Robinin parituntiset energiaa ja iloa tihkuvat jäähyväiset olivat täysin esittäjänsä näköiset.
Vuoden 2012 helmikuussa olin abiristeilylläni. Noin kuukautta aikaisemmin julki oli tullut suurin hitti aikoihin, 13-vuotiaan heleä-äänisen turkulaispoika Robinin kappale Frontside Ollie. Illan aikana kuulin sen soivan useita kertoja eri puolilla laivaa ja jokaisella kerralla kaikki tanssivat kuin hullut. Useimmat pöydillä. Minä mukaan lukien.
Yli viisi vuotta myöhemmin, lauantaina 28. lokakuuta tauolle jäävä Robin jätti jäähyväiset loppuunmyydylle Hartwall Arenalle. 19-vuotias artisti on kasvanut aikuiseksi parrasvaloissa ja se näkyi. Robin sytytti areenan 12 000 katsojaa liekkeihin heti astuessaan lavalle ja piti kuulijat otteessaan viimeiseen hetkeen asti.
Kahden tunnin aikana Robin esitti kappaleensa kronologisessa järjestyksessä. Artistin urasta sai melko hyvän kuvan, vaikka hänen historiansa ei olisi ollut kuulijalle tuttu.
Alusta loppuun olin hämmästynyt nuoren tähden energiasta. Hän ei vaikuttanut edes hengästyvän jatkuvasta tanssimisesta, hyppimisestä, juoksemisesta ja volttien heittämisestä. Kaikki, mitä hän teki, oli äärimmäisen sulavaa, eikä millään tapaa mekaanista. Esitys vaikutti vilpittömältä ja varmalta.
En ollut yllättynyt siitä, kuinka luonteva esiintyjä Robin on. Sen sijaan yllätyin huomatessani, kuinka taitava ja monipuolinen muusikko hän on. Robin säesti itseään pianolla kappaleessa Onnellinen sekä tarttui akustiseen kitaraan Haluan sun palaavan -kappaleessa.
Neon oli erinomaisen funk-vivahteinen ja Milloin nään sut uudestaan kasvoi suureksi, koskettavaksi balladiksi. Parituntinen keikka oli monipuolinen esitys, joka ei tylsistyttänyt katsojaansa. Kun ympärilleen katsoi, näki tuhansien ihmisten heiluvan kiivaasti musiikin tahdissa. Permannolta yläkatsomoihin asti.
Asia, jota usea katsoja jäi kuitenkin varmaan kaipaamaan, olivat vierailijat, joita lavalla ei nähty yhtäkään. Muun muassa Elastisen ja Brädin rap-osuudet hoiti kuitenkin mielestäni erittäin ansiokkaasti Robinin lapsuudenystävä Samuel Johansson, joka toimii liveyhtyeen kitaristina.
Vierailijoiden puuttuminen ei haitannut. Päinvastoin. Tämä oli Robinin hetki, ei Vain elämää -hetki.
Vaikka Robin on artisti kaiken ikäisille, hän ei enää itse ole lapsi. Illan aikana yleisölle näytettiin lavalle lasketulta screeniltä videoita Robinista eri ikäisenä, joiden taustalla hänen äänensä kertasi vuosien aikaisia tapahtumia ja tunnelmia.
Hän puhui myös kappaleidensa taustoista. Robin kertoi, että on aina halunnut laulaa asioista mitkä häntä koskettavat ja kiinnostavat. Esimerkiksi 13-vuotiasta nuorta poikaa puhutteli aikoinaan eniten skeittaaminen.
– Kiitos, että olen saanut kasvaa aikuiseksi teidän kanssa, hän totesi ennen Miten eskimot suutelee? -kappaletta.
Keikan edetessä myös Robinista huokui monia tunteita. Iloa, helpottuneisuutta, haikeutta. Monet naurahtivat, kun hän kertoi katselleensa viime aikoina Netflixiä. Tämä on ollut täysin poikkeuksellista erittäin kiireisen artistin elämässä.
Robin pitää taukonsa täysin oikeaan aikaan ja ymmärrettävistä syistä. Esiintymislavoilla kasvaneen ihmisen tulee saada viettää myös nuoruuttaan.
On mielenkiintoista nähdä, millaisena artistina Robin tulee takaisin, kun aika on kypsä. Hän osoitti lauantaina Hartwall Arenalla olevansa nyt jo iso artisti, joka tanssittaa tuhansia ihmisiä parin tunnin ajan kuin leikiten.
Kuin myös minua. Olisipa lauantainakin ollut pöytä, jonka päällä tanssia.