20 vuotta, kunnes Kate Winslet tuli ja veti maton jalkojeni alta. Päättyikö vuosisadan rakkaustarina Jackin turhaan kuolemaan?
Olen pian 30-vuotias kaupunkilaisnainen, joka avoimesti rakastaa vuoden 1997 hittielokuva Titanicia. Jokainen minut sosiaalisessa mediassa tunteva ihminen on tämän elokuvallisen erityispiirteen minussa huomannut.
Olen esimerkiksi saanut joululahjaksi kopion Valtameren sydän -kaulakorusta, josta innostuin niin, että punastuin ja julkaisin kuvan Instagramissa.
Se myös roikkui kaulassani, kun osallistuin tiedekuntani pöytäjuhliin ystäväni kanssa. Olimme pukeutuneet elokuvan rakastavaisiksi Roseksi ja Jackiksi. Tilaisuudessa pidin puheen elokuvan yhteiskuntarajat ylittävästä rakkaudesta.
Syksyllä olin kuukauden ajan työttömänä. Käytin päiväni kasaillen tuhannen palan Titanic-palapeliä, jonka jännittäviä rakennusvaiheita snäppäsin lähinnä omaksi ilokseni muutamille seuraajilleni.
Vuonna 2014 matkustin luonnollisesti Tallinaan, jossa oli Titanic-näyttely. Näyttelyssä oli mahdollista otattaa itsestään kuva laivan keulassa kädet levitettynä ilmaan. Olin teettänyt tätä varten Leonardo DiCaprio -naamarin, jotta ystäväni muuntuisi kuvassa Jackiksi ja voisin sanoa: ”Jack, I’m flying!”
Facebookissa seinälleni jaetaan jokainen meemi ja uutinen, joka millään tavoin koskettaa Titanicia.
