Kumpaan vessaan menet julkisessa paikassa? Transsukupuolinen vastaa kysymyksiin, joita kaikki pohtivat

Pyysimme suomalaista transmiestä vastaamaan yleisimpiin kysymyksiin transsukupuolisuudesta.

”Niin olit ennen nainen vai?”

”Eli et oo oikea mies kuitenkaan?”

”Mihin vessaan sä menet?”

”Onko sulla penis?”

Koska sinulta viimeksi kysyttiin, oletko mies, tykkäätkö naisista tai miltä genitaalisi näyttävät? Ei ihan eilen – vai?

Sisu*, 30, on suomalainen transmies. Hän tietää, millaista on olla erikoisten, sukupuoleen kohdistuvien kysymysten kohteena. Pyysimme Sisua vastaamaan yleisimpiin kysymyksiin transsukupuolisuudesta.

COLOURBOX

Olet siis transmies. Mitä se tarkoittaa?

– Minut määriteltiin syntymässä tytöksi, mutta oikeasti olen aina ollut poika. Transmies siis tarkoittaa henkilöä, joka on korjannut sukupuolensa mieheksi.

Mitä eroa on transsukupuolisella ja transgenderillä?

– Transsukupuolinen on siis henkilö, joka kokee kuuluvansa eri sukupuoleen kuin mihin hänet on muiden taholta määritelty. Usein transsukupuoliset haluavat korjaushoitoja, jotta oma keho vastaa koettua.

– Transgender on henkilö, joka kokee olevansa jotain muuta kuin nainen tai mies, ehkä siinä rajalla, välissä tai sitten kokonaan ulkopuolella. Osa heistä saattaa haluta joitain korjaushoitoja, jotta keho vastaisi koettua. Transgenderistä käytetään myös suomennosta muunsukupuolinen.

Sergei Kleshnev

Onko sille olemassa oma termi, jos olen syntynyt naisena ja myös tunnen olevani nainen?

– ”Trans” on latinaa ja tarkoittaa ylittämistä, toiselle puolelle menemistä. Vastaavasti ”cis” tarkoittaa samalla/ tällä puolella olemista, ja tästä johtuvat käytössä olevat termit cissukupuolinen, cisnainen, cismies. He ovat siis henkilöitä, jotka kokevat olevansa juuri sitä, miksi heidät on syntymässä määritelty.

Kerrotko tapaamillesi uusille ihmisille, että olet transmies?

– Harvoin heti kättelyssä kerron olevani transmies, mutta kyllä se kaapista ulostulo on yleensä jossain vaiheessa edessä, eikä se lopu koskaan. Toki voisin vain salata menneisyyteni, kuten osa sukupuoltaan korjanneista tekee, mutta koen sen haastavaksi, koska pitäisi sitten aina olla puheidensa kanssa tarkkana.

Mitä termiä pitäisi käyttää: oletko ”korjannut” vai ”vaihtanut” sukupuolta, vai jotain muuta?

– Vaihtaminen on jotain sellaista, jota tehdään, kun halutaan jotain uutta, hienoa, parempaa esimerkiksi ihmiset vaihtavat uusiin vaatteisiin, uuteen autoon, parempaan kännykkään. Transihmiset eivät halua uutta kehoa, vaan he haluavat, että heidän kohdallaan tapahtunut virhe korjataan eli keho vastaamaan aivojen kokemusta siitä. Kysehän on siis kehoristiriidasta, eli siitä, että keho ja aivot eivät ole sukupuolesta samaa mieltä ja tämä on täysin synnynnäinen tila, ei mikään valinta.

Miksi se loukkaa, ettei käytetä oikeaa termiä? Entä, jos ei vaikka tiedä, mikä termi on oikea?

– Väärän termin käyttäminen antaa usein kuvan siitä, ettei sen käyttäjä ole kiinnostunut opettelemaan oikeita termejä, koska ei joko usko toisen identiteetin aitouteen tai muuten kunnioita henkilön itsemäärittelyoikeutta. Väärä termi voi olla myös erittäin loukkaava, kuten esimerkiksi ”transu”, joka nykyään on erittäin paha haukkumasana (vertaa näihin: huora, neekeri) ja se aiheuttaa paljon mielipahaa, vaikka sen kohteeksi joutunut tietäisi toisen olevan vain tietämätön.

