Anneli Aueria ja Jens Kukkaa (aiempi nimi) koskeva seksuaalirikosjuttu jatkuu tänään Turussa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.
Aamupäivällä salissa kuultiin Auerin ex-miesystävää Jens Kukkaa. Iltapäivän puolella oikeus kuulee Auerin veljeä, joka toimi Auerin lasten sijaisisänä.
Syyttäjä vaatii Auerille ja Kukalle rangaistusta yhteensä 18 väkivalta- ja seksuaalirikoksesta. Kummatkin kiistävät kaikki rikokset. Syyttäjän mukaan uhreja ovat Auerin lapset.
MTV Uutiset seurasi tässä artikkelissa sijaisisän kuulemista.
Kello 17.53
Oikeudenkäynnin julkinen osuus on päättynyt tältä päivältä.
Kello 17.48
Syyttäjä haluaa Auerin veljen kertovan tarkalleen, paljonko sijaisvanhemmille maksettiin Auerin lasten huoltamisesta.
– En osaa sanoa tarkkoja summia, veli vastasi.
Auerin veli kaivoi kuitenkin taskustaan lapun, jolle hän oli kirjoittanut vuonna 2011 heille maksetut kulukorvaukset ja palkkiot. Tuona vuonna jokaisesta lapsesta maksettiin kulukorvausta 400 euroa. Näiden lisäksi sijaisvanhemmille maksettiin palkkiota, eli palkkaa heidän työstään noin 4000 euroa kuukaudessa.
Fredmanin kertoma palkkio runsaat 9000 euroa kuukaudessa oli maksettu vuonna 2017.
– Joidenkin mielestä se oli kultakaivos, mutta meidän mielestämme se ei ollut sitä. Oli meillä säästöjä.
Kello 17.38
Auerin asianajaja kyselee nyt siitä, miltä sijaisisästä tuntui silloin, kun Auerin lapset muuttivat pois heidän luotaan. Lapset olivat kuitenkin asuneet perheen luona useita vuosia.
– Hyvältä, sijaisisä vastasi yksiselitteisesti.
Kello 17.35
Nyt Auerin asianajaja haluaa tietää, miten paljon rahallinen korvaus vaikutti siihen, että sijaisvanhemmat ottivat Auerin lapset asumaan luokseen.
Fredman tuo esiin, että sijaisisä oli tuohon aikaan hetken aikaa lomautettuna työpaikastaan.
Auerin veljen mukaan he ottivat lapset luokseen asumaan, koska Anneli Auer painosti heitä siihen. Lisäksi päätökseen vaikutti myös se, että lapset olivat kuitenkin heidän sukulaisiaan.
– Totta kai raha sillä tavalla vaikutti, että pitäähän siitä sijaishuollosta korvausta saada, Auerin veli vastasi.
Fredman kertoo, että verottajan antamien tietojen mukaan sijaisvanhemmille on maksettu yli 9000 euroa kuukaudessa bruttona korvausta Auerin lasten hoitamisesta.
Sijaisisä hiiltyy oikeudessa, kun Fredman puhuu rahasta ja viittaa sijaisvanhempien taloudelliseen motiiviin ottaa lapset asumaan luokseen.
Kello 17.27
Lapset alkoivat Fredmanin mukaan puhua ensin isän murhasta, viiltelystä ja saatananpalvonnasta. Näiden kertomusten jälkeen lapset kävivät oikeuspsykologisissa haastatteluissa.
Kuukautta myöhemmin lapset alkoivat puhua seksuaalisista hyväksikäytöistä.
Fredman haluaa tietää, kysyikö poliisi sijaisisältä, ovatko lapset puhuneet seksuaalirikoksista, koska jotain viitteitä sellaisista olisi tullut.
– En muista tarkasti, mutta poliisi kysyi ovatko lapset puhuneet tällaista.
Sijaisisän mukaan hän kuuli ensimmäisen kerran seksuaalirikoksiin viittaavia asioita nuorimman lapsen suusta hotellissa Salossa. Tuolloin tyttö kertoi, että hänen peppuunsa oli käsketty työntää jotain esineitä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun sijaisisä kuuli Jens Kukasta, koska tyttö oli kertonut "valmistautuvansa Jensiä varten".
Fredmanin mukaan tämä oli tapahtunut elokuun lopulla 2011 hotellissa Salossa. Lapset olisivat alkaneet puhua juuri ennen konserttiin lähtöä.
Sijaisisä kertoi lasten seksuaalikertomuksista viranomaisille vasta seuraavana maanantaina, eli neljä päivää myöhemmin.
