Seksuaalirikostutkija Malmin hylätyistä raiskaussyytteistä: "Saa minut kovin surulliseksi"
1:41Oikeustieteilijä Malmin hylätyistä raiskaussyytteistä: "Saa minut kovin surulliseksi."
Julkaistu 29.04.2025 18:21
Ville Eklund
ville.eklund@mtv.fi
Helsingin käräjäoikeuden päätös hylätä syytteet joukkoraiskauksesta Helsingin Malmin sairaalan vieressä on kuohuttanut julkisuudessa. Oikeustieteilijä löytää tuomiosta kohtia, joita olisi voinut tarkastella toisinkin.
– Tämä tapaus saa minut kovin surulliseksi, toteaa tutkijatohtori Otava Piha Helsingin yliopistosta.
Piha on erikoistunut tutkimuksessaan seksuaalirikoksiin ja raiskauksiin Suomessa. Hän on lukenut Helsingin käräjäoikeuden tuomion, jossa kolmen miehen syytteet törkeästä raiskauksesta hylättiin. Tapauksessa voimakkaan humalatilan vuoksi sairaalaan tuotu 17-vuotias tyttö oli tutustunut sairaalan odotustilassa miehiin, lähtenyt heidän kanssaan sairaalan läheiseen metsikköön ja ollut eri tavoin heidän kanssaan yhdynnässä. Yhdynnät olivat välissä keskeytyneetkin vartijan tullessa tarkastamaan pusikon.
Myöhemmin hätääntynyt tyttö tavattiin sairaalan lähistöltä, jossa hän kertoi joutuneensa ryöstetyksi ja raiskatuksi.
Tapauksessa tyttö muisti tapahtumat varsin huonosti, ja hänen muistikuvansa olivat monin osin ristiriidassa sen suhteen, mitä oli tallentunut sairaalan valvontakameroihin.
Piha katsoo, että keskeisiä arvioitavia kysymyksiä asiassa ovat olleet erityisesti tytön päihtymystila ja hänen suostumuksensa tekoihin.
Rikosoikeudellisesti on merkitystä, oliko tyttö niin voimakkaassa päihtymystilassa, ettei voinut muodostaa ja ilmaista suostumustaan seksiin. Toisaalta on niin, että itseaiheutettu humalatila ei vähennä vastuuta omista aktiivista toimista, jos kyky muodostaa ja ilmaista kanta on yhä olemassa.
Oikeudessa arviotiin muun muassa eri henkilöiden tekemien havaintojen ja valvontakameraan tallentuneen toiminnan perusteella sitä, mikä tytön kyky oli tehdä ja ilmaista päätöksiä.
Piha kritisoi sitä, että humalassa olevien ihmisten kykyä tehdä ja ilmaista päätöksiä yritetään päätellä muun ohella myös hänen motorisista kyvyistään. Valvontakameroilla näkyi tytön asiointi kahvikoneella, kirjan ja puhelimen katselu, keskustelu syytettyjen kanssa sekä horjuva askellus esimerkiksi tapahtumapaikoille.
– Kuitenkin meidän päätöksentekokykymme on aika erilainen kyky kuin motoriset taidot. Missä määrin on hyvä tehdä johtopäätöksiä päätöksentekokyvystä siitä, miten henkilö kävelee, Piha kysyy.
Päihtymystilaa ei arvioitu vain tytön motoristen kykyjen perusteella, vaan myös esimerkiksi sillä, miten hän pystyi keskustelemaan sairaalan henkilökunnan kanssa.
7:23Voidaanko raiskaaja luokitella motiivin perusteella? Rikospaikka pui aihetta viime vuonna.
Iso kysymys on, oliko tyttö antanut suostumuksensa ja mihin tekoihin suostunut oli annettu. Kaksi syytetyistä oli ollut paikalla, kun toinen heistä oli kysynyt tytön halukkuutta seksiin. Miesten mukaan tyttö oli tähän suostunut ja tätä osaltaan tukivat valvontakameroilta näkyvä tilanne, jossa kyseinen keskustelu ja sitä seurannut uloslähtö olisi voinut tapahtua.
Piha kuitenkin pohtii, missä määrin miehet ovat tilanteessa voineet olettaa, että tyttö on ollut halukas kaikkeen, mitä metsikössä tehtiin. Miehet kuvailivat tytön toimineen tilanteessa aktiivisesti, mutta kertoivat toisaalta, ettei tilanteessa juuri keskusteltu. Piha pohtii, miten tilanteessa on esimerkiksi varmistettu, että tyttö haluaa ryhmäseksiä myös kolmannen miehen kanssa, joka ei ollut paikalla suostumusta kysyttäessä. Tämä mies osaltaan kertoi oikeudelle, että oli itse varmistanut tytön halukkuuden kysymällä.
Miehet vetosivat muuten pitkälti siihen, ettei tyttö vastustellut, ja tämä hyväksyi yhdynnät.
– Tässä on vähän fiilis, että jos sanoo suostuvansa seksiin, niin suostuu kaikkeen mitä sattuu. Sen ei tietenkään pitäisi mennä niin, Piha arvioi.
– On kohtia, joissa herää kysymys, että onko se suostumus kattanut kaiken.
Hän kiinnittää huomiota, ettei osapuolten kertomusten perusteella tapahtumissa pysähdytty antamaan tytölle tilaa ja mahdollisuutta tehdä valintoja tapahtumista.
– Onko tässä tehty asioita, joita asianomistajan on mieltänyt suostuvansa sanoessaan suostuvansa?
