Kreikan sinnittely on euron loppu - Kreikan ero olisi euron loppu

Paul Krugmanin ja monien muiden talousasiantuntijoiden mielestä nykyiset pelastuspaketit ja säästökuurit eivät toimi. Ne syöksevät kreikkalaiset vuosien, jopa vuosikymmenten kurjuuteen. Samalla muu Eurooppa kärvistelee ja odottaa, saadaanko Kreikka takaisin jaloilleen.

Onnistumisesta riippuu koko euron tulevaisuus, ja onnistuminen näyttää tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä.

Voisiko Kreikan irrottaminen eurosta olla parempi ratkaisu? Tätä pohti Floyd Norris The New York Timesissa viime torstaina. Yksinkertainen vastaus on, että ei. Lue miksi euroalue on nyt puun ja kuoren välissä.

Oi, jos Kreikka ei olisi liittynyt…

Se tiedetään, että Kreikka olisi paljon paremmassa jamassa, jos se ei olisi koskaan liittynyt euroon. Kreikan velkakirjoihin sijoittamisen riskit olisivat olleet koko ajan tiedossa.

Kreikkalaisten hintatason valtavaa nousua viimeisen 10 vuoden aikana ei olisi tapahtunut, sillä velkarahaa olisi virrannut maahan selvästi vähemmän. Kreikka olisi edelleen kilpailukykyinen.

Jos Kreikka kuitenkin olisi ajautunut samanlaiseen katastrofiin kuin nyt, olisi drakman arvo heikentynyt dramaattisesti ja tuonut maan kilpailukyvyn nopeasti takaisin.

Paljon paremmassa jamassa Kreikka olisi myös, jos se olisi erotettu eurosta heti vuonna 2004, kun budjettihuijaukset tulivat julki.

Nyt koko Euroopan laajuisen finanssikatastrofin partaalla eroaminen on kuitenkin paljon vaikeampaa, vaikka periaatteessa kukaan ei voi Kreikkaa estää. Se on suvereeni valtio, eivätkä Ranska tai Saksa ole lähettämässä rajalle rautaa estääkseen Kreikan eroamisen.

Esimerkki vuosituhannen alusta

Kreikalle olisi jopa tarjolla esimerkki vuosikymmenen takaa, kun Argentiina ajautui maksukyvyttömyyteen. Argentiina oli sitonut pesonsa dollariin pariteettiperiaatteella, eli yksi peso vastasi yhtä dollaria. Liitoksen piti olla ikuinen, ja sen ikuisuutta vahtimaan oli asetettu oma työryhmä. Ikuisuus kesti 10 vuotta.

Vuonna 2002 Argentiina oli maksukyvytön. Sen taloutta vaivasi deflaatio ja naapurimaan ja pahimman kilpakumppanin Brasilian valuutta oli heikentynyt selvästi auttaen Brasiliaa mutta huonontaen Argentiinan tilannetta edelleen.

Niinpä Argentiinan hallitus teki tempun, jonka piti olla mahdotonta. Peson ja dollarin liitos katkaistiin, Argentiina jätti velkansa maksamatta ja valuutan annettiin devalvoitua vapaasti. Tämän seurauksena kansalaiset menettivät säästönsä suhteessa dollariin.

Pankissa olleet 10 000 peson säästöt olivat yhtenä päivänä vielä 10 000 dollarin arvoisia, mutta pian niiden arvo oli enää 3 000 dollaria.

Argentiinan ulkomaiset luottohanat laitettiin kiinni. Tuonti pysähtyi kuin seinään. Maa ajautui syvään lamaan. Peso menetti parissa kuukaudessa kaksi kolmasosaa arvostaan ja Argentiina haastettiin oikeuteen lähes kaikkien toimesta.

Valuutan devalvointi kuitenkin toimi. Vienti alkoi vetää nopeasti, sillä kustannukset olivat laskeneet dramaattisesti. Samalla talous lähti nopealle kasvu-uralle. Ja koska Argentiina on suvereeni valtio, muiden maiden oikeuslaitosten päätökset ovat sille yhtä arvokkaita kuin viemäristä alas vedettävä vessapaperi.