– Parasta on aina kysyä, jos ei tiedä mitä termiä käyttää. Voi myös kysyä, mitä jonkun kertoma termi hänelle itselleen tarkoittaa, koska olemme kaikki yksilöitä.

Millaiset ihmiset ovat suvaitsevampia? Millaiset ihmistyypit puolestaan eivät kykene ymmärtämään kertomaasi?

– Monesti negatiivisen vastauksen saa ihmisiltä, joille asia tulee täytenä yllätyksenä ja uutena asiana, jolloin henkilö suojaa itseään puolustautumalla ja torjumalla. Heidän kanssaan aika usein auttaa ja siksi koen turhaksi lähteä tappelemaan asiasta.

– Yleensä itse saan vain positiivista palautetta ja kiitosta siitä, että olen jakanut itsestäni näin henkilökohtaisia asioita. Usein ajatellaan, että esimerkiksi iäkkäät henkilöt eivät ymmärtäisi tai hyväksyisi trans- ja muunsukupuolisuutta tai sukupuolettomuutta, mutta olen tavannut monia eläkeläisiä, joille asia ei ole ollut mitenkään ongelmallinen tai vaikea. Myös oma isoäitini oli transsukupuolisuuteni kanssa täysin ok. Tässäkin asiassa kyse on enemmän yksilöistä kuin ihmisryhmistä.

Pelottavatko muiden reaktiot? Onko Suomessa kokemuksesi mukaan pelottava ilmapiiri?

– En niinkään pelkää fyysistä väkivaltaa, sillä korjasin sukupuoleni mieheksi, ja valkoisella miehellä on Suomessa aika turvalliset oltavat. Transnaisten tilanne on tältä osin paljon huonompi. Enemmän pelkään henkistä väkivaltaa, väheksymistä ja syrjintää. Vaikka sitä on aika hyvin jo tottunut kuulemaan inhottavia asioita, niin kyllä sellaiset heitot kuin ”ai, et olekaan oikea mies”, ”vittu mikä transu!” tai ”kaikki transihmiset kuuluvat mielisairaalaan” aina onnistuvat jonkun verran satuttamaan.

Miten suhtaudut omaan ulkonäköösi nyt, pidätkö itseäsi komeampana tai muuten miellyttävämpänä itsellesi kuin ennen prosessia?

– Kehoni tuntuu nyt oikealta ja omalta – sellaiselta, millainen sen olisi aina pitänyt olla. Kun katson peiliin, näen vihdoin itseni, ja kehoni osat tuntuvat tutuilta. Ennen koin aina olevani kehoni vanki, suljettuna johonkin outoon ja omituiseen, jota en tunnista.

Onko joku asia korjausprosessissa ollut erityisen vaikea?

– Itselleni vaikein osuus on ollut yhteiskunnan suhtautuminen ja edelleen kriiseilen välillä siitä, saanko vieläkään aidosti olla muiden mielestä oma itseni ja nähdäänkö minut sellaisena kuin olen, vai yritetäänkö identiteettiäni vähätellä ja minua pakottaa takaisin kaappiin vihapuheella. Haluaisin olla tässäkin haastattelussa reilusti omalla nimellä ja vaikka naamallani, mutten uskalla.

Kumpaan vessaan menet julkisessa paikassa?

– Nykyään minua ei edes päästettäisi naisten vessaan, joten siinä ei ole ongelmaa. Alussa oli hankalaa, kun prosessiin kuuluu niin sanottu tosielämänkoe, jossa henkilön kuuluu elää kokemassaan sukupuolessa, vaikka muutoksia ei kehossa olisikaan vielä tapahtunut. Tässä kohtaa minulta edellytettiin, että alan käyttää miesten vessaa ja pukuhuonetta, joka oli todella pelottavaa ja ahdistavaa, sillä ulkopuoliset lukivat minut naiseksi. Usein transsukupuoliset jättäytyvät tässä kohtaa pois työ- ja kouluelämästä sekä harrastuksista, ja paluu myöhemmin voi olla erittäin haastavaa, eivätkä kaikki siinä onnistu.

