Euroopassa osataan puhe "pettävästä" Yhdysvalloista, mutta turvatakuiden suhteen ainakin Suomen linja on joku muu kuin minä -politiikka, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Suomi ei anna Ukrainalle turvatakuita, totesi pääministeri Petteri Orpo (kok.) tiistaina.
Edellisenä päivänä Euroopan johtajat keskustelivat puhelimitse. Ranskan presidentti Emmanuel Macron varoitti: "On mahdollista, että Yhdysvallat pettää Ukrainan aluekysymyksessä ilman selkeyttä turvallisuustakuista." Ranskan presidentinkanslia on tosin kiistänyt, että Macron olisi puhunut pettämisestä.
Euroopassa osataan puhe "pettävästä" Yhdysvalloista, mutta turvatakuiden suhteen ainakin Suomen linja on nyt joku muu kuin minä -politiikka. Ratkaisu on Suomen kannalta täysin ymmärrettävä.
Keskustelu turvatakuista kiihtyi, kun Suomi
mainittiin
Yhdysvaltojen rauhansopimusluonnoksessa juuri turvatakuita koskevassa osiossa.
Jo syyskuussa presidentti Alexander Stubb olikorostanut: "Emme ole lähettämässä suomalaisia Ukrainan sotarintamalle".
Voidaan kuitenkin kysyä, miten Suomi muiden Euroopan maiden mukana voi olla niin painokkaasti vaatimassa muilta, erityisesti Yhdysvalloilta, jotain, mihin emme ole itse valmiita osallistumaan?
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on toki sanonut, etteivät pelkät Euroopan turvatakuut riitä. Sen kilven taakse ei voi kuitenkaan loppumattomiin piiloutua.
Se ainakin vaikuttaa selvältä, että Suomi kääntää nyt sivua.
Ja sillä sivulla lukee: Venäjä ja presidentti Vladimir Putin voittavat Ukrainan sodan. Nyt tuo uusi sivu pitää myydä meille suomalaisille.
Samoille suomalaisille, joille on toitotettu, miten "meidän tehtävämme on tukea Ukrainaa niin paljon ja niin pitkään kuin tarvitaan".
Uudelle sivulle kurkkiminen aloitettiin jo, kun Ukrainan voiton sijaan alettiin puhua yhä enemmän "oikeudenmukaisesta rauhasta".
Keskiviikkona presidentti Stubb perusteli uutta sivua.
– Realiteettia on se, että rauha voi olla joko hyvä, huono tai jonkinnäköinen kompromissi, Stubb sanoi MTV Uutisten haastattelussa.
– Realiteettia on myös se, että meidän suomalaisten on valmistauduttava hetkeen, kun rauha syntyy, ja kaikki ne oikeudenmukaisen rauhan ehdot, josta olemme paljon neljän vuoden aikana puhuneet, eivät tule todennäköisesti täyttymään, presidentti jatkoi.
Tämä realiteetti on ollut sotaa muutenkin kuin poliitikoiden hattarapuheiden kautta seuranneille selvä viimeistään siinä vaiheessa, kun Ukrainan kesän 2023 vastahyökkäys epäonnistui.
Ennen presidentti Donald Trumpin toista kautta julkaistiin väitteitä hänen rauhansuunnitelmastaan, jota kuvailtiin "kauheaksi", koska Ukraina menettäisi Donbassin ja Krimin.
Todellisuudessa suunnitelma oli silloin ja on yhä realismia, koska sen annettiin ja on annettu olla realismia.
Nyt Suomenkin johto sanoo sen ääneen. "Oikeudenmukaisen" rauhan hylkäämisestä on tullut todellisuus, jota ei haluta tai pystytä muuttamaan.
Olisi typerää väittää, että Suomi olisi yksin voinut muuttaa tilanteen. Ei olisi, mutta Eurooppa yhdessä olisi voinut olla jo toisenlainen voimatekijä.
Helmikuussa 2022 presidentti Sauli Niinistö sanoi lukuisia kertoja toistetut sanat: "Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät".
Tuolloin kyse oli Venäjän ja Putinin naamiosta.
Viime viikkojen neuvotteluiden ja Yhdysvaltojen jo sellaisenaan hyllytetyn Venäjä-myönteisen rauhansuunnitelman myötä Eurooppa ja Suomi ovat joutuneet poistamaan naamiot omilta kasvoiltaan.
Niiden takaa löytyy Eurooppa, joka ei yksin yritä pakottaa Venäjää "oikeudenmukaiseen" rauhaan ja Suomi, joka ei aio osallistua turvatakuisiin, vaan Orpon mukaan "auttaa turvallisuusjärjestelyissä, ja ero näiden kahden välillä on valtava".
Se ei ole kuitenkaan poistanut Euroopan johtajien kykyä moralisoida Yhdysvaltoja, käytännössä syyttää sitä Ukrainan "pettämisestä" ja vaatia Trumpia antamaan Ukrainalle asioita, joita emme itse ole sille valmiita antamaan.