– Miksi tällainen viive? Fredman kysyi.
– En muista tarkasti näitä ajankohtia, Auerin veli vastasi.
– Mitä teitte tämän väliajan, kun lapset kertoivat seksuaalirikoksista ja ennen kuin kerroitte asian viranomaisille? Erikoinen sattuma, että poliisi kysyy teiltä ensin ovatko lapset puhuneet mitään seksuaalirikoksiin viittaavaa ja sitten poliisi soittaa teille neljä päivää myöhemmin ja juuri samana päivänä kerrotte, että lapset ovat puhuneet nyt tällaista. Erikoista, Fredman hämmästeli.
Sijaisisä ei osannut ottaa tarkasti kantaa aikoihin, koska hän ei oman kertomansa mukaan muista tarkasti noita päivämääriä.
Kello 17.08
Salissa käydään nyt tarkemmin läpi lasten kertomusten sisältöä ja niiden uskottavuutta.
Sijaisisän mukaan saatananpalvonta on hänelle itselleen täysin vierasta. Lapset toivat kertomuksissaan esiin, että äiti olisi harrastanut perheen vanhimman tyttären kanssa saatananpalvontaa ja eläinten uhraamista.
– Minä epäilen, että ei Anneli ole mitään saatananpalvontaa harrastanut. Siellä on niin paljon tarinoita. Lapset varmasti värittävät näitä tarinoita, veli sanoi.
– Onko teillä mitään käsitystä siitä, kuka on lapsille tällaisia saatananpalvontatarinoita kertonut? Fredman kysyi.
–Anneli, veli vastasi.
Sijaisisä sanoo, ettei hän ota mitään kantaa lasten kertomusten uskottavuuteen.
– Minun asiani ei ole ottaa siihen kantaa. Minä olen vain vienyt asiaa eteenpäin.
Sijaisisä kieltää lukeneensa itse kirjoja saatananpalvonnasta.
Kello 16.50
Nyt käydään läpi sitä, miten lasten kertomukset heihin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä syntyivät kesällä 2011.
Sijaisisän mukaan hän alkoi videoida lasten kertomuksia vasta sitten, kun syyttäjä neuvoi häntä tekemään niin. Tämä olisi tapahtunut perheen kotona.
Fredmanin mukaan muutamat videot on kuitenkin kuvattu sijaisperheen veneessä.
Sijaisisän mukaan isän murhasta lapset puhuivat ensimmäisen kerran veneessä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä Salossa hotellissa.
Fredman näyttää salissa videota Auerin pojasta, joka kertoo isänsä murhayöstä. Fredmanin mukaan tämä video on kuvattu vasta kaksi viikkoa sen jälkeen, kun poika oli sijaisisän mukaan kertonut ensimmäisen kerran isän murhasta.
– Oikeuspsykiatrit ovat olleet siinä uskossa, että tuo video on pojan ensimmäinen kertomus, mutta ei se ole, Fredman huomauttaa.
Lapsia kuultiin ensimmäisen kerran oikeuspsykologisissa haastatteluissa 15. elokuuta 2011. Sijaisisä kuljetti lapset haastatteluihin.
Kello 16.31
Nyt Fredman kysyy Auerin veljeltä siitä, mikä käsitys hänellä oli Anneli Auerin osuudesta Jukka S. Lahden murhaan.
– Aluksi olin sitä mieltä, että ei Annelilla ole tekemistä asian kanssa, vaikka siihen liittyi outoja piirteitä. Mutta sitten kun lapset alkoivat puhua äidin osuudesta murhasta, käsitykseni muuttui. Mutta ei se ollut minun asiani asiasta päättää. Saatoin asian vain syyttäjien tietoon, veli vastasi.
Veljen mukaan hän ei halunnut aluksi uskoa lainkaan sitä, että sisko olisi voinut murhata miehensä.
Lasten kertomusten myötä vanhatkin asiat alkoivat kuitenkin valjeta veljelle uudella tavalla.
– Ryhdyin muistelemaan niitä alkuhetkiä murhan jälkeen, kun kävimme katsomassa Annelia sairaalassa.
Veljen mukaan oli erikoista, että perheen vanhin tytär oli kysynyt tapaamisessa, tuleeko heistä nyt köyhiä, kun isä on kuollut. Anneli Auerin supattelu vanhimman tyttären kanssa oli myös kiinnittänyt veljen huomion.
Kello 16.28
Fredman kysyy nyt lasten ja heidän äitinsä Anneli Auerin väleistä.
– Miten lapset reagoivat, kun äitiä ei vapautettukaan kesällä 2010, vaan hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen?
