Musen kesäkuinen yllätyskeikka Helsingin Kultuuritalolla oli harvinainen herkku, jota todella toivoisi muidenkin suurten artistien tarjoilevan, kirjoittaa MTV Uutisten viihdetoimittaja Aino Haili.
Toukokuussa moni hieraisi silmiään yllättävän keikkailmoituksen takia.
Brittibändi Musen ilmoitettiin saapuvan Suomeen konsertoimaan kesäkuussa Helsingin Kulttuuritalolle kaksi päivää ennen, kuin yhtye nousisi Rockfestin lavalle Turussa sen pääesiintyjän ominaisuudessa.
Muse on heittänyt keikkaa Suomessa vuosien varrella monesti, eikä näin ollen Pohjolaan saapuminen ollut vielä varsinaisesti yllättävä uutinen.
Paikassa sen sijaan oli. On siis syytä laittaa asiaa hieman perspektiiviin.
Omistin aikoinaan monia Musen levyjä, mukaan lukien HAARP-albumin, joka on livetallenne yhtyeen Lontoon Wembley-stadionin kahdelta keikalta kesäkuulta 2007 sekä CD:n että DVD:n muodossa.
Kuuntelin kyseistä levyä ja katsoin pätkää teini-ikäisenä hyvin aktiivisesti, ja ilmeisesti siitä syystä mielessäni saattaa yhä joskus silloin tällöin kaikua laulaja-kitaristi Matthew Bellamyn huuto "how's it going Wembley" joka kaikui loppuunmyydyllä stadionilla kymmenien tuhansien ihmisten mylviessä laulajalle vastaustaan.
Noina kahtena iltana Musen näki Wembleyllä yhteensä 180 000 ihmistä.
Muse on siis ollut tämä bändi. Se bändi, joka vetää areenat sekä stadionit täyteen niin kotimaassaan Isossa-Britanniassa kuin muualla maailmassa, edelleen. Kaksi vuotta sitten päättäessään Will of the People -maailmankiertuettaan Muse esiintyi kahdesti loppuunmyydyllä O2-areenalla, jonka kapasiteetti on 20 000 ihmistä.
Vertailun vuoksi: Kulttuuritalolle mahtuu alle 2000.
Ennen keikkaa kuulin jonkin verran pohdintaa siitä onko Musen ura nyt sitten lähtenyt laskuun, kun bändi tulee tällä tavoin keikalle pienelle helsinkiläiselle Kulttuuritalolle.
Kyse ei ole siitä. Musen ei tarvitse soittaa Kulttuuritalolla. Muse voi halutessaan soittaa yhä lähes missä vain.
Täysin yllätys Musen piipahdus Kultturitalolle ei kuitenkaan ollut: olen kuullut, että yhtyeellä on näin toisinaan tapana tehdä ja Matthew Bellamy, rumpali Dominic Howard sekä basisti Chris Wolstenholme tahtovat myös käyttää joskus tilaisuuksia hyväkseen ja esiintyä pienemmissä saleissa.
Ehkä sille oli myös nyt 12. kesäkuuta erityinen syy: Bellamy vietti samalla viikolla 47-vuotissyntymäpäiviään ja sai juhlia merkkipäiväänsä normaalista poikkeavalla tavalla, kun Kulttuuritalon keikkakansaa yhtyi onnittelulauluun heti keikan alkumetreillä.
Lue myös: Suomen karu kesäsää jätti peruuttamattoman muiston Duran Duranin basistin John Taylorin mieleen: "Ette usko, missä vedimme keikkaa"
Kulttuuritalon keikan erityisyys iski vasten kasvoja jo ennen kuin se alkoi. Kuten monesti työssäni, myös tämän keikan kolme ensimmäistä kappaletta koin valokuvaajille tarkoitetussa "photopitissä", josta kuvaaminen medioita varten on sallittu.
Olen vuosien varrella nähnyt jos minkälaisia järjestelyjä, ja yleensä mitä suurempi artisti, sitä kauempana kuvaajatkin saavat olla. Esimerkiksi vuosi sitten Coldplayn Olympiastadionin ensimmäisellä keikalla kuvaajien sijoituspaikka oli kymmenien metrien päässä lavasta.
