New York Timesin selvitys osoittaa Yhdysvaltojen ja Ukrainan erimielisyyksien alkaneen jo ennen Trumpin presidenttikautta, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Kreml on toistuvasti väittänyt taistelevansa Ukrainassa koko Natoa vastaan.
Länsi on puhunut avusta ja kumppanuudesta, Ukraina strategisista partnereista.
Yhdysvaltalaislehti New York Timesin (NYT) yli 300 haastatteluun perustuva artikkeli "Ukrainan sodan salaisesta historiasta" paljastaa, etteivät Venäjän syytökset olleet täysin perusteettomia.
Yhdysvaltojen tiedustelutieto loi pohjan sekä lukemattomien kohteiden tuhoamiselle että laajemmalle sotastrategialle.
Esimerkiksi Naton ex-pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi kesäkuussa 2024, ettei Nato "ole osapuoli konfliktissa".
Väite kestää tutkiskelua, jos sitä katsoo sopivasta kulmasta sopivilla laseilla eli tässä tapauksessa Stoltenbergin tavoin niin, ettei Ukrainassa ole taistelutehtävissä Nato-maiden lähettämiä joukkoja.
Yhdysvaltalaisia "neuvonantajia" Kiovaan kuitenkin lähetettiin, ja viime vuonna he saivat luvan matkustaa Kiovasta lähemmäs rintamaa komentopaikkoihin, NYT kirjoittaa.
New York Timesin selvitys osoittaa, että vaikka teknisesti Nato ei ole Ukrainan sodan osapuoli, käytännön tasolla osallisuutta on vaikeampi kiistää.
Samalla teksti näyttää Yhdysvaltojen ja Ukrainan yhteistyön olleen paikoin riitaisaa jo paljon ennen kuin presidentti Donald Trumpin toinen kausi Valkoisessa talossa alkoi tammikuussa.
Erimielisyyksistä huolimatta Yhdysvallat oli ja todennäköisesti yhä on osa "tappoketjua".
"Tappoketjulla" tarkoitetaan sotilaskielessä tapahtumasarjaa, joka alkaa kohteen havaitsemisesta ja päättyy sen tuhoon.
Yhdysvallat on osallistunut Ukrainassa ennen kaikkea kohteiden havaitsemiseen ylivertaisella tiedustelukyvyllään.
Tietoa kerättiin ja käytettiin Saksan Wiesbadenissa sijaitsevassa Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa. Tiedonhankintaan osallistui myös tiedustelupalvelu CIA.
Kaikkea ei kerrottu. Vaikka Ukraina on tappanut lukuisia venäläiskenraaleja, ei "strategisten" johtajien, kuten asevoimien komentaja Valeri Gerasimovin sijaintia kerrottu.
Yhdysvallat pelkäsi, miltä se Venäjän silmissä näyttäisi, jos paljastuisi, että he olivat auttaneet toisen valtion asevoimien komentajan salamurhassa.
Silti, paljon tappavaa ja tuhoavaa tietoa jaettiin.
Se oli Yhdysvallat, joka havaitsi Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan Moskvan, jonka Ukraina upotti.
Se oli Yhdysvallat, joka toimitti tiedustelutiedon Venäjän valtavasta Toropetsin ammusvarastosta, jonka räjähtäminen tuntui maanjäristykseltä.
0:37
Kyse ei ollut vain yksittäisistä arvokohteista.
Ukrainalaiskenraalin mukaan he saivat kerran sadan kohteen listan ja pyysivät vielä 50 kohdetta lisää. Yhdysvallat toimitti 50 lisäkohdetta.
Yhdysvallat on tunnetusti antanut muutakin kuin tietoa.
Valkoinen talo on lähettänyt sekä M777-haupitseja että Himars-raketinheittimiä, joilla molemmilla on ollut keskeinen rooli "tappoketjussa".
Pitkään Yhdysvallat valvoi joka ainoaa Ukrainan tekemää Himars-hyökkäystä, joiden kohteetkin se oli määritellyt.