– Eivät he mitenkään ihmeellisesti reagoineet. Arki jatkui samanlaisena kuin aiemmin. Lähettelimme kortteja äidille. Eivät noin pienet lapset ymmärtäneet odottaa äitiä kotiin juuri silloin, Auerin veli vastasi.
– Oliko lapsilla ikävä äitiä?
– Saattoi olla, sijaisisä vastasi.
Fredman viittaa esitutkintaan, jossa sijaisisä on kertonut lasten puhjenneen itkemään, kun äitiä ei vapautettukaan kesällä 2010. Auerin veli sanoo, ettei hän muista tarkkaan.
– Vastaako teidän käsitystänne se, että lokakuussa 2010 Auerin poika on vielä sanonut toivovansa pääsevänsä äidin luo kotiin? Fredman kysyy.
– En muista, voi olla.
– Te ette muista, että lasten suhtautuminen äitiin olisi muuttunut jo ennen kesää 2011, kun he alkoivat puhua isän murhasta?
– En muista tarkasti, mutta lapset olivat pettyneitä siitä, miten äiti kohteli heitä.
Anneli Auer vapautettiin hovioikeuden päätöksellä kesällä 2011. Sijaisisä vei vapautumisen jälkeen lapset tapaamaan äitiään isovanhempien luo.
– Minun vanhempani piti järjestää tapaamiset. Ensimmäinen tapaaminen kesti vartin eteisessä, toinen kerta oli vähän pitempi ja kolmannella kerralla lapset eivät halunneet lähteä tapaamiseen, sijaisisä kertoi.
Kello 16.19
Auerin veli kertoi pitäneensä yhteyttä omaan äitiinsä, eli Auerin lasten isoäitiin tiiviisti puhelimitse, kun lapset asuivat heillä. Pari vuotta sitten välit isovanhempiin kuitenkin katkesivat.
– En osaa sanoa syytä siihen, miksi yhteys katkesi. Pari vuotta sitten äitini lakkasi vastaamasta puheluihini. Isääni näin yhdessä venetapahtumassa, mutta hän vain käänsi minulle selkänsä eikä edes tervehtinyt.
Kun perheen isoisä oli kuolemassa, Auerin veli oli kysynyt lapsilta haluaisivatko nämä vielä nähdä vaarin. Lapset eivät sijaisisän mukaan halunneet.
Sijaisisä korostaa, että he eivät vaimonsa kanssa halunneet pitää lapsia väkisin luonaan.
– Tämä sijoitus oli monta kertaa katkolla ja sopimusta oltiin irtisanomassa. Me emme pitäneet heistä kynsin hampain kiinni.
Kello 16.14
Sijaisvanhemmat eivät järjestäneet kotonaan lapsille syntymäpäiväjuhlia tai muita tilaisuuksia, joihin olisi kutsuttu sukulaisia. Sijaisisän mukaan oli sovittu sosiaalitoimen kanssa, että sijaisvanhempien ei tarvitse kestitä muuta sukua. Tällä Auerin veli viittasi Jukka S. Lahden puolen sukuun.
– Oli sovittu, että me otamme lapset luoksemme ja huolehdimme heistä. Ei ollut sovittu mistään sukulaiskäynneistä. Emme me olisi jaksaneet mitään kahvitteluja alkaa järjestämään, Auerin veli vastasi.
Lasten edesmenneen isän Jukka S. Lahden sisko oli tullut kerran sijaisperheen ovelle tuomaan lahjoja lapsille. Lapset menivät ulos tapaamaan tätiään eikä tätiä kutsuttu sisään.
– Eli sukulaiset eivät olleet tervetulleita teille? Fredman kysyi.
– Ei se ollut noin, älä väännä sitä noin. Sukulaiset itse pyysivät lapset ulos, sijaisisä vastasi hiiltyneenä.
Kello 16.05
Nyt oikeudenkäynti jatkuu. Anneli Auerin asianajaja Markku Fredman kyselee nyt sijaisisältä.
Ensimmäiseksi hän kysyy siitä, miten lapset saivat pitää yhteyttä vanhoihin kavereihinsa.
– Olen tukenut kaverisuhteita sen verran kuin pystyin. Ei siinä ollut ongelmaa. Kuljetin poikaa kaverin luo. Keskiviikko oli kaveripäivä.
Sijaisisän mukaan lasten vanhat kaverit eivät koskaan käyneet perheen luona. Hänen mukaansa sijaisvanhemmille ei myöskään maksettu lasten kyyditsemisistä kavereiden luo.
