Trump rakentaa itselleen näennäisesti uskottavaa pakoreittiä rintamalta, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Yksittäisten lausuntojen lukeminen on tällä hetkellä surkea tapa seurata Ukrainan rauhanneuvotteluiden etenemistä.
Jo pelkästään Yhdysvaltojen ulkopolitiikan huipulta on viime aikoina todettu, että Venäjä ja Ukraina ovat "hyvin lähellä sopimusta", mutta sota "ei ole loppumassa lähiaikoina".
Lausunnot ovat peräisin presidentti Donald Trumpilta ja varapresidentti J.D. Vancelta.
Torstaina ulkoministeri Marco Rubio sanoi, että pian on nähtävä "todellinen läpimurto" neuvotteluissa tai Yhdysvallat vetäytyy välittäjän paikalta.
Toisin sanoen Yhdysvaltojen viesti on: Jaa-a, mutta katsotaan nyt vielä hetki.
Yhdysvallat lähetti uusitun rauhantarjouksensa sekä Venäjälle että Ukrainalle 17. huhtikuuta eli yli kaksi viikkoa sitten.
Sen piti olla "viimeinen tarjous molemmille osapuolille".
Ukraina ei tarjouksesta innostunut. Ei, vaikka juuri Ukraina on suuresti riippuvainen Yhdysvaltojen ase- ja tiedusteluavusta.
Sen sijaan mineraalisopimuksen Yhdysvallat ja Ukraina allekirjoittivat. Sitä voidaan käännellä moneen asentoon, mutta Kiovan näkökulmasta asiakirja on paperi, joka toivottavasti sitouttaa Yhdysvallat Ukrainaan tai vähintään sen rikkauksiin.
Venäjä on vastannut "viimeiseen tarjoukseen" jatkamalla hyökkäämistä ja julistamalla 9. toukokuuta vietettävän voitonpäivän ympärille samanlaisen tulitauon, joka ei pääsiäisenä pitänyt.
Käytännössä Venäjä siis sanoo nykyehdoille ei.
1:45
Kukaan ei halua puhua Krimistä
Keskustelu "viimeisestä tarjouksesta" kriisiytyi riidaksi Krimin niemimaan tulevaisuudesta.
Yhdysvaltojen kerrotaan todenneen, että se on valmis tunnustamaan Krimin olevan osa Venäjää.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi totesi heti, ettei tämä käy. "Ei ole mitään puhuttavaa", Zelenskyi totesi.
Ukraina siis näennäisesti torppasi sopimuksen vetoamalla Yhdysvaltojen Krim-linjaan. Todellisuudessa kyse lienee paljon muustakin.
Ilmeisen turhautunut Trump vastasi Zelenskyille, ettei kukaan pyydä häntä tunnustamaan Krimiä osaksi Venäjää.
Venäjä totta kai piti Yhdysvaltojen avauksesta ja ulkoministeri Sergei Lavrov vaati samalla vaivalla tiettyjen muidenkin Itä- ja Etelä-Ukrainan alueiden tunnustamista osaksi Venäjää.
Keskustelu Krimistä kertoo osuvasti tarinan siitä, miten jumissa neuvottelut tällä hetkellä ovat ainakin julkisuuteen valuvien tietojen perusteella.
Vaikka ajatus on lännessä vastenmielinen, näkee presidentti Vladimir Putinin Venäjä Krimin omaksi alueekseen, josta ei keskustella.
Syy ei edes ole symbolinen, vaan käytännöllinen. Vaikka Ukraina on kyennyt häätämään Venäjän laivaston Mustaltamereltä, on Krim strategisesti hyvin tärkeä portti merille.
Ukraina ei tietenkään halua laillisesti tunnustaa Krimin kuuluvan Venäjälle, joka valtasi sen täysin laittomasti ja tuomittavasti.
0:40
Joskus on hyvä myöntää tosiasiat
Krimin kohtalo ei kuitenkaan ole moraalinen kysymys, vaikka lännessä on toki tapana mainita, että Ukrainan ja Venäjän välisen rauhan täytyy olla "oikeudenmukainen".
Kansainvälisen lain ja sen noudattamisen on yksi kysymys, mutta jos Venäjän tekemää kiistatonta vääryyttä ei haluta oikaista kuin juhlapuheissa, on keskustelu niemimaan laillisesta asemasta lähinnä akateemista.
Krimin asukkaiden kannalta periaatepäätöksillä on vähän merkitystä, jos niemimaan muuntuminen Venäjän sotilastukikohdaksi jatkuu entiseen tapaan.
Joskus on hyvä myöntää tosiasiat.
Yksi sellainen on, ettei nykymuotoinen Venäjä missään tapauksessa luovu Krimistä neuvottelemalla.
Toinen tosiasia on, että maailmanhistoria on täynnä sotia, jotka ovat päättyneet epäoikeudenmukaiseen rauhaan, koska vahvempi osapuoli on voittanut.
Jollei Ukrainan saamassa tuessa tai Venäjän sisäpolitiikassa tapahdu mullistusta, ei sota tule päättymään Ukrainan kannalta oikeudenmukaiseen rauhansopimukseen.
Tämä ei tarkoita, että Ukrainan pitäisi suostua mihin tahansa. Monien ukrainalaisten mielestä sodan jatkuminen on parempi vaihtoehto kuin huono sopimus.
Yhdysvaltojen lausunnoista saa toisinaan kuvan, että se mukamas luulee, että sotiville osapuolille voi vain sanella ehdot, joilla nämä lopettavat tappamisen.
Todellisuudessa sekä Trump, Putin että Zelenskyi tietävät, ettei näin ole.
Kaikki tietävät, että Trump voi ehdotella, mutta Zelenskyin ja Putinin pitää hyväksyä.
Näyttääkin siltä, että Yhdysvallat lähinnä päällystää itselleen tietä, jota pitkin luikkia amerikanraudalla pois Ukrainan selän takaa.
Mitä useammat ehdot Venäjä, Ukraina tai molemmat hylkäävät, sitä näennäisen uskottavammin Trump ja kumppanit voivat sanoa kannattajilleen, että kaikkensa annoimme, mutta se ei nyt riittänyt.