Argentiinan tapauksessa pankkien ja muiden rahoituslaitosten kansainvälisten sopimusten mitätöinti oli elintärkeää. Jos argentiinalaiset pankit olisivat joutuneet maksamaan dollarimääräiset velvoitteensa, olisivat ne kaikki kaatuneet ja koko yhteiskunta olisi ollut romahtamisvaarassa.

Kreikan ongelma oman valuutan puute

Argentiinan tapaus on kannustava esimerkki, mutta Kreikan perustavanlaatuinen ongelma on vanhan valuutan puute.

Argentiinalla peso oli maan virallinen valuutta, sen arvo vain oli saman kuin dollarilla. Kreikalla siirtyminen vapaasti heikkenevään drakmaan olisi paljon vaikeampaa, sillä drakmoja ei enää ole. Seteli- ja kolikkokoneiden käynnistäminen ilman, että media saa siitä vihiä, olisi hyvin vaikeaa.

Valuutanvaihto pitäisi tehdä nopeasti, todennäköisesti yhden viikonlopun aikana, kun pankit ovat kiinni. Jos ihmiset saisivat tietää, että valuuttaa ollaan vaihtamassa, olisi seurauksena täysimittainen paniikki. Kreikkalaiset lähtisivät nostamaan pankeista kaiken mahdollisen rahan.

Nykyisin ongelmana on myös se, että suuri osa rahasta on virtuaalista. Nettipankin avulla eurojen rohmuaminen kaksin käsin silloin, kun niitä vielä saa, on paljon helpompaa.

Kreikka joutuisi todennäköisesti asettamaan koko maahan poikkeuslain, katkaisemaan verkkoyhteydet, laittamaan pankit kiinni ja kieltämään ihmisiä lähtemästä kaduille. Useat ihmiset onnistuisivat varmasti kiertämään mitkä tahansa verkkoyhteyksien katkaisut.

Kreikan ero olisi katastrofi Euroopalle

Kun Argentiina devalvoi valuuttansa, jäivät seuraukset Argentiinan rajojen sisälle. Kreikan tapauksessa kävisi hyvin todennäköisesti toisin.

Luultavasti ihmiset tekisivät Kreikan euroerosta sellaisen johtopäätöksen, että jos Kreikka voi tehdä sen, mikseivät niin Portugali kuin myös Irlanti? Entä Espanja tai Italia?

Tulilinjalla olevissa Portugalissa ja Irlannissa ihmiset lähtisivät hakemaan eurojaan pankeista. Tilit tyhjiksi, luottokortit vinkumaan ja autolla jonnekin kauas pois. Seurauksena olisi siis täysimittainen paniikki. Paniikki leviäisi pian myös isompiin talouksiin, kunnes jäljellä olisi enää ehkä Saksa, jonne kaikki olisivat tuoneet rahansa turvaan.

Euroa ei enää parin päivän päästä olisi olemassa.

Europrojekti on pinteessä

Euroalue on nyt puun ja kuoren välissä. Pelastuspaketit eivät toimi, eikä Kreikka näytä pystyvän toteuttamaan sellaisia säästöjä kuin siltä vaaditaan. Kreikan talouskasvua varten ei ole mitään suunnitelmaa. Vuosien talouskurjuus ei ole koskaan luvannut poliittiselle prosessille hyvää.

Toisaalta Kreikkaa ei voi kyykyttää loputtomiin, sillä jossain vaiheessa sillä ei ole enää mitään hävittävää.

Jos tuo päivä koittaa, Kreikka vaihtaa takaisin drakmaan välittämättä seurauksista. Nuo seuraukset olisivat euroalueelle tuhoisat.

Paavo Väyrynen esitti aikoinaan, että Suomi olisi säilönyt käytöstä poistuneet markat, jotta ne olisi helppo ottaa tarvittaessa uudestaan käyttöön.

Lähteet:

The New York Times: How Greece Could Escape the Euro

The New York Times: Paul Krugman: Argentina 2002

Wikipedia: Argentine economic crisis (1999-2002)

Lue myös:

Cameron: Euroalueen johtajilla vähän aikaa torjua katastrofi