Lasten nukkumaanmenosta ja iltatoimista huolehti sijaisäiti. Sijaisisän mukaan iltarukouksia ei ollut, mutta lapsille laulettiin iltalaulu.
Kello 15.49
Oikeus pitää vartin tauon.
Kello 15.39
Sijaisisän mukaan hän suhtautui vaimonsa kanssa aivan normaalisti Auerin vanhimpaan tyttäreen sen jälkeenkin, kun tyttö oli muuttanut pois heidän kodistaan.
– Halasimme ja tervehdimme häntä aina vankilatapaamisissa ja kun kävimme hänen luonaan. Lähetimme hänelle syntymäpäivälahjan ja juttelimme, kun näimme. Ei pidä paikkaansa, että emme olisi enää edes tervehtineet häntä poismuuton jälkeen.
Auerin veljen mukaan lapset olivat keskenään "ihan hyvissä väleissä" silloin, kun vanhin tytär muutti pois. Tyttö muutti pienryhmäkotiin, johon oli sijoitettu yhteensä yhdeksän lasta.
Kello 15.31
Sijaisisän mukaan Auerin poika oli iloinen ja helpottunut sen jälkeen, kun Auerin vanhin tytär muutti pois sijaisperheen luota.
Gummerus viittaa lastensuojelun kirjauksiin, joissa pojan kerrotaan olleen surullinen sillä hetkellä, kun vanhin sisko oli muuttamassa pois. Myös tyttö oli itkenyt.
– Tyttö oli haikeana ja totta kai veli kävi häntä halaamassa. Kaikki me halasimme tyttöä, kun hän lähti. Sehän on täysin normaalia käytöstä, sijaisisä vastasi.
Gummerus tiedusteli, olisiko Auerin poika halunnut samassa yhteydessä muuttaa sijaisperheen luota pois.
– Minähän olen kertonut tämän jo monta kertaa. Poika olisi voinut muuttaa pois paljon aiemmin kuin milloin hän lopulta muutti, mutta ei hän halunnut. Meinasimme itse irtisanoa sopimuksen muidenkin lasten sijoituksesta silloin, kun vanhin tytär muutti pois, mutta meitä houkuteltiin jatkamaan, mies kertoi.
Kello 15.25
Auerin veli vastaa jatkuvasti erittäin kiivaasti Jens Kukan asianajajan Kaarle Gummeruksen kysymyksiin. Mies tuntuu hiiltyvän asianajajan kysymyksistä.
– Nyt palaatte taas varhaisiin vuosiin, jotka eivät koske niitä seksuaalirikosjuttuja. Tämä on tarkoitushakuista sekoittamista, Auerin veli sanoi kiivaasti.
Sijaisisälle ei sovi, että sosiaalitoimen kirjauksia ja asiakirjoja sijaisperhettä koskien ei käydä julkisesti läpi. Oikeus päättää käydä niitä läpi päivän päätteeksi suljetuin ovin.
Kello 15.21
Sijaisisän mukaan he ostivat vaimonsa kanssa Auerin lapsille uusia vaatteita. Osa vaatteista siirtyi vanhemmilta lapsilta nuoremmille.
Sijaisisä myöntää, että ei ollut hyväksyttävää, että lapset olisivat kulkeneet rikkinäisissä vaatteissa.
Kello 15.14
Lapsilta oli kielletty iltaisin Nintendo- ja tietokonepelit. Lapsilla oli sijaisisän mukaan omat puhelimet, mutta niitä ei saanut viedä iltaisin omaan huoneeseen.
– Haluttiin rauhoittaa illat ja yöt, sijaisisä perusteli.
Auerin veljen mukaan sosiaalitoimi oli ohjeistanut sijaisvanhempia suojelemaan lapsia nettiuutisilta heidän äitiään koskien.
– He sanoivat, että ei ole hyvä, jos lapset lukevat kaikki uutiset äidistään.
Kello 15.05
Sijaisisän mukaan lapsille oli perheen kotona vain vähän rangaistuksia.
Perheen luona annettiin jokaisen ruokailun jälkeen xylitol-purukumi. Erään kerran pureskeltu purukumi löytyi sohvalta.
– Kukaan lapsista ei myöntänyt pudottaneensa purkkaa suustaan. Mutta se purukumin syönti loppui sitten siihen, vaikka lapset niistä tykkäsivät. Meillä ei ollut sellaista periaatetta, että asioita jäädään jankuttamaan, Auerin veli vastasi tiukasti Gummerukselle.
Gummerus viittasi jälleen lasten kertomuksiin siitä, että sijaisvanhemmat olivat pöpökammoisia.
