Analyysi: Trump teeskentelee unohtavansa faktan, josta Putin ja Zelenskyi ovat samaa mieltä

Venäjä on vastannut "viimeiseen tarjoukseen" jatkamalla hyökkäämistä ja julistamalla 9. toukokuuta vietettävän voitonpäivän ympärille samanlaisen tulitauon, joka ei pääsiäisenä pitänyt.

Käytännössä Venäjä siis sanoo nykyehdoille ei.

1:45Katso myös: Yhdysvallat ja Ukraina allekirjoittivat mineraalisopimuksen.

Kukaan ei halua puhua Krimistä

Keskustelu "viimeisestä tarjouksesta" kriisiytyi riidaksi Krimin niemimaan tulevaisuudesta.

Yhdysvaltojen kerrotaan todenneen, että se on valmis tunnustamaan Krimin olevan osa Venäjää.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi totesi heti, ettei tämä käy. "Ei ole mitään puhuttavaa", Zelenskyi totesi. 

Ukraina siis näennäisesti torppasi sopimuksen vetoamalla Yhdysvaltojen Krim-linjaan. Todellisuudessa kyse lienee paljon muustakin.

Ilmeisen turhautunut Trump vastasi Zelenskyille, ettei kukaan pyydä häntä tunnustamaan Krimiä osaksi Venäjää.

Venäjä totta kai piti Yhdysvaltojen avauksesta ja ulkoministeri Sergei Lavrov vaati samalla vaivalla tiettyjen muidenkin Itä- ja Etelä-Ukrainan alueiden tunnustamista osaksi Venäjää.

Keskustelu Krimistä kertoo osuvasti tarinan siitä, miten jumissa neuvottelut tällä hetkellä ovat ainakin julkisuuteen valuvien tietojen perusteella.

Vaikka ajatus on lännessä vastenmielinen, näkee presidentti Vladimir Putinin Venäjä Krimin omaksi alueekseen, josta ei keskustella.

Syy ei edes ole symbolinen, vaan käytännöllinen. Vaikka Ukraina on kyennyt häätämään Venäjän laivaston Mustaltamereltä, on Krim strategisesti hyvin tärkeä portti merille.

Ukraina ei tietenkään halua laillisesti tunnustaa Krimin kuuluvan Venäjälle, joka valtasi sen täysin laittomasti ja tuomittavasti.

0:40Katso myös: Presidentti Stubbin mukaan Trumpin kärsivällisyys Venäjää kohtaan alkaa hiipua.

Joskus on hyvä myöntää tosiasiat

Krimin kohtalo ei kuitenkaan ole moraalinen kysymys, vaikka lännessä on toki tapana mainita, että Ukrainan ja Venäjän välisen rauhan täytyy olla "oikeudenmukainen".

Kansainvälisen lain ja sen noudattamisen on yksi kysymys, mutta jos Venäjän tekemää kiistatonta vääryyttä ei haluta oikaista kuin juhlapuheissa, on keskustelu niemimaan laillisesta asemasta lähinnä akateemista.

Krimin asukkaiden kannalta periaatepäätöksillä on vähän merkitystä, jos niemimaan muuntuminen Venäjän sotilastukikohdaksi jatkuu entiseen tapaan.

Joskus on hyvä myöntää tosiasiat. 

Yksi sellainen on, ettei nykymuotoinen Venäjä missään tapauksessa luovu Krimistä neuvottelemalla.

Toinen tosiasia on, että maailmanhistoria on täynnä sotia, jotka ovat päättyneet epäoikeudenmukaiseen rauhaan, koska vahvempi osapuoli on voittanut.

Jollei Ukrainan saamassa tuessa tai Venäjän sisäpolitiikassa tapahdu mullistusta, ei sota tule päättymään Ukrainan kannalta oikeudenmukaiseen rauhansopimukseen.

Tämä ei tarkoita, että Ukrainan pitäisi suostua mihin tahansa. Monien ukrainalaisten mielestä sodan jatkuminen on parempi vaihtoehto kuin huono sopimus.

Yhdysvaltojen lausunnoista saa toisinaan kuvan, että se mukamas luulee, että sotiville osapuolille voi vain sanella ehdot, joilla nämä lopettavat tappamisen. 

Todellisuudessa sekä Trump, Putin että Zelenskyi tietävät, ettei näin ole. 

Kaikki tietävät, että Trump voi ehdotella, mutta Zelenskyin ja Putinin pitää hyväksyä.

Näyttääkin siltä, että Yhdysvallat lähinnä päällystää itselleen tietä, jota pitkin luikkia amerikanraudalla pois Ukrainan selän takaa.

Mitä useammat ehdot Venäjä, Ukraina tai molemmat hylkäävät, sitä näennäisen uskottavammin Trump ja kumppanit voivat sanoa kannattajilleen, että kaikkensa annoimme, mutta se ei nyt riittänyt.