PMMP:n ensimmäisen Olympiastadionin keikan settilista helli sekä tosifania että yleisempää diggaria, mutta keikan tuotannollinen toteutus ihmeellisyyksineen ei antanut monien rahoille vastinetta, kirjoittaa MTV Uutisten viihdetoimittaja Aino Haili.
Paula Vesalan, Mira Luodin, Juho Vehmasen, Mikko Virran ja Heikki Kytölän muodostama PMMP on sukupolvikokemus kahdella tavalla: se on tärkeää ja tunteita herättävää musiikkia kaikille niille, jotka olivat aikuistumisen kynnyksellä sekä nuoria aikuisia yhtyeen kulta-aikaan 2000-luvun alusta 2010-luvun alkuun. Toisaalta se on ollut myös hyvin tärkeää niille, joiden lapsuuden musiikkia se on samaan aikaan ollut.
Kun PMMP ilmoitti vuosi sitten paluustaan keikkalavoille, oli se monille suuri, iloinen yllätys. Kun haastattelin ennen bändin ensimmäistä Olympiastadionin esiintymistä useita keikalle menijöitä, ihmisten vastauksissa toistuivat lähes poikkeuksetta samat ajatukset: PMMP:n musiikki on tärkeää, se kuljettaa monenlaisiin muistoihin, se on ollut läsnä useissa hetkissä elämässä.
Muutama mietti, että PMMP:n paluuta on odotettu todella kovasti, mutta itse keikkaa kohtaan ei ole mitään tiettyjä odotuksia. "Kunhan on hyvä meininki."
Ennen keikkaa hämmästelin sitä, ettei siellä ilmoitettu olevan lainkaan lämmittelijöitä. Keikalle lipun ostaneita kehotettiin normaaliin tapaan saapumaan paikalle hyvissä ajoin, sillä Olympiastadionille odotettiin massoittain ihmisiä. Ennen keikkaa jonot stadionin edessä pitenivät pitenemistään.
Juuri ennen itse h-hetkeä omalle paikalleni suunnistaessa pistin merkille, että samat jonot kiemurtelivat yhä varsin pitkinä kohti stadionin sisäänkäyntiä. Ymmärrän kyllä, jos monia ei huvittanut viettää stadionilla tuntikaupalla aikaa, kun muuta ohjelmaa itse pääesiintyjän lisäksi ei ollut ilmoitettu - vaikka Olavi Uusivirta käväisi yllättäen noin 40 minuuttia ennen keikan alkua lavalla lurauttamassa kappaleensa On niin helppo olla onnellinen.
Kun PMMP itse viimein nousi Olympiastadionin lavalle, syttyi yleisö Kovemmat kädet -kappaleen siivittämään aloitukseen, jota säesti hienosti ajoitettu pyrotekniikka. Sen perään jatketulla Matkalaulu -kappaleella saatiin permannon yleisömeri hienosti mukaan tunnelmaan, kun kaikki heiluttivat käsiään niin ikään synkronoidusti.
Pian kuitenkin sai harmikseen huomata, että show-elementit tulisivat noin muuten olemaan todella olemattomat.
Lue myös: Tätä mieltä Olympiastadionille saapuneet PMMP:n fanit olivat paluukeikkoja edeltäneestä festarikiertueesta
Köykäinen keikkatuotanto yllätti
PMMP:n stadionkeikan tuotanto nostatti kulmakarvoja monin tavoin. Lavan sivuilla olleet screenit olivat kerta kaikkiaan aivan liian pienet, eikä niitä ei nähnyt kunnolla niiden ollessa osittain lavan valaistuksen takana. Screeneillä esitetty kuvaus oli äärimmäisen epäselvä ja suurimman osan ajaksi itse lavan tapahtumat peittyivät näytöillä vilkkuneiden, toisinaan jokseenkin huvittavien visuaalisten elementtien taakse. Lisäksi, täysin käsittämättömästi, paikoitellen keikan aikana screeneiltä nähdyt tapahtumat tulivat noin sekunnin tai pari jäljessä.
Lavalla puolestaan oli niin paljon savua, että näkyvyys suoraan lavalle oli erittäin huono.
Jos omalta paikaltani, suhteellisen läheltä lavaa, ei nähnyt käytännössä mitään, taaempana keikkaa seuranneet tuskin saivat tältä osin sen enempää elämyksellisyyttä saati vastinetta rahoilleen.
Kummastelin myös lavan muotoa - ulkomaalaisten sekä kotimaistenkin artistien käyttöön on lähes vakiintunut tämän kokoluokan keikoilla T:n muotoinen lava, mutta PMMP:n käytössä ollut esiintymisalusta oli kuin Ruisrockista mukaan napattu. T-malli tuo esiintyjän pakostakin lähemmäs yleisöä, nyt bändi jäi valitettavasti melko etäiseksi.
