Suomen koripallomaajoukkue veti EM-karsintojen avauksessaan Espoon Metro-areenan täpötäyteen, mikä kertoo Susijengin ottamista harppauksista 2010-luvulla. Uuden vuosikymmenen alussa menestyksen kestävyys vaikuttaa olevan kuitenkin vaakalaudalla.
Yli 6700 katsojaa saapui kannustamaan Suomea koripallon EM-karsintojen avausotteluun Serbiaa vastaan. Vastaava kohtaaminen veti vuonna 2008 vain 1682 silmäparia Vantaalla, mikä kertoo siitä kulttuurinmuutoksesta, joka suomalaisessa koripalloilussa on tapahtunut Susijengin urotekojen johdolla.
Katsomossa toivottu hurmaava ylisuoritus, jollaisia Susijengi on viimeisten vuosien aikana useasti tarjoillut, jäi kuitenkin näkemättä, kun Serbia marssi vaivattomasti 22 pisteen voittoon.
EM-kisojen hopeamitalistille ja MM-kisojen viitoselle häviäminen ei ole minkään valtakunnan häpeä, mutta tapa, jolla susilauma kesyyntyi Igor Kokoskovin valmentaman mahtimaan otteessa, aiheuttaa huolta. Tällä kertaa isännät jäivät vastustajilleen taidon lisäksi jälkeen myös taktisella ja henkisellä puolella.
Pelaajamateriaalivertailussa Serbian C-joukkue pyyhki lattiaa ilman Lauri Markkasta, Petteri Koposta ja Mikael Jantusta pelanneella Susijengillä.
Vanhin Susijengi koskaan
Serbia-ottelu osoitti kirpaisevasti, miten riippuvainen Susijengi on takamies Petteri Koposesta pelintekemisessään. Kun pelituntuman puutteesta kärsinyt Jamar Wilson ei pystynyt parhaimpaansa ja joutui nopeasti virhevaikeuksiin, kansainväliset vaatimukset täyttävää pelintekijää ei ollut laittaa kentälle.
Tämän hetken Susijengin EM-karsintaryhmä on vanhin maajoukkue päävalmentaja Henrik Dettmannin alaisuudessa koskaan. Se on suomalaisen maajoukkuekoripalloilun menestyksen kestävyyden kannalta huolestuttava asia.
Serbiaa vastaan avausviisikon keski-ikä oli 32,4 vuotta. Kylmä fakta on, että kentällä olivat silti parhaat saatavilla olleet pelaajat: maaliskuussa 39 vuotta täyttävä Tuukka Kotti, ensi viikolla 36 täyttävä Jamar Wilson, 35-vuotias Shawn Huff ja vielä alle kolmekymppiset Sasu Salin, 28, ja Alex Murphy, 26.
Edellä mainittu ikärakenne ei huolestuttaisi, jos nuorempi pelaajasukupolvi olisi rymistelemässä pukukopin ovesta läpi kentälle. Sellaisesta ei ole kuitenkaan oikein mitään merkkejä.
Ammattilaisuraansa aloitteleva 22-vuotias pelintekijä Edon Maxhuni nousee pelaavaan kokoonpanoon Sveitsiä vastaan. Hän on osa vuoden 1998 ikäluokkaa, josta on odotettu uutta kultaista sukupolvea maajoukkueelle. Toistaiseksi kuitenkin vain superlahjakkuus Lauri Markkanen on onnistunut lyömään läpi kansainvälisellä tasolla.
Suurimmat koripallotalentit Suomessa yhteen kokoava HBA-Märsky on lukiopelien jälkeen urittanut parhaat pelaajansa Yhdysvaltojen yliopistosarjaan. Ominaisuuksiltaan poikkeuksellista Markkasta lukuun ottamatta näytöt yliopistopolun kannattavuudesta pelaajakehityksessä ovat kuitenkin jääneet ohuiksi.
Tällä hetkellä maajoukkuepelien tavoittamattomissa Yhdysvalloissa korkoa kasvaa muun muassa 19-vuotias Mikael Jantunen, joka olisi paikalle päästessään Susijengin avausviisikon pelaaja. Hän voi toki lahjojensa ansiosta olla toinen poikkeus sääntöön ja onnistua Utahissa.
Kun usealla muulla lupaavalla suomalaispelaajalla niin peliaika kuin kehitys ovat jääneet vähäisiksi yliopistossa, voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa nykyisen toimintatavan kannattavuutta. Ainakin voi kysyä, onko Jenkkeihin lähetetty nuoria suomalaispelaajia turhan suurella innokkuudella ja volyymillä.
Korisliiga polkee paikallaan
Samaan aikaan, kun suomalaisessa koripalloilussa on ihasteltu Susijengin kasvua koko kansaa sytyttäväksi joukkueeksi, Korisliiga on junnannut paikallaan läpi maajoukkueen menestysvuosien. Yleisökeskiarvot eivät ole liigassa nousseet kymmenessä vuodessa mihinkään.
Edellä mainitulla pelaajapolulla ja Korisliigan kehittymättömyydellä voi nähdä yhteyden. Kun yksi opinahjo imee lahjakkaimmat nuoret ja lähettää ne lukion päätteeksi Yhdysvaltoihin, on helppo havaita, mikä taho jää yhtälössä nuolemaan näppejään.
Se yhtälö ei kannusta liigaseuroja panostamaan pelaajakehitykseen, vaan esimerkiksi muualta hankittavien vahvistusten kartoittamiseen.
Nyt kun Susijengin kultainen sukupolvi on vanhentumassa käsiin, ja nuorisokaarti luo omaa polkuaan yliopistoissa, Korisliigasta ei ole juuri tarjolla apuja paikkaamaan tilannetta.
Perustellusti voisi kysyä, palveleeko nykyinen järjestelmä tällä hetkellä edes Koripalloliiton tähtituotetta maajoukkuetta toivotulla tavalla?
Uhkakuvana B-divisioona
Illan Sveitsi-ottelussa tiivistyy paljon Susijengin näkökulmasta.
Kun Serbian (ennakkosuosikki) ja Georgian (kisaisäntä) paikat ensi vuonna pelattavissa EM-kisoissa ovat enemmän ja vähemmän varmoja, juuri Sveitsi on Suomen päävastustaja nykyisessä karsintalohkossa, josta yksi maa neljästä jää turnauksen ulkopuolelle.
Mikäli Suomi hoitaa karsintojen molemmat Sveitsi-ottelut voitokkaasti, sen pitäisi kaiken järjen mukaan päästä 2021 EM-kisoihin. Tappio tänään Fribourgissa vaikeuttaisi karsintaurakkaa puolestaan huomattavasti.
Susijengin pelaajista useat saattavat pelata viimeisiä arvokisakarsintojaan. Olisi suuri sääli, jos ne päättyisivät pettymykseen ja Suomen putoamiseen esikarsintapelejä edellyttävälle B-tasolle. Samalla sieltä ponnistaminen takaisin arvokisojen vakiomaaksi olisi kivuliaan sukupolvenvaihdoksen keskellä entistä vaikeampaa.
Synkistä uhkakuvista huolimatta tänään Suomen ottelusta sopii odottaa voittoa.
Vaikka Sveitsi osoitti venymiskykyä taistellessaan Georgiaa vastaan pelatun ottelun torstaina jatkoajalle saakka, Suomen pitäisi hoitaa peli rutiinisuorituksella ilman Kopostakin.
Suomi kohtaa Sveitsin EM-karsintojen toisessa ottelussaan tänään Fribourgissa kello 20.15 alkaen.