– Lisäksi meidän yhteiskunnassamme on vaikeaa elää naisen ja miehen välimaastossa, sillä kaikki on rakennettu vain kahden sukupuolen mukaan. Koenkin olevani onnellisessa asemassa ollessani transsukupuolinen enkä muunsukupuolinen tai sukupuoleton. Toivoisin, että voisimme helpottaa kaikkien meidän elämää sillä, että sallisimme jokaisen ilmentää itseään haluamallaan tavalla, oli henkilö sitten cis, trans, inter tai muu.

Ihmiset voivat kysyä transsukupuolisesta, että ”eikö hän ennen ollut eri sukupuolta”. Mitä tähän voisi vastata?

Sergei Kleshnev

– Koska esimerkiksi transsukupuoliseksi synnytään ja kehoa korjataan vastaamaan aivojen kokemusta siitä, millainen niiden mielestä kehon kuuluu olla, eivät henkilöt yleensä koe olleensa koskaan muuta kuin sitä sukupuolta, johon korjausta tehdään. Eli ei esimerkiksi ole naisia, joista tehdään miehiä, vaan miehiä, joita autetaan olemaan sellaisia miehiä kuin he kokevat olevansa. En siis itse koe koskaan olleeni nainen, vaikka muut yrittivät pakottaa minua olemaan sitä ulkonäköni takia.

Kuinka usein törmäät siihen, että sinulta kysytään, mitä ”housuissasi on”? Mikä on paras vastaus siihen?

– Välillä tämä kysymys tulee vastaan ja se on outoa, koska emme voi tietää kenenkään housujen sisällöstä mitään, ja silti tätä ei kysytä töissä pomolta, eikä edes omilta kavereilta. Se, mitä minulla on housuissa, ei kosketa ketään muuta kuin sitä henkilöä, jonka kanssa vietän intiimejä hetkiä.

– Jokainen voi miettiä miltä itsestä tuntuisi, jos heiltä tultaisiin ventovieraan toimesta kysymään, että mitä sulla on housuissa ja miltä ne näyttää. Olisiko se ok? Mitä itse vastaisit siihen?

Vanhemman sukupolven ihmiset usein päivittelevät, kun ”ei ennen ollut tällaisia asioita”. Mitä tällaiseen voisi vastata?

Sergei Kleshnev (ziplama@mail.ru)

– Sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on ollut aina olemassa, heihin  vain ei joko ole kiinnitetty huomiota, heidät on pakotettu pysymään piilossa tai he ovat olleet luonteva osa alueen asukkaita, jolloin heistä ei ole nostettu mitään kohua. Myös sosiaalinen media on lisännyt näkyvyyttä ja asenteiden lieventymisen sekä tiedon lisääntymisen myötä ihmiset ovat tulleet ulos, esiin ja tietoisiksi moninaisuudesta.

Miksi joillekin on niin tärkeää tietää, mitä sukupuolta muut ihmiset ovat? Voidaan esimerkiksi tuijottaa tai kommentoida.

– Väitän, että tämä johtuu siitä, kuinka meidät on kasvatettu. Elämme yhteiskunnassa, jossa aiemmin ei tiedostettu moninaisuuden olemassaoloa, ja siksi se on niin monelle outo asia. On luonnollista ihmetellä ja kyseenalaistaa itselleen vieraita asioita, enkä koe sitä mitenkään huonona asiana, kunhan koitetaan olla loukkaamatta ketään sillä ja muistetaan kunnioittaa toisten itsemäärittelyoikeutta.

Sisu toimii kouluttajana, puhelinvertaisena ja ohjaa verkkovertaisryhmää ja valtakunnallisessa Sinuiksi- tuki- ja neuvontapalvelussa, josta saa sekä ammattilais- että vertaistukea seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kydymyksissä: www.sinuiksi.fi

*Sisun nimi on muutettu