– Kyllä me varmaan olemme pöpökammoisia, Auerin veli myönsi.
– Mitä se tarkoittaa? Gummerus kysyi.
– Sitä, että pesimme kädet kun tulimme kotiin, kun ryhdyimme syömään, kun kävimme vessassa, mies luetteli.
Sijaisisä myönsi "osittain todeksi" sen, että veneessä tyttöjen oli pidettävä takapuolen alla suojaa penkillä istuessaan silloin kun näillä oli kuukautiset. Tällainen käytäntö oli tullut sen jälkeen, kun vahinko veren kanssa oli tapahtunut.
Kello 14.58
Lapset ovat kertoneet aiemmin, etteivät he saaneet olla koskaan yksin kotona sijaisperheen luona. Lapset kertoivat oikeudessa, että jos sijaisvanhemmat lähtivät kauppaan eikä heitä otettu mukaan, he odottivat sen aikaa ulkona ilman kotiavainta.
Sijaisisän mukaan he kävivät vaimonsa kanssa ruokakaupassa päivittäin, mutta lapset olivat tuolloin koulussa. Lapsilla ei kuitenkaan ollut omia kotiavaimia taloon.
Gummerus kysyi, miksi oli näin.
– Luottamuspulan takia, sijaisisä vastasi.
Sijaisisä toi kuitenkin esiin, että Auerin pojan olisi esimerkiksi ollut mahdollista muuttaa heidän luotaan pois paljon aiemmin, jos hän olisi halunnut. Poika lähti armeijaan 19-vuotiaana.
Kello 14.46
Auerin lapsilla oli tietyt alueet, joihin he eivät saaneet mennä. Sijaisisän mukaan tästä oli sovittu yhdessä sosiaalitoimen kanssa, jonka kanssa käytiin talo läpi. Silloin oli sovittu, että uima-allasosasto pidetään lukittuna, että lapsilla ei ole sinne omin päin asiaa.
Gummerus halusi tietää tarkasti, mihin lapset eivät saaneet talossa mennä. Sijaisisän mukaan uima-allasosaston yhteydessä oli kodinhoitohuone ja sauna, jonne lapset eivät voineet kulkea itsekseen. Myöskään vanhempien makuuhuoneeseen lapset eivät saaneet tulla.
– Miten he sitten saivat teihin yhteyttä, jos heillä oli asiaa teille ja te olitte makuuhuoneessa? Gummerus kysyi.
– Huutamalla, sijaisisä vastasi.
– Mitkä kaapit olivat kiellettyjä lapsilta?
– Ei mitkään. Kaikilla oli toki omat kaapit. Emme mekään menneet lasten kaapeille tai kirjoituspöydän laatikoita tutkimaan. Miksi lasten olisi pitänyt päästä minun kalsarikaappiani tutkiimaan? mies kysyi.
Gummerus tiedusteli, oliko lapsilta kiellettyä mennä avaamaan jääkaappi itse.
Sijaisisä kiisti tämän, mutta sanoi, ettei siihen ollut tarvetta, koska hänen vaimonsa laittoi aina ruoat kaikille.
– Pyrimme siihen, että kaikilla oli hyvin pitkälti lautasmallin mukainen ruokavalio.
Kello 14.36
Lasten nukkumaanmeno- ja kotiintuloajoista oli pitkään keskustelua salissa. Gummerus yritti saada selville, mihin aikaan lasten piti mennä nukkumaan. Lapset ovat itse kertoneet oikeudessa, että heidän oli mentävä nukkumaan todella aikaisin sijaisperheen luona.
Sijaisisä ei osannut antaa selkeää vastausta, mutta hän kertoi, että iltapala perheessä oli kuuden jälkeen. Iltapalan jälkeen lapset menivät huoneisiinsa.
Gummerus viittasi sijaisisän esitutkinnassa antamiin kertomuksiin. Kuulusteluissa sijaisisä on kertonut, että lasten piti tulla kotiin iltakuudelta. Gummerus ihmetteli, miksi niin aikaisin.
– Miksi ei, sijaisisä vastasi.
Kello 14.13
Sijaisisän kuuleminen jatkuu. Nyt häneltä kyselee Jens Kukan asianajaja Kaarle Gummerus.
Sijaisisän mukaan hän ihmetteli vaimonsa kanssa, miksi Auerin vanhin tytär muuttui pian heille muuttamisen jälkeen vastahankaiseksi.
– Emme olleet tunteneet häntä sellaisena, joten ihmettelimme asiaa itsekin.
