Useat tutkimukset ja oikeustapaukset kertovat, että on tilanteita, joissa lapsi saattaa kertoa jotain väärää ja tuoda sen myöhemmin esille, sanoo oikeuspsykologi Julia Korkman Huomenta Suomen haastattelussa.
Korkman on antanut lausunnon tapauksessa, jossa Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän Jens Kukan hyväksikäyttötuomiota haetaan purettavaksi. Kyse on siitä, että Auerin lapset ovat nyt kertoneet Auerin asianajajalle valehdelleensa tapahtumista sijaisvanhempien johdattelemana.
Hovioikeus vahvisti kesällä 2013 Anneli Auerin ja Jens Kukan saaman käräjätuomion seksuaalirikoksista. Asianajaja Markku Fredman perustelee vaatimuksessa Helsingin Sanomien mukaan, että tuomio perustui keskeisesti lasten kertomuksiin, ja nyt tuomiolta on pudonnut pohja.
Alempi oikeusaste oli tuominnut Jens Kukan kymmenen vuoden ja Anneli Auerin seitsemän vuoden vankeusrangaistuksiin. Kukan katsottiin syyllistyneen kymmeneen seksuaalirikokseen ja yhteen pahoinpitelyyn. Auer tuomittiin kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Lue lisää: Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikostuomiota vaaditaan purettavaksi – nämä oikeudelliset kysymykset ovat auki
Julia Korkmanin tuore lausunto annettiin asianajaja Fredmanin pyynnöstä. Korkman on toiminut aiemmin Auer-tapauksessa syyttäjän asiantuntijatodistajana. Hän on tehnyt myös väitöskirjan lasten haastatteluista seksuaalirikosten tutkinnassa.
Korkman puhuu lasten kuulustelemisesta ja käyttämisestä todistajina yleisellä tasolla eikä ota kantaa suoraan Auer-tapaukseen.
– On aika helppoa saada lasta kertomaan asioita, joita ei ole tapahtunut, jos aikuinen antaa ymmärtää, että tämä olisi nyt se kertomus, jota toivottaisiin.
– Pöydälläni on Suomessakin ollut esimerkiksi tapaus, jossa nuori on kertonut vanhemman taholta tapahtuneesta hyväksikäytöstä, ja myöhemmin todennut, ettei se pidä paikkaansa, Korkman kertoo.
Lue myös: Kokeneet poliisit Auer-tapauksen uudesta käänteestä: "Kuulostaa enemmän ammattirikollisten tavalta peruutella ja muuttaa kertomuksia"
Korkmanin mukaan tapauksissa on saatu myös hyvin selville, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että lapsi on alun perin kertonut epätosia asioita.
– Ymmärrän, että ihmiset hätkähtyvät, miten se voi olla mahdollista, mutta tutkimusnäytön perusteella se ei ole mitenkään eriskummallista, vaikka se on näin vakavaa.
Korkmanin mukaan lapsia kuulustellessa täytyy myös ymmärtää se, että lapset varttuvat maailmassa, jossa aikuiset ikään kuin kertovat heille, kuinka asiat ovat.
– Lapsen käytökseen liittyy aika vahvasti halu olla aikuisten mieleen ja sanoa, mitä aikuinen haluaa.
Julia Korkman kertoo esimerkin huoltajuuskiistoista, joissa on selvästi nähty, että toinen vanhempi tiedostaen tai tiedostamattaan on vaikuttanut lapsen käsitykseen toisesta vanhemmasta hyvin merkittävästi.
– Kertomus toisesta voi muuttua kuin yö ja päivä ja myöhemmin nämä lapset saattavat sanoa, että itse asiassa he tiedostivat sen koko ajan, ettei toinen vanhempi ollut paha ja heillä oli todella paha olo, mutta he kokivat, etteivät voineet muutakaan.
Mitä kuulusteluissa tulee ottaa huomioon?
Julia Korkman on kouluttanut suuren määrän syyttäjiä, poliiseja sekä soten ja lastensuojelun ammattilaisia.
Hän painottaa, että kun lapsia kuulustellaan, niin vaikka haastattelu tehtäisiin hyvin ja oikein, täytyy aina huomioida, onko sellaisia tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa lapsen kertomukseen.
Jos lapsia ajatellaan todistajina tai heitä kuulustellaan, mitkä ovat erityisen tärkeitä asioita, jotka kuulustelijan pitäisi ymmärtää?
– Yleensä kun lapsia kuullaan ainakin rikosprosessissa, silloinhan on yleensä joku tapahtuma, joka halutaan selvittää. Silloin on keskeistä ymmärtää, miten epäilty tapahtuma on syntynyt, onko tapahtumasta pitkä aika, onko sen jälkeen ollut riskinä, että lapsen kanssa on puhuttu esimerkiksi johdattelevasti.
– Yleensäkin suomalaisissa ohjeistuksissa puhutaan siitä, että täytyy miettiä vaihtoehtoisia selityksiä epäilylle tapahtumalle. Sitten täytyy yrittää huomioida, onko joku aikuinen ehtinyt vaikuttaa kertomukseen ennen haastattelua.
Lue lisää: MTV:n rikostoimittajat ihmettelevät hymyilevän Vastaamo-tietomurrosta epäillyn käytöstä: "Kuulustelut etenevät, hän rupeaa pehmenemään – tiili rupeaa puremaan"
Korkman muistuttaa, että osa tapauksista, joissa lapsen epäillään joutuneen rikoksen uhriksi, on erehdyksiä. Aikuinen on voinut esimerkiksi tulkita väärin jotain, mitä lapsi on sanonut tai on huolestunut aiheetta.
– Itse kuulustelussa on hirveän keskeistä, että pystytään puhumaan lapsen kanssa kieltä, jota lapsi ymmärtää. Kysymysten pitää olla selkeitä, muttei johdattelevia. Se ei ole ihan helppoa, vaan vaatii jonkin verran harjoittelua ja ymmärrystä johdattelun merkityksestä, mutta se on aivan tehtävissä.
Korkman sanoo, että etenkin pienten lasten kohdalla kuulustelu ei saa kestää liian pitkään, ettei lapsen keskittyminen herpaannu. Kuulusteluissa täytyy myös varoa, ettei uhri uudelleen traumatisoidu.
– Esimerkiksi aikuisille raiskausuhreilla prosessi voi olla niin raskas, että se on jopa kuormittavampi kuin itse tapahtuma, ja niin ei tietenkään saisi olla.
2:43