Tällä kertaa asiat olivat toisin. Yhtyeen saavuttua lavalle tajusin, että olin lähes kosketusetäisyydellä Bellamysta. Nojatessani lavaan kuvia ottaessani tajusin, että olin käytännössä samalla lavalla Musen kanssa.
Korostan, että tämän tason bändeillä tällainen tilanne on todella äärimmäinen harvinaisuus. Tällaista tilaisuutta ei tule lähes koskaan.
Ja ei sen kauempana, vaan suoraan selkäni takana oli yleisö, joka onnistui saamaan lipun välittömästi loppuunmyydylle, hyvin harvinaiselle keikalle. Jokainen Kulttuuritalolla ollut oli poikkeuksellisen lähellä tämän tason bändiä.
Keikan edetessä siirryin havainnoimaan kokemusta myös istumakatsomon puolelle oman lippuni osoittamalle paikalle. Kuten sanottu, Kulttuuritalo on pieni ja intiimi, ja tämän esityksen aikana tajusin olevani jatkuvasti hämmennyksen vallassa. Kenen keikalla oikein olen? Onko tuo ihan oikeasti Muse?
Vannon itse albumien Black Holes and Revelations -, Absolution- sekä Origin of Symmetry -albumien nimeen, ja niiden suurena ystävänä Kulttuuritalon keikka todella tarjoili settilistansakin puolesta. Alkuun koettiin myös jälleen iloinen yllätys yhtyeen aloitettua keikan vielä julkaisemattomalla Unravelling-sinkulla, joka soitettiin livenä keikkayleisölle ensimmäistä kertaa koskaan. Jälleen yksi lisäsyy suomalaisille Muse-diggareille myhäillä tyytyväisyyttään.
Uudempaa tuotantoa kuultiin myös, mutta vähemmän. Onneksi niin.
Lue myös: Baby Lasagna oli jo päättänyt lopettavansa artistiuransa, kun tienestiä ei tullut – sitten hän päätyi Euroviisuihin ja koki Käärijän kohtalon
Suomalaisyleisö syttyi selvästi eniten vanhoihin klassikoihin kuten Hysteria, Time is Running Out, Supermassive Black Hole, Starlight sekä Knights of Cydonia. Plug in Babya unohtamatta. Koin itsekin mitä onnellisimman hetken, kun oma rakas suosikkini Map of the Problematique pärähti soimaan yllättäen jo toisena kappaleena.
Bändin aiempien keikkojen settilistoihin verrattuna Kulttuuritalon tarjonta oli nostalginen. Vannoutuneimmat kuulijat jäivät todennäköisesti kaipaamaan vielä harvinaisempia herkkuja vuosituhanteen vaihteesta, joita ei tämän bändin keikoilla ole kuultu enää vuosikausiin. Itse on myönnettävä, että kokonaisuutena omaan Muse-suhteeseeni peilaten olin erittäin tyytyväinen kuulemaani.
Muse todella kuulosti Muselta. Myös teknisesti – vaikka aika ajoin Bellamyn laulu jäikin ikävällä tavalla vaimeaksi. Tämän spiikeistä oli myös hyvin haastavaa saada selvää ainakin istumakatsomosta käsin, vaikka laulajan heitto "harjoituksen puutteesta" hymyilytti sielläkin asti.
Keikasta huomasi vahvasti myös yhden erityisen paljon mieltä lämmittävän asian: Matthew Bellamy, Dominic Howard sekä Chris Wolstenholme vaikuttavat siltä, että he pitävät yhä todella paljon siitä, mitä he tekevät. Muse täytti viime vuonna 30 vuotta, mutta Kulttuuritalolla sai sellaisen vaikutelman, että tällaiset esiintymiset luultavasti ovat bändille itselleenkin virkistäviä. Oli selvää, että Musen jäsenet nauttivat yhä soittamisesta.
Kunpa samaa nähtäisiin useammin myös muilta suurilta menestyjiltä.
Kirjoittaja on MTV Uutisten viihdetoimittaja sekä apulaistuottaja.
Juttua muokattu 19.6. kello 8:26: Matthew Bellamyn syntymäpäivä on 9. kesäkuuta, ei 12. kesäkuuta.