– Mitkä olivat ne asiat, jotka johtivat siihen että sanoitte, että hän (vanhin tytär) oli niin kamala, että teidän oli laitettava hänet pois? Gummerus kysyi.
– En muista tarkkoja yksityiskohtia. Oli ainakin sellaista, että vanhin tytär komensi nuorempia, mies vastasi.
Sijaisisä kertoi kaivanneensa ohjeita sääntöihin sosiaalitoimesta tai muualta. Mitään ohjeistusta ei kuitenkaan tullut.
– Yritin netistä kaivaa ohjeita säännöistä, miten toimia.
Kello 13.50
Oikeus pitää nyt vartin tauon.
Kello 13.47
Sijaisisä kiistää sen, että hän olisi yrittänyt vieraannuttaa Auerin lapsia äidistään, vanhimmasta sisaruksesta tai sukulaisista.
Sijaisisä kertoo myös, että hän oli vaimonsa kanssa vuosia 24/7 vastuussa lapsista eikä heillä ollut vapaapäivää. Sosiaalitoimi oli luvannut sijaisvanhemmille, että nämä saisivat jonkinlaisen toisen tukiperheen, jossa lapset voisivat käydä joskus.
– Sekin oli vuosia sen jälkeen, kun olimme pyytäneet apua, koska olisimme tarvinneet joskus jonkun vapaapäivän. Sellainen paikka löytyi lopulta, mutta sitten kun siellä selvisi, että kyseessä on Auerin lapset, sieltä kieltäydyttiin ottamasta lapsia. Joten sekin kaatui.
Sijaisisän mukaan perhe ei ollut uskonnollinen. Hän kertoo käyneensä kirkossa edellisen kerran Auerin kahden lapsen konfirmaatiossa, kun nämä pääsivät ripille.
Kello 13.34
Auer kuuntelee veljensä kertomusta täysin paikoillaan. Hän tuijottaa vain pöytää eikä edes vilkaise veljeensä päin.
Velikään ei ole katsellut Aueria kohti. Sijaisisä puhuu oikeudessa reippaaseen tahtiin, mutta usein hän vastaa, ettei muista enää vuosien takaisia asioita.
Syyttäjä kysyy, milloin veli on nähnyt viimeksi siskoaan Anneli Aueria.
– Viimeksi olen nähnyt hänet, kun isämme oli saattohoidossa. En muista tarkkaa aikaa. En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä eikä hän minuun. Eiköhän se ole ihan itsestään selvää, miksi emme ole yhteydessä. Minä olen vienyt tämän asian eteenpäin eikä hän ole tykännyt siitä, veli kertoo.
Aiemmin veli kertoi tulleensa paremmin siskonsa kanssa toimeen. Sisarusten välit eivät ole koskaan olleet kuitenkaan erityisen läheiset.
– Olen myös saanut kurmuutusta Annelin suunnasta. Hän on minua lyönyt muutaman kerran niin, että veri on lentänyt, veli muisteli nuoruudenaikaisia tapahtumia.
Miehen mukaan perheessä oli kyllä sääntöjä lapsille. Lapsille oli myös rangaistuksia, jos he eivät totelleet sääntöjä. Mies ei kuitenkaan muista tarkasti kaikkia rangaistuksia.
– Eiköhän jokaisessa perheessä ole olemassa säännöt. Oli meidän lapsuudenkotonakin säännöt, aikuisilla ihmisillä on säännöt, joka paikassa on säännöt. Meille luvattiin koulutusta näistä, mutta emme koskaan saaneet sitä, mies sanoi.
Sijaisisä ei voi ymmärtää, miksi lapset ovat nyt puhuneet siitä, että perheessä olisi eletty pelon ilmapiirissä.
– En voi yhtään ymmärtää niitä puheita, lapsilla ei ollut mitään pelättävää, mies totesi.
Sijaisisän mukaan lapsilla oli kavereita ja näitä kävi myös kylässä heidän kotonaan. Lapsilla oli myös joitakin harrastuksia, mutta ei varsinaisesti mitään ohjattua.
Auerin lapset eivät sijaisisän mukaan sairastelleet paljon eivätkä he koskaan altistuneet seksuaaliselle materiaalille.
Kello 13.10
Syyttäjä kysyy nyt sijaisperheen kotioloista, jotka ovat olleet paljon esillä oikeudenkäynnin aikana. Sijaisisä kertoo, että heillä oli kotivaatteet ja nukkumaanmenoajat lapsille.
– Eikö ole ihan normaalia, että ihmiset pitävät eri vaatteita kotonaan kuin töissä tai ulkona. Sehän on kivempi lapsillekin, että on sellaiset vaatteet kotona, joissa voi istua ja leikkiä rennosti, mies toteaa.
