Kun puhutaan suomirockista, puhe kääntyy helposti Popedaan. Juuri 30-vuotinen sota 1977–2007 –nimisen kokoelman julkaissut tamperelaisyhtye ei ole enää pelkkä bändi, vaan legendan mittasuhteita lähentelevä käsite suomalaisella musiikkikentällä.
Legendan tarina alkoi, kun parikymppiset kaverukset Pauli ”Pate” Mustajärvi ja Ilari ”Ilpo” Ainiala päättivät pistää ystäviensä kanssa bändin pystyyn. Poko Records -levy-yhtiön juuri perustanut Epe Helenius kutsuttiin kuuntelemaan tuoretta yhtyettä Mustajärven vanhempien talon autotalliin Ikurin kaupunginosaan Tampereella.
– Innostuin Popedasta heti sen jätkämäisyyden ja aitouden takia. Pojat eivät todellakaan välittäneet mistään punkin tai progen kaltaisista muotivirtauksista, vaan keskittyivät soittamaan rehellistä rockia, Poko Recordsin toimitusjohtaja Helenius muistelee.
Helenius kiinnitti Suomen Rolling Stonesiksi nimeämänsä Popedan levy-yhtiöönsä. Vuonna 1978 yhtyeen nimeä kantava esikoislevy saapui markkinoille.
– Ensimmäinen levy oli jonkinasteinen pettymys. Amatöörimäisyys paistoi levystä ihan kunnolla läpi, eikä se saanut hyvää vastaanottoa. Ehkäpä Popeda tuotiin liian raakileena levyttämään. Saattaa kuitenkin olla, että ilman ensimmäistä levyä koko bändi olisi ehtinyt hajota, Helenius pohtii hieman huvittuneena.
Popeda loi itselleen mainetta raisun energisellä live-esiintymisellä. Heleniuksen mielestä bändin keikkakulttuuri oli ongelmallista siksi, koska yleisö ei alkuun oikein osannut suhtautua nuoreen ja uhmakkaaseen Popedaan.
– Popeda ei ollut missään mielessä muodikas, eikä istunut mihinkään sen ajan musiikkijuttuun, Helenius sanoo.