Permantoa tarkkaillessani yleisö vaikutti kuitenkin viihtyvän. Seisomapaikoilla olleet jaksoivat tanssia, taputtaa ja heilua mukana 2,5-tuntisen setin aikana sateesta huolimatta. Sama tunnelma ja bileet eivät kuitenkaan muutamaa poikkeushetkeä lukuun ottamatta yltäneet istumapaikoille - luultavasti juuri siksi, ettei keikkaa nähnyt.
Keikan jälkeen törmäsin sosiaalisessa mediassa kommentteihin, joiden mukaan PMMP:n keikan äänet olivat ulottuneet jopa Pasilaan sekä Haagaan asti. Eikä ihme, ja harvoin valitan vastaavasta itse, mutta musiikki oli suuren osan keikasta aivan liian kovalla ja monilta osin ääni puuroutui pahasti.
Hienoja hetkiä show'ssa olivat toki muutaman kappaleen aikana hienosti kappaleiden tahtiin ajoitetut ilotulitteet, jotka nekin selkeästi sytyttivät yleisöä. Nämäkin hetket jäivät kuitenkin vähiin.
Lue myös: PMMP:n ensimmäinen stadionkeikka rokataan tänään! Muistatko vielä, miten idea yhtyeen paluusta syntyi?
Hittikimaran huiput koskettivat
Varsinaisen bändin lisäksi lavalla ei nähty muita, kuin Kesäkaverit-kappaleen aikana Vesalan ja Luodin kanssa yleisön likelle laulamaan liittynyt, ennen keikkaa yleisöä viihdyttänyt Olavi Uusivirta, jonka kanssa kaksikko naureskeli kappaleen sanoituksille ja kumosi muutamat shotit. Tämän lisäksi lavalla piipahti myöhemmin pariin otteeseen kaksi drag-artistia, jotka eivät harmillisesti saaneet illan pääesiintyjiltä sen tarkempia esittelyjä yleisölle.
Toisaalta, eivät tosifanit luultavasti lavalle juuri muita kaivanneetkaan kuin bändin itsensä – PMMP ei harrastanut oman taipaleensa aikana kappaleissaan yhteistyötä muiden artistien kanssa samaan tapaan kuin nykyään on tavanomaista, joten vierailijoita ei senkään puolesta ollut odotettavissa.
Settilista oli kunniahimoinen, 30 kappaletta sisältänyt läpileikkaus bändin musiikilliseen historiaan. Keikan vahvuus oli ehdottomasti sen loppupuolen tunteikkaissa, enemmän hidastempoisissa riipivissä klassikoissa, kuten Oo siellä jossain mun, Joutsenet sekä Lautturi. Niiden aikana yleisö yltyi hyvin kauniiseen, koskettavaan yhteislauluun. Näissä hetkissä moni varmasti nojautui vieruskaveriinsa.
PMMP on ollut erityisesti nuorten sekä naisten voimaannuttaja ja bändi on monella tapaa sementoinut itsensä suomalaiseen musiikkihistoriaan – täysin ansaitusti. Sen kaltaista toista bändiä ei ole ollut ennen eikä tullut heidän jälkeensä. Yhä on korostettava sitäkin, että varsinkin Paula Vesalalla on poikkeuksellisen terävä sanoittajankynä ja tapa havainnoida ympäröivää maailmaa. Kappaleiden sanoma ei ole vanhentunut vuosien saatossa, ja suomalaiset saavat niistä yhä erittäin paljon.
Moni varmasti viihtyi saadessaan kuulla livenä esitettävän kappaleita, joita bändin ei ollut tarkoitus koskaan enää soittaa. Saatiinpa aivan keikan lopuksi, kirjaimellisesti hyvin pitkän odotuksen jälkeen kokea mieluinen yllätys, kun bändi rykäisi ilmoille heidät aikoinaan suursuosioon siivittäneen Rusketusraidat-hitin, josta Vesala totesi vain muutamia vuosia sitten antamassaan haastattelussa, ettei aio enää koskaan laulaa sitä.
Tuolloin jopa istumakatsomossakin viimein noustiin jaloilleen.
Stadionkeikka oli ennen kaikkea hyvien biisien – sekä klassikoiden että todellisten diggarien helmien – hittikimara, jota moni varmasti on nimenomaan PMMP:lta kaivannut. Se ei kuitenkaan millään mittarilla ollut mieleenpainuva show, ei varsinkaan tällä alustalla ja lipunhinnoilla. Tämän kokoluokan keikalla pelkästään hyvät biisit eivät enää riitä.
Kirjoittaja on MTV Uutisten viihdetoimittaja sekä apulaistuottaja.