Ruotsinkielisten peruskoulujen oppilaat voivat suomenkielisiä paremmin koulussa, mutta kertovat kokevansa kotona enemmän henkistä väkivaltaa, kertovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskyselyn tulokset.
Ero suomenkielisiin peruskoulujen oppilaisiin on selkeä: ruotsinkielisten 4. ja 5. luokkien tytöistä 41 prosenttia ja pojista 36 prosenttia oli kokenut henkistä väkivaltaa vanhemman tai muun huolta pitävän aikuisen taholta, kun suomenkielisten koulujen tytöillä vastaava luku oli 29 prosenttia ja pojista 25 prosenttia.
Myös 8. ja 9. luokkien oppilailla ero henkisen väkivallan kokemuksessa oli noin kymmenen prosenttiyksikköä. Tytöillä luku oli 13 prosenttia ja pojilla 8 prosenttia.
Lue myös: Lapsiasiainvaltuutettu pelkää väkivallan lisääntyvän perheissä: "Ihmiset kykenevät melkoiseen pahuuteen lapsiaan kohtaan"
"Syitä vaikea selittää"
Tulokset ovat samansuuntaiset myös vuosien 2019 ja 2021 Kouluterveyskyselyissä.
Ruotsinkielisten peruskoulujen välillä ei kuitenkaan ollut viime vuoden kyselyssä juuri alueellisia eroja, vaan tulokset olivat samaa tasoa Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa.
Syitä kieliryhmien väliselle erolle henkisen väkivallan kokemuksissa on THL:n mukaan vaikea esittää.
– On mahdollista, että ruotsinkielisten koulujen oppilaat tunnistavat suomenkielisiä paremmin henkisen väkivallan, Opetushallituksen opetusneuvos Christine Söderek sanoo tiedotteessa.
THL:n mukaan henkinen väkivalta tarkoittaa esimerkiksi alistamista, arvostelua, nimittelyä, halveksuntaa, kontrollointia tai sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamista.
Lue myös: Tupakkayhtiöiden manipulaatio näkyy nuorten sähkötupakoinnin lisääntymisenä: "Markkinoidaan terveellisenä vaihtoehtona tupakalle"
"Monille nuorille ja teini-ikäisille ihan ylivoimaista" – millaiset tekijät selittävät suomalaisnuorten alati heikkeneviä Pisa-tuloksia?
Yksi kymmenestä kokenut syrjintää
Vaikka ruotsinkielisten peruskoulujen oppilaat kokivat henkistä väkivaltaa vanhempien taholta, tunsivat he suomenkielisiä yleisemmin opettajien olevan kiinnostuneita siitä, mitä heille kuuluu.
Ero suomenkielisiin oli 7–8 prosenttiyksikköä. Ruotsinkielisten koulujen oppilaat kokivat myös pystyvänsä puhumaan mieltään painavista asioista koulun aikuisen kanssa yleisemmin kuin suomenkielisten koulujen oppilaat.
Viime vuonna myös koulunkäynnistä pitäminen oli yleisempää ruotsinkielisissä kouluissa. Ruotsinkielisillä 4. ja 5. luokan oppilailla lukema oli 79 prosenttia, kun suomalaisilla se oli 73 prosenttia.
Lue myös: Yksi kysymys lastenlääkärin vastaanotolla paljastaa huolestuttavan muutoksen – vähäisellä liikkumisella yllättävä seuraus
Jo aiemmin vähän liikkuneet lapset liikkuvat nyt entistä vähemmän – into laskee heti koulun alkaessa
Haasteet myös alueellisia
Tuen saamisessa ruotsin kielellä voi olla THL:n mukaan alueellisia haasteita.
Ruotsinkielisten koulujen lapset ja nuoret olivat käyneet suomenkielisiä yleisemmin opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaisten vastaanotoilla, mutta esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta koki saaneensa tarvitsemaansa apua ruotsinkielisistä peruskoululaisista 70 prosenttia ja suomenkielisistä 84 prosenttia.
Suomenkielisen perusopetuksen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset taas kokivat saaneensa ruotsinkielisiä yleisemmin apua ja tukea kouluterveydenhoitajalta, lääkäriltä, kuraattorilta ja psykologilta.
Ruotsinkielisten koulujen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 10 prosenttia oli kokenut syrjintää kielen perusteella, suomenkielisten koulujen oppilaista vain 4 prosenttia.
THL:n mukaan lasten ja nuorten voi olla erityisen vaikeaa pyytää apua muulla kuin omalla äidinkielellään vaikeasti hahmottuviin asioihin, kuten perheen vuorovaikutuksen ongelmiin ja mielenterveyteen.