Rocky, Rambo, Cobra. Sylvester Stallone teki itsestään viime vuosituhannen puolella toimintalegendan.
Vuodesta 1976 alkoi todellinen menestystarina. Silloin sai ensi-iltansa Sylvester Stallonen itsensä käsikirjoittama elokuva, joka kertoi nyrkkeilijä Rocky Balboasta. Loppu on elokuvahistoriaa.
Tuohon historiaan kuuluu toki paljon muutakin. Köyhistä oloista ponnistanut ja jopa bussipysäkeillä uransa alkuaikoina nukkunut Stallone on ollut machoiluelokuvakulttuurin kenties merkittävin nimi. Monet ovat yrittäneet hänen jälkeensä ja samaan aikaankin – Arnold Schwarzenegger, Dolph Lundgren, Jean-Claude Van Damme, Bruce Willis ja monet muut. Schwarzenegger on varmasti yhtä ikoninen pullistelija-action-näyttelijä kuin Stallone, mutta moni muu ei ole yltänyt läheskään samaan kuin "Syltty".
Rocky-elokuvat olivat vasta alkusoittoa Stallonen menestyksekkäästi käynnistämälle tai ainakin valtavirtaistamalle pullisteluelokuvagenrelle. Rambo-elokuvissa 1980-luvulla Stallone sementoi paikkansa tulevana action-legendana. Tätä asemaa alleviivasivat Rockyn ja Rambon monet jatko-osat sekä vuonna 1986 menestynyt Cobra.
1990-luvulla Stallonen pullistelugenre hieman hiipui, sillä monet miehen elokuvista eivät nousseet enää jättimäisiksi hiteiksi. Ja luonto teki tehtävänsä: Stallonella alkoi olla jo ikää. Rockyjen ja Rambojen jälkeen miehen näkeminen vaikkapa sellaisen elokuvan kuin Seis! Tai mamma ampuu (1992) pääosassa oli hyvin outoa.
Vuotta myöhemmin Stallone sankaroi menestyksekkäästi kuitenkin suomalaisohjaaja Renny Harlinin Cliffhangerissa ja kansa löysi tiensä teattereihin myös katsomaan sellaisia action-rymistelyjä kuin Demolition Man ja Spesialisti. 1990-luvulla Stallone oli edelleen erittäin tuttu kasvo elokuvateatterien mainosjulisteissa ja mies teki 90-luvulla myös yhden kiitellyimmistä roolisuorituksistaan Copland-elokuvassa (1997).
Vuosituhannen vaihduttua Stallone tuntui olevan mukana lähinnä flopeiksi luokiteltavissa elokuvissa, mutta kun jo lähes 60 vuoden ikään ehtinyt mies tiedotti vuonna 2005 hyppäävänsä vielä kerran Rocky Balboan rooliin ja vielä paria vuotta myöhemmin tekemään lähes huvittavaan tahtiin ruumiita John Rambon roolissa, se tuntui täysin luonnolliselta kaarelta Stallonen uralla.
Ympyrä sulkeutui noihin elokuviin. Stallone oli luonut itsestään oman alalajinsa popkulttuurissa, ilmiön, nimen ja kasvon, jonka kaikki tiesivät.
Vielä tällä vuosikymmenellä Stallone iski kultasuoneen The Expendables -elokuvalla, mutta miehen asema elokuvamaailmassa on alkanut olla jo siellä, missä sen pitääkin olla: kunnioitettavat konkarit -kategoriassa.
Minulle Sylvester Stallone on ollut aina pikkupojasta lähtien Elokuvatähti, nimenomaan isolla alkukirjaimella. Pitkään hän oli se suurin niistä kaikista.
Sittemmin tietoisuus ja kiinnostus elokuvien saralla on laajentunut huomattavasti, mutta kuten todettua, Sylvester Stallonen kaltainen hahmo on niin iso osa popkulttuuria huvittavuuteen asti vietyine machoiluineen, että ei sellaista voi mitenkään sivuuttaa eikä unohtaa.
Ja olihan mies tämän vuoden alussa jälleen erittäin relevantti nimi: hän oli ehdolla parhaan miessivuosan Oscarin saajaksi roolistaan Creed-elokuvassa. Tuo palkinto meni tosin sivu suun Mark Rylancen vietyä voiton.
Vaikka Oscaria ei tullutkaan, niin hyvää 70-vuotispäivää, Sylvester Stallone! Paikkasi elokuva- ja popkulttuurin kaanonissa on ansaittu.