Useat tutkimukset ja oikeustapaukset kertovat, että on tilanteita, joissa lapsi saattaa kertoa jotain väärää ja tuoda sen myöhemmin esille, sanoo oikeuspsykologi Julia Korkman Huomenta Suomen haastattelussa.
Korkman on antanut lausunnon tapauksessa, jossa Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän Jens Kukan hyväksikäyttötuomiota haetaan purettavaksi. Kyse on siitä, että Auerin lapset ovat nyt kertoneet Auerin asianajajalle valehdelleensa tapahtumista sijaisvanhempien johdattelemana.
Hovioikeus vahvisti kesällä 2013 Anneli Auerin ja Jens Kukan saaman käräjätuomion seksuaalirikoksista. Asianajaja Markku Fredman perustelee vaatimuksessa Helsingin Sanomien mukaan, että tuomio perustui keskeisesti lasten kertomuksiin, ja nyt tuomiolta on pudonnut pohja.
Alempi oikeusaste oli tuominnut Jens Kukan kymmenen vuoden ja Anneli Auerin seitsemän vuoden vankeusrangaistuksiin. Kukan katsottiin syyllistyneen kymmeneen seksuaalirikokseen ja yhteen pahoinpitelyyn. Auer tuomittiin kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Lue lisää: Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikostuomiota vaaditaan purettavaksi – nämä oikeudelliset kysymykset ovat auki
Julia Korkmanin tuore lausunto annettiin asianajaja Fredmanin pyynnöstä. Korkman on toiminut aiemmin Auer-tapauksessa syyttäjän asiantuntijatodistajana. Hän on tehnyt myös väitöskirjan lasten haastatteluista seksuaalirikosten tutkinnassa.
Korkman puhuu lasten kuulustelemisesta ja käyttämisestä todistajina yleisellä tasolla eikä ota kantaa suoraan Auer-tapaukseen.
– On aika helppoa saada lasta kertomaan asioita, joita ei ole tapahtunut, jos aikuinen antaa ymmärtää, että tämä olisi nyt se kertomus, jota toivottaisiin.
– Pöydälläni on Suomessakin ollut esimerkiksi tapaus, jossa nuori on kertonut vanhemman taholta tapahtuneesta hyväksikäytöstä, ja myöhemmin todennut, ettei se pidä paikkaansa, Korkman kertoo.
