Johnny Deppin esiintyminen brittikitaristi Jeff Beckin rinnalla Helsingin Kaisaniemessä sunnuntaina 19. kesäkuuta sai aikaan runsaasti ristiriitaisia tunteita, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Aino Haili.
Sunnuntaipäivänä Helsingin Kaisaniemessä kuhisi ja kihisi. Useat kauan sitten lippunsa ostaneet odottivat kuumeisesti paikalle saapuvaksi Helsinki Blues Festivalin pääesiintyjää, brittikitaristi Jeff Beckia.
Oli myös toinen joukko, joka puolestaan odotti – ehkä paljon kuumeisemmin – Beckin rinnalla hiljattain totuttua näkyä, yhdysvaltalaisnäyttelijä Johnny Deppia, joka on kuluneen kevään aikana keikkaillut brittimuusikon kanssa kitaristi-laulajana.
Festarialueen ulkopuolella Kaisaniemessä tunnelma oli ennen keikan alkua hyvin maltillinen, muutamien seikkojen osoittaessa sen, minkä takia jotkut olivat paikalle tulleet. Keikkaa alueen ulkopuolelta seuraavia seurueita siellä täällä, hieman kauempana katukahvila, jota pyöritti Jack Sparrowk’si pukeutunut herra, sekä korukoju, jonka vierusta koristi stetsonpäinen alpakkapehmolelu. Alueen sisälle astuessa muutama Jack Sparrow lisää hoiperteli vastaan Pirates of the Caribbean -elokuvista tutulle hahmolle sekä suomalaiselle festarikävijälle ominaiseen tyyliin.
Useimmat, joiden kanssa keskustelin, kertoivat tulleensa festareille katsomaan nimenomaan Jeff Beckia, ylistäen tämän äärimmäistä merkitystä rock-historiassa. Useat totesivat perään, että Johnny Deppin näkeminen livenä oli vain hieno lisä ja mukava yllätys, josta saatiin vahvistus vajaa muutama viikko sitten. Toiset puolestaan harmittelivat sitä, että keikan settilista meni uusiksi Deppin myötä eivätkä olisi piitanneet hänen näkemisestään Beckin rinnalla.
Eräs Deppin superfaniksi puolestaan tunnustautunut sanoi tulleensa vain ja ainoastaan katsomaan Deppia, eikä millään muulla ollut mitään merkitystä.
Depp on tällä hetkellä aivan uudenlaisen ilmiön ja suosion keskellä urallaan. Ilmiön, joka johtuu absurdilla tavalla oikeudenkäynnistä, jonka suoria istuntoja ympäri maailman seurattiin useiden kevätviikkojen ajan silmä kovana.
Sosiaalinen media täyttyi huhtikuusta lähtien materiaalista, jossa Deppin ja tämän ex-vaimon Amber Heardin avioliiton aikaisia tapahtumia ruodittiin perinpohjaisesti ja täysin avoimesti kunnianloukkausoikeudenkäynnissä, jota he kävivät toisiaan vastaan Deppin haastettua Heardin oikeuteen vuonna 2019. Oikeudenkäynti kääntyi lopulta odotetusti Deppin voitoksi, kun jokainen hänen kanteensa kohta hyväksyttiin valamiehistön päätöksestä ja Heard määrättiin maksamaan yli 10 miljoonan dollarin korvaukset ex-puolisolleen.
Maailma näki oikeudenkäynnin materiaalien osoittavan, että Depp olisi ollut todellisuudessa Heardin uhri, eikä toisinpäin. Ja näin monet rakastuivat Johnny Deppiin uudestaan.
Oikeudenkäynnin myötä Deppin fanituksesta ja tukemisesta on tullut valtava ilmiö maailmalla. Kun tieto Deppin saapumisesta Suomeen tuli julkiseksi, täyttyivät useat sosiaalisen median keskustelupalstat hehkutuksesta ja monet jakoivat suunnitelmiaan sen suhteen, kuinka "Depp olisi pakko päästä näkemään".