Joukkoseksin kuvaamisesta olisi voinut ehkä syyttää erikseen
Tilanteessa yksi miehistä oli myös videoinut yhdyntää kännykällään. Miehet kertoivat, ettei lupaa kuvaamiseen ollut kysytty, mutta tyttö ei sitä olisi kieltänytkään. Tyttö itse muisti, että olisi laittanut kättä kameran eteen. Video oli poistettu myöhemmin, eikä sitä ollut käsitelty todisteena asiassa.
Piha nostaa esille, että jos henkilö suostuu seksiin, ei hän yleensä suostu kuvaamiseen. Hän pohtii, olivatko miehet tilanteessa ajatelleet, että kaikkea saa tehdä, kun on odotustilassa sanonut suostuvansa seksiin.
– Kuvaamisesta nousee minulle sellainen kysymys, olisiko tästä voinut jopa syyttää erillisenä rikoksena. Siihen kuvaamiseen ei aktiivisesti annettu lupaa, hän sanoo.
Rikosnimikkeenä olisi voinut olla hänen mukaansa seksuaalinen kajoaminen.
7:33Rikosuhripäivystykseen hakeutui viime vuonna enemmän asiakkaita lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten takia kuin koskaan aiemmin. Katso Rikospaikan haastattelu videolta.
Rikos arvioidaan näytön, ei maalaisjärjen perusteella
Monen ihmisen yleinen elämänkokemus puhuisi sen puolesta, ettei 17-vuotias tyttö humalassa suostuisi ryhmäseksiin kolmen tuntemattoman miehen kanssa sairaalan ulkopuolisessa pusikossa. Piha kuitenkin kertoo, ettei näyttöä voi oikeudessa perustaa yleiseen elämänkokemukseen, vaikka vaikuttaisikin erikoiselta, että nuori suostuisi tällaiseen.
– Yleisestä elämänkokemuksesta perustuvaan johtopäätökseen ei voi perustaa tuomiota yksittäistapauksessa, hän sanoo.
Sen sijaan asiassa pitää tarkastella käsillä olevaa näyttöä tapahtumista ja tytön tilanteesta.
– Tässä oli oikeastaan paljon näyttöä, kolmen vastaajan (syytteessä olleen miehen) linjassa olleet kertomukset, valvontakamerakuvaa, joka vahvasti ristiriidassa asianomistajan kertomuksesta tilanteen alusta ja päättymisestä sekä lisäksi vartijat, jotka eivät paikalla huomanneet, että tällä olisi ollut hätää, Piha luettelee.
Hän korostaa, että vartijoiden havainnot eivät tietenkään tarkoita, ettei tytöllä olisi ollut hätä. Hän toivoisi, että monet eri alojen ammattilaiset vartijoista baarimikkoihin tunnistaisivat tilanteet, joissa on nähtävissä tiettyjä vaaranmerkkejä ja katkaisivat tilanteen henkilön jututtamiseksi ja mahdollisen hädän poissulkemiseksi. Näin ei mainitussa tapauksessa toimittu.
Näyttöä arvioidaan ulkoisen henkilön näkökulmasta. Henkilön kokemusta on kuitenkin haastavaa arvioida ulkoisesti arvioitavista seikoista. Niiden perusteella on arvioitava, onko tyttö päättänyt lähteä miesten mukaan, ilmaissut suostuvansa seksiin ja onko hän ollut tilanteessa, jossa voi tehdä tällaisen päätöksen, tarkoittaa mitä sanoo ja ilmaisee suostumuksensa kaikkeen tapahtuneeseen.
Valvontakameratallenteissa näkyi esimerkiksi tytön lähes tunnin mittainen keskustelu miesten kanssa. Miehille on voinut tilanteessa tulla vaikutelma, että tyttö ei ole niin vahvassa humalassa, jos hän on kielimuurista huolimatta voinut keskustella asiallisesti.
Pihan mielestä tilanteessa oli selvät vaaran merkit ja useita haavoittuvuustekijöitä, kuten tytön ikä ja humalatila. Juridisesti tilannetta ei kuitenkaan ainakaan suoraan ole helppo arvioida toisin kuin käräjäoikeus.
– Kun tilannetta pitää rikosoikeudellisesti arvioida sen kannalta, mitä on näkynyt ulospäin, on aika vaikea nykylainsäädännön puitteissa tuomita rikoksesta. Se ei ainakaan ole helppoa, hän sanoo.
Hän katsoo kuitenkin, että tuomiossa olisi ollut paikallaan tarkemmin palastella tapahtunut ja arvioida tarkemmin eri vaiheiden osalta sitä, mihin tyttö on antanut suostumuksensa ja mihin ei, jos suostumuksen on yleensä antanut.
Piha korostaa, että tyttö on oikeutettu tarvitsemaansa tukeen yhteiskunnalta riippumatta rikosasian lopputuloksesta.
Hän toteaa, että se, katsotaanko jonkun syyllistyneen rikokseen tai ei, ei tarkoita, että tapahtunut olisi tytön syytä tai vastuulla, tai että hänen pitäisi olla ”ok” tapahtuneen kanssa. Sen sijaan yhteiskunnan pitää ottaa vastuu.
– [Hylätty syyte] ei tarkoita, ettei hän saisi kokea sitä epämiellyttävänä, jopa traumatisoivana. Jos hän kokee tarvitsevansa tukea, hänen pitää sitä saada, Piha sanoo.
