Kommentti: Saksan EU-vaalitulos ja sen jälkipyykki paljastavat, miten vanhat puolueet ja perinteinen media ovat menettäneet otteensa nuorista

Ei, koska 26-vuotias Wuppertalissa syntynyt ja nykyisin Aachenissa asuva pastorin poika perustelee ryöpytyksensä ja listaa lähteensä poikkeuksellisen hyvin. Oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, koulutuksesta tai sotilaallisesta yhteistyöstä USA:n kanssa.

Toki mukana on myös ylilyöntejä. Mutta kokonaisuutena tubettajan ruoskinta perustuu paljon enemmän koeteltuihin faktoihin kuin jokailtainen öykkääminen television keskusteluohjelmissa.

CDU sortui useisiin huteihin

Ehkä juuri siksi CDU:n johdon poukkoilu on näyttänyt poikkeuksellisen säälittävältä.

Ensin puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer eli AKK yritti turvautua sarkasmiin ja vähättelyyn. Näin siitäkin huolimatta, vaikka nimenomaan ilmastonmuutoshuolten vähättely ajoi nuoria äänestäjiä vihreiden syliin.

CDU:n puoluetoimiston ”nuoret leijonat” yrittivät vastata Rezolle omalla katu-uskottavalla videollaan. AKK kuitenkin esti sen julkaisun, koska vanhan liiton puoluejyrien mielestä arvokkaan puolueen ei pidä lähteä leikkimään videoleikkejä.

Vasta, kun synkkä vaalitulos selvisi, AKK myönsi pää painuksissa, että yhteys digimaailmassa eläviin nuoriin on kadoksissa. Puoluejohtaja esikuntineen lupasi tehdä korjausliikkeitä.

Mahtipuolue on hukassa, jos niitä ei tule. Tai jos ne ovat vääränlaisia. Yhden sellaisen AKK ehti jo päästää suustaan.

AKK tuomittiin sensuroijaksi

CDU:n puheenjohtajan mielestä vaalikampanjan aikana myös miljoonayleisöjä tavoittavien tubettajien ja sosiaalisen median tähtien pitäisi noudattaa jonkinlaisia pelisääntöjä. Samanlaisia kuin perinteinen media noudattaa.

Pohdinta aiheutti vastaulausemyrskyn lähes kaikissa poliittisissa leireissä. AKK:ta syytetiin surutta sensuroijaksi, joka yrittää murentaa mielipiteenvapautta, yhtä demokratian tärkeintä peruspilaria.

Tätä jälkipyykkiä pestiin sekä sosiaalisessa mediassa, erityisesti twitterissä, että myös perinteisissä tiedotusvälineissä. Suurin osa poliittisen eliitin keskinäisestä nokittelusta meni tässäkin tapauksessa ohi tärkeimmältä kohderyhmältä eli nuorilta äänestäjiltä.

Juuri tässä piilee koko sotkun opetus.

Nuoret arvioivat politiikkaa ja poliitikkoja yhä vähemmän käyttämällä perinteisiä medioita eli lehtiä, televisiosta tai niiden pyörittämiä verkkosivuja. Se, että poliitikot ja toimittajat jauhavat asioita keskenään twitterissä tai facebookissa, ei juuri auta.

Haasteeseen on vaikea vastata

Tämä tiedetään kaikissa EU-demokratioissa. Myös Suomessa. TV-uutisten, ajankohtaisohjelmian ja arvostettujen päivälehtien katsoja- ja lukijaprofiilit ovat pelottavan vanhoja.

Nuoret eivät kuule eivätkä näe, kun puoluejohtajat yrittävät tv- tai lehtihaastattelussa esitellä ympäripyöreitä näkemyksiään. Mutta kun sanavalmis tubettaja oksentaa ilmoille kaikki päättäjien entiset, nykyiset ja tulevat laiminlyönnit, sanoma uppoaa nuoriin kuin veitsi lämpimään voihin.

Muutenkin nimenomaan sosiaalisen median yksipuolinen viestintävirta on tämän päivän politiikassa kaikkein tehokkainta. Ja myös tuhoisinta. Sen on osoittanut muiden muassa Italian populistijohtaja Matteo Salvini.

Tämän haasteen kanssa painivat sekä tiedotusvälineiden päätoimittajat esikuntineen että myös vastuulliset poliitikot. Kaikissa EU-maissa. Myös Suomessa.

Vanhojen puolueiden ja perinteisten medioiden ote nuorista on kirvonnut jo ajat sitten. Sitä yritetään kyllä kauhoa takaisin, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet hälyyttävän laihoja.

Savotta ei missään tapauksessa ole helppo. Ei varsinkaan, kun se käynnistetään Saksan CDU:n tapaan liian myöhään ja liian puolivillaisesti.

Pelisääntöjen peräänkin pitäisi huutaa

Sitä ei myöskään pidä käynnistää väärästä päästä rajoituksilla, kuten Saksan kristillisdemokraattien johtaja yritti pelisääntökeskustelullaan tehdä.

Ei, vaikka vapaasti rehottavassa sosiaalisessa mediassa todella tarvittaisiin pelisääntöjä.

Perinteiset mediat noudattavat uutisoinnissaan ja analyyseissaan varsinkin vaalikampanjan aikana tasapuolisuutta ja riippumattomuutta. Ainakin yrittävät, koska niin on määrätty ja sovittu. Useimmiten pyrkimyksissä onnistutaan. Aina ei.

Samaan aikaan moninkertaisia yleisöjä tavoittava sosiaalisen media tähti voi yrmiä yhden puolueen tai poliitikon surutta kuralle. Kun se tehdään hyvin perustein ja taitavasti, kuten tubettaja Rezo teki, jälki voi olla rumaa ja vaikutukset vaaleissa ratkaisevia.

Jotain myös tälle epäsuhdalle pitäisi pystyä tekemään ilman, että avoin ja vapaa keskustelu tyrehtyy.