Olisin odottanut näkeväni vahvoja osoituksia tästä fanikulttuurista myös Helsingissä, mutta toisin kävi.
Ei säväyttävyyttä näköpiirissä
Beckin ja Deppin konsertti alkoi yli 40 minuuttia myöhässä. Lopulta Beck saapui ensin yksin lavalle soittaakseen muutamia kappaleita itsekseen. Viivästyksestä huolimatta Beck ja hänen bändinsä olivat liekeissä ja kitaravirtuoosin lisäksi Kaisaniemessä saatiin ihastella eritoten rumpali Anika Nillesin ja basisti Rhonda Smithin taidonnäytteitä.
Oman osuutensa päätteeksi lavalle kannettiin laulumikki ja Beck totesi omaan mikrofoniinsa lavan vasemmassa reunassa ainoastaan sanat ”guess what”. Nyt oli eturivin aika kirkua, kun Johnny Depp asteli hymyillen lavalle.
Lisävahvistuksen saavuttua lavalle tuntui siltä, kuin tunnelma olisi musiikin puolesta yllättäen laimentunut. Esitys pysyi koruttomana, eivätkä Beck tai Depp ottaneet juurikaan suoraa kontaktia yleisöön, joka tuntui koostuvan merkittävästi enemmän Beckin kuin Deppin faneista. Vaikka toki aina, kun Depp edes vähän heilautti sormiaankaan katsojiaan kohti, kirvoitti se äänen taajuuksia riipineen reaktion keikkakansalta.
Omaan korvaani soitto ja laulu kuulostivat, no, ihan hyvältä. Tämän säväyttävämpää tunnetta yhteisesitys ei kuitenkaan minussa saanut aikaan.
Soitettuaan noin tunnin Beck ja Depp vetäytyivät lavalta. Yleisö huusi encorea, ja sen se myös Kaisaniemessä sai. Hyväntuulisen oloinen kaksikko bändeineen saapui takaisin lavalle kertaalleen, ja viimeisten sointujen ja kumarrusten jälkeen Depp huikkasi suureelliset lentosuukot yleisölle ja hakkasi nyrkillä rintaansa ennen poistumistaan esiintymislavan varjoihin.
”Olikse siinä?” kuulin usean toteavan. Kuten myös valtavaa hehkutusta siitä, miten vaikuttava esiintyminen oli ollut, niin Beckin kuin Deppin osalta. Ylistäjien joukossa olivat keikan jälkeen esimerkiksi Jone Nikula sekä Jussi69.
Mutta myös soraääniä kuului. Keikkakansan lomasta kiiri kritiikkiä, joka koski erityisesti Deppin soitto- sekä laulutaitoa.
– Kaikki kuulosti ihan hyvälle ennen Jack Sparrow’ta, kuulin erään keikkakävijän kommentoivan.
Eikä esitys tehnyt minuunkaan vaikutusta. Se, mikä keikalla toisaalta oli joidenkin mielestä yksinkertaisuudessaan upeaa, vaikutti omasta mielestäni välinpitämättömältä. Tätä vaikutelmaa vahvisti ennen tapahtumaa keikan alun merkittävän viivästyksen lisäksi esimerkiksi se, etteivät valokuvaajat päässeet ennakkotiedoista poiketen ottamaan Beckista ja Deppista kuvia lavan eteen keikan alussa.
Keikan päätyttyä oma mieleni oli sekava. Olin juuri nähnyt ilmielävänä näyttelijän, jota pidän yhtenä aikansa suurimmista ja tuntuu, että olen viime vuosien aikana muiden monien tavoin muuttanut suhtautumistani häneen monesti.
Nyt olen kuitenkin todistanut Deppin uran muusikkopuolta ja voin sanoa, että tältä erää kerta riitti. Jään näin ollen odottamaan sitä, tekeekö Johnny Depp jonain päivänä kaiken tämän jälkeen todellisen encoren myös näyttelijänurallaan.
Kirjoittaja on MTV Uutisten sisältökoordinaattori ja toimittaja.