Näiden tietojen valossa on helppo ymmärtää, miksi presidentti Volodymyr Zelenskyin sävy Yhdysvaltojen suhteen muuttui niin nopeasti sen jälkeen kun Yhdysvallat keskeytti tiedustelutiedon antamisen Ukrainalle.
Sodan jatkuessa Yhdysvallat turhautui Ukrainaan ja Ukraina turhautui Yhdysvaltoihin.
Ukrainan mukaan Yhdysvallat pihtasi kalustoa. Yhdysvaltojen mukaan Ukraina käytti liikaa aikaa tiedustelutiedon varmistamiseen sen sijaan, että kohteita olisi vain tuhottu.
Ukraina myös salasi tietoa Yhdysvalloilta, New York Times kirjoittaa.
Presidentti Joe Bidenin hallinnossa tavattiin katkerasti vitsailla, että Valkoisessa talossa tiedetään enemmän Venäjän kuin Ukrainan sotasuunnitelmista.
Sekä Ukrainan hyökkäys Kurskiin että kesän 2023 suuren vastahyökkäyksen suunnitelmien muuttaminen tulivat Yhdysvalloille yllätyksenä.
Ärsytystä aiheutti myös se, ettei Ukraina ole suostunut värväämään nuorimpia ikäluokkiaan.
Ukrainan kanta on, että nuoriso tarvitaan tulevaisuutta varten.
New York Timesille kriitikoiden kannan summaa yhdysvaltalaisviranomainen: "Sota ei ole eksistentiaalinen uhka, jos he eivät pane kansalaisiaan taistelemaan".
Yhdysvaltoja myös turhautti, ettei Ukraina aina uskonut heitä. Sitä toki voi pitää isovelimäisen asenteen oireena.
Ukraina arvioi, että pelkät Atacms-ohjukset voivat tuhota Krimin sillan. Yhdysvaltojen mukaan tarvittiin ohjusten ja dronejen koordinoitu yhteisisku.
Elokuussa Ukraina yritti pelkillä ohjuksella. Isku osui, mutta ei vakavasti vaurioittanut siltaa. "Joskus heidän pitää yrittää ja epäonnistua, jotta he näkevät, että me olemme oikeassa", yhdysvaltalaisviranomainen totesi.
Se, etteivät länsi ja Ukraina ole täysin samaa mieltä sotasuunnitelmista, ei ole sinällään täysin poikkeuksellinen uutinen.
Verrattain harvinaista Ukrainaan osuva kritiikki on silti ollut.
Länsipoliitikot ja -media ovat paljolti piirtäneet kuvaa, jossa Ukraina ei voi tehdä juuri mitään väärin.
Tsemppijournalismissa jokainen Ukrainan pieni onnistuminen uutisoidaan, mutta Venäjän vastaavat sivuutetaan propagandana.
Inhimillistä, mutta ei niin hyödyllistä.
Tervehenkinen kaivelu Ukrainan sodasta ja sitä johtavista poliitikoista ja kenraaleista tulee varmasti lisääntymään, jos tulitauko tai rauha solmitaan.
Myös ukrainalaiset ansaitsevat sen.
Presidentti Zelenskyin ympärille rakennettu sankaritarina on kerrottu niin monta kertaa, että helposti unohtuu, että vaalit voitettuaan hän täytti valtionjohdon kavereillaan ja on jättänyt tuotantoyhtiönsä kanssa ilmoittamatta 40 miljoonan euron tuotot.
Kaivelu ei tarkoita Venäjän laittoman hyökkäyssodan hyväksymistä tai puolustelua vaikka Ukraina-kritiikki onkin toisinaan tapana tulkita Venäjä-myönteisyydeksi.
Kaivelu tarkoittaa täydemmän, tarkemman ja monimutkaisemman kuvan muodostumista siitä, mitä on tapahtunut.
Sitä voi kutsua vaikka todellisemmaksi tilannekuvaksi.