Sijaisisä muisteli, että lasten piti mennä nukkumaan noin yhdeksän aikaan iltaisin. Hän kertoi myös, että kaikki lapset kävivät säännöllisesti suihkussa. Lapset saivat myös käyttää perheen kotona ollutta uima-allasta.
Veljen mukaan lapset eivät saaneet käydä joka puolella heidän talossaan. Lapset saivat kuitenkin kulkea aivan tavanomaisesti ylä- ja alakerran välillä.
– Meillä oli vaimoni kanssa tietyt alueet ja omat kaapit, joihin lapset eivät saaneet mennä tai koskea. Eihän kaikki meidän tavarat ole heidän, vaikka he meidän luonamme asuivatkin, mies kertoi.
Veneellä sijaisisä sanoi päättäneensä aluksen päällikkönä, miten veneessä käyttäydytään. Miehen mukaan lapset saivat kuitenkin liikkua veneessä ja maissa käydessä.
– Ei se mikään vapaudenriisto ollut, hän totesi.
Kello 13.03
Auerin veljen mukaan nuorimmat lapset kertoivat ensin hänen vaimolleen siitä, miten heitä oli käsketty työntää esineitä takapuoleen.
Sijaisisä kiistää jyrkästi sen, että hän tai hänen vaimonsa olisivat syöttäneet lapsille kertomukset esimerkiksi viiltelystä.
– Se on aivan varma asia, minä en ole heille näitä tarinoita syöttänyt.
Syyttäjä kysyy, nyt miten veli ohjeisti lapsia puhumaan oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa.
– Neuvoin heitä puhumaan vain totta. Sanoin, että mitään ei saa vähätellä eikä liioitella, vaan kertoa vain sen, mikä on totta.
Hieman myöhemmin veljelle selvisi, että lapset olivat puhuneet samoista asioista jo aiemmin myös isovanhemmilleen, eli Anneli Auerin ja tämän veljen vanhemmille.
– Kysyin äidiltäni, että miksi et tehnyt asialle mitään. Äiti totesi vain naurahtaen, että lapsilla on niin vilkas mielikuvitus.
Kello 12.53
Sijaisisän mukaan Auerin poika kertoi hänelle, miten isän murha olisi tapahtunut perheen kotona joulukuussa 2006. Lisäksi poika kertoi joutuneensa pahoinpidellyksi kotonaan.
Lasten kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä alkoivat vasta tämän jälkeen, kun sijaisvanhemmat olivat käymässä lasten kanssa Salossa hotellissa. Tämä tapahtui kesällä 2011.
Sijaisisän mukaan hän oli vaimonsa kanssa järkyttynyt lasten kertomuksista. Hän päätti ottaa yhteyttä syyttäjään, kun oli ensin miettinyt asiaa viikonlopun yli, että mitä tulisi tehdä.
Sijaisisä sanoi alkaneensa videoida lasten kertomuksia, koska häntä ohjeistettiin tekemään niin. Auerin veli korostaa noudattaneensa vain saamiaan ohjeita.
Videot veli toimitti syyttäjälle ja sitä kautta ne päätyivät poliisille. Seuraavaksi aloitettiin lasten oikeuspsykiatriset tutkimukset ja kuulemiset.
– Se oli hyvin kaoottista aikaa ja erittäin traumaattista itsellekin. En muista tarkkoja aikoja, veli kertoo.
Kello 12.40
Auerin lapsille järjestettiin perheterapiaa, johon sijaisvanhemmat kuljettivat lapsia. Myös perheen vanhin tytär kävi terapiassa yhtä aikaa.
Sijaisisän mukaan nuorimmat kolme lasta eivät kovin mielellään lähteneet terapiaan.
Sijaisvanhemmat veivät lapsia tapaamaan äitiä vankilaan aina, kun se oli mahdollista. Myös vanhin lapsi tuli mukaan näille vierailuille.
– Olimme itse mukana näillä käynneillä, niitä oli noin kerran kuukaudessa. Pääsääntöisesti Anneli keskusteli vierailujen aikana vanhimman tyttärensä kanssa. Jossain vaiheessa puutuin asiaan ja sanoin sosiaalityöntekijöille, että otetaan kellotussysteemi, jotta Anneli ottaa kaikkia lapsia yhtä pitkäksi aikaa syliin. Ei sekään oikein toiminut.
Aluksi tapaamiset kestivät peräti viisi tuntia. Niitä lyhennettiin jossain vaiheessa kolmeen tuntiin. Nuorimmat lapset kokivat vankilavierailut pitkävetisiksi.
