Olen puolustanut nuoren Rosen kunniaa pian 20 vuotta, kunnes Kate Winslet tuli ja veti maton jalkojeni alta. Päättyikö vuosisadan rakkaustarina Jackin turhaan kuolemaan?
Olen pian 30-vuotias kaupunkilaisnainen, joka avoimesti rakastaa vuoden 1997 hittielokuva Titanicia. Jokainen minut sosiaalisessa mediassa tunteva ihminen on tämän elokuvallisen erityispiirteen minussa huomannut.
Olen esimerkiksi saanut joululahjaksi kopion Valtameren sydän -kaulakorusta, josta innostuin niin, että punastuin ja julkaisin kuvan Instagramissa.
Se myös roikkui kaulassani, kun osallistuin tiedekuntani pöytäjuhliin ystäväni kanssa. Olimme pukeutuneet elokuvan rakastavaisiksi Roseksi ja Jackiksi. Tilaisuudessa pidin puheen elokuvan yhteiskuntarajat ylittävästä rakkaudesta.
Syksyllä olin kuukauden ajan työttömänä. Käytin päiväni kasaillen tuhannen palan Titanic-palapeliä, jonka jännittäviä rakennusvaiheita snäppäsin lähinnä omaksi ilokseni muutamille seuraajilleni.
Vuonna 2014 matkustin luonnollisesti Tallinaan, jossa oli Titanic-näyttely. Näyttelyssä oli mahdollista otattaa itsestään kuva laivan keulassa kädet levitettynä ilmaan. Olin teettänyt tätä varten Leonardo DiCaprio -naamarin, jotta ystäväni muuntuisi kuvassa Jackiksi ja voisin sanoa: ”Jack, I’m flying!”
Facebookissa seinälleni jaetaan jokainen meemi ja uutinen, joka millään tavoin koskettaa Titanicia.
Ja yksi teema on vuosien ajan aina ollut yli muiden: The Ovikeskustelu.
Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan suuri enemmistö on aina ollut sitä mieltä, että ovella olisi ollut tilaa kahdelle, ja että Rose on itsekäs pikkuämmä, joka antaa Jackin jäätyä hengiltä.
Itse olen kuitenkin puolustanut nuoren Rose DeWitt Bukaterin kunniaa lähes 20 vuotta. Voisi sanoa, että olen epävirallisen Stop Blaming Rose! -liikkeen nokkanaisia.
Myytinmurtajat menivät todistamaan, että ovelle olisi mahtunut kaksi ihmistä. Mikäli Rosen päällä olleen pelastusliivin olisi vielä köyttänyt oven alle, ovi olisi kannatellut paria ja he olisivat saaneet lämpöä toistensa kehoista. Ja mahdollisesti jääneet henkiin.
Olen pitänyt paatoksellisia puheenvuoroja, joissa olen vedonnut siihen, että Jack Dawson halusi olla herrasmies viimeiseen asti. Hänen tehtävänsä oli pelastaa Rose siitä pitäen, kun hän pelasti naisen ensimmäisen kerran laivan takakannella.
Olen pyytänyt rakkautta ja Rosea vihaavia ihmisiä eläytymään tilanteeseen. Leikitään, että on 16-vuotias ylämystötyttö, joka on tulisesti rakastunut köyhään kiertolaispoikaan, ja on juuri antanut tämän ”piirtää itsensä kuin yhden ranskalaistytöistään”. Että on eronnut merkittävästi vanhemmasta ja varakkaasta kihlatustaan, heilunut kirveen kanssa uppoavassa risteilyaluksessa, katkaissut välit äitiinsä, nippanappa jäänyt hukkumatta ja todistanut satojen ihmisten kuoleman. Lopulta hyisessä vedessä löytänyt tiensä ovelle, jolle tämä elämän rakkaus haluaa neitosen nostettavan.
Käsi ylös, jolle tulisi siinä hetkessä mieleen sitoa pelastusliivinsä ovenrämän ympärille?
Olen siis kiillottanut Rosen kilpeä pian koko aikuisikäni, ja noussut mielestäni usein The Ovikeskustelun moraaliseksi voittajaksi, niin mitä tekee Rosea näytellyt Kate Winslet?
Eilen uutisoitiin Kate Winsletin viimein laittaneen sinetin The Ovikeskustelulle. Jimmy Kimmelin keskusteluohjelmassa vieraana käynyt Winslet sanoi, että ovelle olisi mahtunut kaksi ihmistä.
Tavallaan Kate Winslet sanoo, että Leonardo DiCaprion näyttelemä Jack kuoli turhaan, ja Rose oli kuin olikin itsekäs, hemmoteltu hempukka.
Kyse ei ollutkaan yhteiskuntarajat ylittävästä rakkaudesta, vaan aristokraatin romanssista kolmannella kannella asuneen jännittävän ja komean, mutta varattoman pojan kanssa.
Romanssista, jonka tarkoitus oli siis olla näpäytys äidille, joka käytti tytärtään keppihevosena, jolla ylläpitää suvun hyvää nimeä ja varallisuutta. Näppärästi tämä harha-askel sai päätöksen, kun koko kolmannen kannen väki hukkui.
Kate Winslet, annoit puolustupuheideni valua sormien välistä hukkaan.
Kate Winslet, maailmassa, jossa rakkaus on pervo aate, annoit tosirakkauden ivaajille avaimet.
Kate Winslet, olet maailman kaunein nainen ja ehkä tieteen puolella tässä oviasiassa, mutta rakkauden kiivaana puolustajana en suostu siihen, että Jack kuoli turhaan. Jack kuoli rakkauden takia ja voiko sitä silloin turhaksi kutsua?
Myytinmurtajissa elokuvan ohjannut James Cameron kertoi, että oli ovi minkä kokoinen tahansa, Jackin oli kuoltava elokuvassa, sillä niin siinä oli vain käyvä.
Minulle Titanicin rakkaustarina on aina muuttunut kouriintuntuvaksi loppukohtauksessa.
Ääni väristen ja kyyneleet silmissä olen useille elokuvan arvoa epäilleille selittänyt, että elokuva kertoo kaiken voittavasta ja ylittävästä rakkaudesta, joka viimein muuttuu täydelliseksi, kun Rose kuolee Jackille lupaamallaan tavalla – vanhana naisena omassa sängyssään.
Rose käpertyy sänkyynsä aluksella, joka on Titanicin hylyn yllä – ympyrä on siis sulkeutunut. Hytissä hänen ympärillään on kuvia, joissa hän "ratsastaa kuin mies", on kaksitason lentäjänä ja hurjastelee huvipuistossa. Kuvia, jotka näyttävät, että hän teki kaiken minkä lupasi Jackille, kun he taistelivat hengestään jäisellä ulapalla avunhuutojen jo hiljentyessä.
Tuonpuoleisessa Rose astelee jälleen Titanicin kellolle nuorena kauniina itsenään. Kello alla odottaa Jack. Aula on täynnä Titanicissa kuolleita, jotka puhkeavat suosionosoituksiin, kun pari viimein kuolemassa saa toisensa.
Ja minä itken kuin uhmaikäinen lapsi, ja vannon ikuisen rakkauden nimeen – sanoi Kate Winslet mitä sanoi.
P.S. Mikäli joku haluaa aloittaa keskustelun aiheesta ”Olisiko Roselle ja Jackille käynyt niin kuin Katelle ja Leonardolle käy Revolutionary Road -elokuvassa?” -aiheesta, olen käytettävissä.