Kello 12.30
Auerin neljä lasta muutti Auerin veljen ja tämän vaimon luo asumaan keväällä 2010.
Veljen mukaan Auerin vanhin lapsi alkoi oireilla lähes heti ja käyttäytyä huonosti sijaiskodissa.
– Tytöllä oli monenlaista käyttäytymishäiriötä ja oli hyvin raskasta. Hän kuvitteli voivansa muuttaa meidät, mutta emme me muuttuneet. Me käyttäydyimme vaimoni kanssa väärin tytön mielestä.
Vanhin tytär ei asunut kauaa sijaisperheen luona, vaan hänet sijoitettiin asumaan muualle.
Sijaisisän mukaan Auerin kolme nuorinta lasta vapautui heti käytökseltään, kun vanhin tytär oli muuttanut pois.
– He olivat iloisempia ja vapautuneempia.
Kello 12.26
Sijaisisä kertoo olleensa itse työsuhteessa vuoteen 2014 saakka. Hänen vaimonsa oli kotona.
Mies haluaa puhua rahoista, joita heille maksettiin Auerin lasten asuttamisesta, koska "on heitetty niin villejä summia". Veljen mukaan lasten hoitamisesta maksettiin heille runsaat 5600 euroa vuonna 2011. Tämä oli koko vuoden korvaus.
Summa kasvoi myöhemmin.
Kello 12.23
Syyttäjä kysyy nyt, miten lapset päätyivät asumaan Auerin veljen ja tämän vaimon luo. Veljen mukaan tarina on pitkä.
– Meidän mielestämme paras ratkaisu olisi ollut, että lapset olisi sijoitettu SOS-lapsikylään asumaan. Siellä asuu muitakin traumatisoituneita lapsia. Juttelimme asiasta Annelin kanssa vankilassa. Hän ei tykännyt yhtään siitä ajatuksesta, vaan hermostui. Anneli alkoi painostaa ja syyllistää meitä, veli kertoo.
– Pohdimme sitten asiaa ja myönnyimme tähän, eli ottamaan lapset asumaan meille. Me olemme lapseton pariskunta, joten se oli meille järkyttävä elämänmuutos. On aivan eri asia, jos perheeseen syntyy lapsi kuin että yhtäkkiä kotiin muuttaa neljä lasta.
Kello 12.14
Auerin veli kertoo aluksi, että hän tapasi Anneli Aueria ja tämän perhettä lähinnä juhlapyhinä ennen Jukka S. Lahden kuolemaa. Yleensä perheet tapasivat Auerien vanhempien luona.
Veli kertoi, ettei heitä kutsuttu Anneli Auerin perheen luo, vaikka he olisivat voineet vaimonsa luona kyläillä siskon luona.
Kello 12.09
Yleisö päästettiin nyt saliin ja sijaisisän kuuleminen alkaa. Kiharatukkainen mies istuu oikeussalin etuosassa lippalakki päässään.
Kello 12.05
Sijaisisä ei saapunut oikeustalolle niin, että hän olisi tullut median edustajien eteen. Joko hän on tullut sisään takakautta tai hän on tullut paikalle lounastauon aikana ja odottanut salissa kuulemisvuoroaan.
Oikeus aloitti iltapäivän istunnon suljetuin ovin. Vielä ei tiedetä, milloin toimittajat ja muu yleisö päästetään saliin kuulemaan sijaisisän puheenvuoroa.
Rebekka Härkönen työskentelee MTV Uutisten rikostoimituksessa rikos- ja oikeustoimittajana.
Härköseen voit olla yhteydessä rikos- ja oikeusaihealueen juttuvinkkeihin ja silminnäkijähavaintoihin liittyen. Härkönen ottaa mieluusti myös vastaan ajankohtaisia valokuvia sekä videoita esimerkiksi onnettomuus-, rikos- ja viranomaisoperaatiopaikoilta.
Härkönen on syntyjään helsinkiläinen mutta asunut ja työskennellyt parin vuosikymmenen ajan Turussa, joten Varsinais-Suomen asiat tuntuvat läheisiltä. Toiselta ammatiltaan Härkönen on rikoskirjailija.
Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat tavallisten ihmisten oikeudet, yhteiskunnan järjestelmävirheet, viranomaisväärinkäytökset ja järjestäytynyt rikollisuus.
YHTEYSTIEDOT:
Puhelinnumero: 050 4777 174 (Parhaiten tavoittaa WhatsApp-viestillä tai perinteisellä tekstiviestillä.)
